Se on portaali toisiin ulottuvuuksiin, 50-luvun ja nykyhetken sekoitus. Ei paikka, jossa kuollaan tai saavutetaan loistoa, vaan jossa koetaan jotain vuodesta 2014.

Valaistumista etsitään tuhoamalla vielä värähtelevät aivosolut viikkojen toistuvan rytmin jälkeen. Muistot himmenevät, tuntemukset katoavat.

Valot iskevät verkkokalvoihin kuin veitsenviillot — esiintyjältä, joka ei osaa eikä halua varoa kohdettaan.

Leikit: tuska ja häpeä, onni ja liioiteltu ilo. Ne jäävät jäljelle vain pohdittaviksi aamulla, kun mikään ei tunnukaan enää oikealta.