Kuuntelemassa hiljaisuutta

Matkallani Yhdysvalloissa olin päättänyt vierailla Länsi-Virginiassa sijaitsevalla kansallisella radiohiljaisuusvyöhykkeellä. Vyöhykkeen keskellä sijaitsee Green Bankin radio-observatorio ja samaa nimeä kantava alueen isoin radioteleskooppi. Sen merkittävä osa on toteuttaa 2016 alussa alkanutta Breakthrough Listen -ohjelmaa, jossa kuunnellaan muiden elämänmuotojen viestejä avaruudesta.

Halusin vierailla alueella, koska minua kiinnosti tunnustella radiohiljaisuutta, jonka lisäksi olin n. 10-vuotiaana lähettänyt sähköverkkoon kytketyllä sateenvarjon rungolla viestin avaruuteen. Tai ainakin toivoin niin tapahtuvan ja olin asiasta hyvin vakavissani. Viestin piti olla oikea-aikainen, mutta tyydyin siihen että suuntaus oli kohti taivasta. Poltin sulakkeen ja tuntui kuin olisin tehnyt jotain merkittävää.

Ajoin alueelle Pohjois-Carolinan Ashevillestä Appalakkien vuorijonoa pitkin. Olin viikkoa aikaisemmin varannut Airbnb:n kautta huoneen majatalosta Marlintonin pikkukaupungista, joka sijaitsi n. 30 kilometriä observatoriosta. Varasin myös paikan High Tech kierrokselle laitoksessa, jotta pääsin tutustumaan myös ohjaus- ja työtiloihin. Tämä täytyy tehdä etukäteen, koska osallistujista tehdään turvallisuusselvitys. Käytin observatorion alueella ja tiloissa kokonaisen päivän, ja siellä olikin vierailijoille hyvät palvelut ja paljon nähtävää ja kokeiltavaa.

Sodankylän Geofysiikan Observatorioon – missä vietin siviilipalvelusjaksoni tutkimusapulaisena – verrattuna Green Bank olikin melko vaatimattomasti ilmaistuna aika lailla suurempi laitos, mutta erityisesti SGO tuli mieleen kun tuolla komento- ja työtiloissa kuljettiin, koska tuoksu sisällä oli sama. Hyvä tuoksu siis, ei lainkaan huono. Mietin olisiko olemassa jotain Wunderbaum Science -mallia.

Oloni oli vyöhykkeen keskellä eheä ja kirkas, johtui sitten mistä syystä hyvänsä. Luulen että onnistuin ottamaan yhteyttä siihen itseeni, joka n. 10 vuotiaana lähetti sähköverkkoon kytketyllä sateenvarjolla signaalin avaruuteen – tai se ainakin oli tarkoitus. Nyt olin siis paikassa jonka kaikki osat ja jokainen laite ja antenni on optimoitu kuunteluun, ja keskityin siihen.

Vaikka digilaitteet yms olivat kiellettyjä (Tiloissa käytettiin lankapuhelimia ja kaikki tietotekniikka oli sähkömagneettisesti eristetty) niin kulkemaan pääsi vapaasti. Vaelsin polkua pitkin ensin yhden puun luo, jonka luona vietin hetken ja sitten etsiydyin toisen puun luo, jonka vieressä vietin pitkähkön tovin hyvässä näköyhteydessä isoimpaan teleskooppiin. Kyseessä on varsin iso alue, jossa voi telttaillakin. Asettauduin aloilleni katsomaan teleskooppia ja aloitin zen-harjoituksesta tutun hengitysmeditaation.

Kun lähetin mielessäni itselleni takaisin vastauksen, että viesti on saatu ja toivotin kaikkea hyvää ja että tunsin myötätuntoa, sain aikaan jonkinlaisen takaisinkytkentäluupin ja tajusin kuinka ulkoavaruuden olentoja olemme jokainen itsellemme. Tajusin, että olin 10-vuotiaana tavallaan lähettänyt viestin itselleni metaforisesti – kohti jotain tuntematonta, mutta johon luotin.

Being of light
Olin meditoinut tätä ajatusta jo jonkin aikaa, ja aloin tunnustelemaan mielikuvitustani. Näin valoa hohtavan hahmon, ei kuitenkaan kylmää valoa vaan valoa joka sisälsi kaikki muut aallonpituudet samassa. Hahmo asettui suoraan edessäni näkyvän suurimman teleskoopin kohdalle. Hahmo oli ikäänkuin negatiivinen varjo, jonka muoto oli epäselvä mutta ihmismäinen.

Hohde tuntui täydeltä, ja jonkin matkaa sen siitä näkyi jo erilaisia värisävyjä, aivan kuin ne paljastuisivat koska aallonpituudet käyttäytyivät etäisyyksien pääsyä fysikaalisesti eri tavalla ja eri vaiheessa.

Hieman tämän jälkeen tuo suuri radioteleskooppi alkoi kääntymään kohti minua, mikä oli varsin majesteettinen tapahtuma, koska kyseessä on maailman suurin siirreltävä rakennelma. Hämmennyin siitä jonkin verran.

Teleskooppi valmistautui seuraavaan mittausjaksoon. Olin nähnyt aikataulun observatoriolla, ja se oli edelliseltä viikolta Harmitti, kun en ollut kysynyt tämän viikon ohjelmaa, jotta olisin voinut tietää mitä teleskooppi katsoi.

Shamaanimatka

Johdanto

Olin jonkin aikaa vierailulla Yhdysvalloissa, tavatakseni Melancholy Paradox albumini julkaisijan Erototox Decodings levy-yhtiön Chandran. Vietin ajan hänen perheensä luona, joka koostui Chandran vaimosta Elisasta ja kahdesta kissasta; AO ja Gracie.

Tools in the Mesa room
Tools in the Mesa room

Elisa toteuttaa shamaanitutkimusta perustuen perulaiseen perinteeseen. En ole aiemmin ollut johdatellulla shamaanimatkalla, joten vastasin mielelläni myöntävästi tilaisuuden koittaessa. Kaikki shamaanimatkaan liittyvä magia syntyy jokaisesta itsestämme, kunhan annamme asioiden tulla. Oheistarpeet matkalle ovat shamaanin käyttämä rytmisoitin, pienessä määrin päälle ensin pirskotettava eteerinen öljy sekä tupakan kaltainen poltettava aine, jota shamaani löyhyttää ilmaan (sitä ei kuitenkaan hengitetä ja savu hälveni kuitenkin tässä tapauksessa ikkunan kautta ulos). Käsitän savun tarkoitukseksi toimia metaforana mielen vapautumiselle.

Kutsut ja opas

Ennen matkan alkua shamaani ohjasti kutsumaan paikalle ja mukaan kuka kenetkin tai minkäkin halusi. Se saattoi olla jokin erityinen henkilö, mutta myös paikka tai tunnelma.

Kutsuin toteemieläimeni ketun ja kaiken edeltäneen sukuni esi-isistä lähtien, sekä paikan ja hetken jossa ketun olin kohdannut. Tämän olisi myös voinut tehdä ääneti, mutta suoritin kutsuni suomeksi ääneen. Jostain syystä samalla mielessäni yritin tavata tietämääni buddhalaista symbolia Avalokitesvaraa, mutta en muistanut miten ja olin vähän häpeissäni siitä enkä siksi sanonut sitä ääneen. Tämän jälkeen täytyi melko lyhyesti ja ehkä terävästikin puhaltaa ulos suun kautta yhdessä pidettyjen käsien kautta.

Kun kaikki olivat kutsuneet paikalle haluamansa, aloitti shamaani ohjauksensa soittamalla rytmiä. Koko matkan ajan koin olevani turvassa, ja tilanne kuitenkin pohjimmiltaan oli hyvin arkinen tapahtuma, vaikka koinkin epätietoisuutta miten toimia. Tämä epätietoisuus kuitenkin hälveni, koska matkalla oli selkeä opas.

Meidät ohjeistettiin nousemaan kohti päälakeani, ja poistumaan sieltä pois kehostani sinne syntyneestä aukosta. Shamaani leyhytteli tupakan kaltaista savua tilaan, ja savu poistui avoimesta ikkunasta. Shamaani kehotti kohtaamaan oppaan ja opaseläimen ja näkemään sen mielessään.

Mieleeni tuli sekoitus ortodoksisesta pyhimyshahmosta ja intialaisesta jumalolennosta. Edellinen vaikutti naispuoliselta ja jälkimmäinen miespuoliselta. Hahmo oli seisoma-asennossa ja kädet olivat jollain tavalla merkityksellisessä asennossa ja eleessä. Kuva oli hyvin staattinen, ikäänkuin hahmo olisi ollut soikealla taustalla piirrettynä tai maalattuna. Opas kuitenkin säteili ja väreili hieman, ja siinä oli syvyyttä.

Eläimestä en ollut ensin varma, silllä se näytti ensin valkoiselta hevoselta, sitten hetken yksisarviselta, kunnes sen muoto asettui valkoiseksi sudeksi. Tämä eläin oli minusta katsoen oppaan vasemmalla puolella, eli oppaan oikealla puolella. Tämä asetelma myös jatkossa säilyi.

Lähtö ja perille saapuminen

Pyydettiin poistumaan tilasta ulkopuolelle. Singahdin nopeasti avaruuteen, mutta pysyttelin vielä aurinkokunnan alueella. Pyydettiin kuvittelemaan paikka minne saavuttiin. Ympärilleni kasvoi ilmestyksen lailla planeetta, hyvin vehreä sellainen, kuin paratiisi. En kuitenkaan nähnyt koko planeettaa kerrallaan vaan koin olevani sen pinnalla vehreällä aukiolla metsän ympäröimänä. Metsä oli varsin sakea, ja vaikutti ainakin osittain sademetsältä tai vastaavalta päiväntasaajaan metsätyypiltä. Aukea oli varsin suuri, ehkä n. 100 metriä vähintään joka suuntaan. Se ei ollut kokonaan metsän ympäröimä, vaan kaueampana näkyi kumpuiilevia niittyjä ja lopulta valkoista utuista valoa ja avaruutta.

Vieressäni oli 5 tai 7 kerroksinen ikäänkuin pyramidi tai temppeli, jossa jokainen kerros oli samaa kokoa kuin ihmisasumuksissa voisi kuvitella olevan. Olin rakennelman vasemmalla sivulla jotakuinkin vähän vajaa puolessa välissä alimman kerroksen vieressä. Alin kerros vaikutti olevan muuri, joka kuitenkaan ei ollut kovin korkea. Seuraava oli korkeampi ja laveampi, ja vaikutti siltä kuin kerrokset kapenisivat huippua kohden.

Ulkosivulla kulki pieni korotettu osa, jossa olisi voinut hyvin istua. Rakennelma oli jonkin verran värikäs, mutta ei kirkkailla väreillä maalattu tai värjätty. Sen värit olivat mielestäni maanläheisiä. Rakennelma oli myös varsin suuri, ja sen sivun pituudeksi arvioisin muutamia kymmeniä metrejä. Myöhemmin, kun kävimme kokemuksiamme läpi käytti shamaani tästä paikasta nimeä portaali.

Shamaani johdatteli liikkumaan johonkin toiseen paikkaan, tai sitten vaihtoehtoisesti pysymään tässä. Tunsin, että minun pitäisi pysyä tässä paikassa minne ensin olin saapunut ja tutkin rakennelmaa sen joka puolelta. Yritin tutkia mieltäni löytyisikö jotain muuta kiinnostavaa paikkaa, mutta tunsin ankkuroituneeni tähän portaaliin.

Kun tutkin rakennelmaa sen joka puolelta ja myös liikkumalla ilmassa tajusin, että jos katson sitä suoraan yläpuolelta niin se näyttää kaksiulotteiselta mandalalta tai vastaavalta buddhalaiselta symmetriseltä kuviolta. Myöhemmin tutkiessani tähän matkaan liittyvää symboliikkaa löysinkin vastaavanlaisen mandalan. Sen nimi on Kalachakra Mandala.

Kalachakra Mandala
Kalachakra Mandala

Tässä mandalassa on viisi kerrosta, ja Kalachakra tarkoittaa ajan pyörää. On mielenkiintoista, että juuri tätä mandalaa on yritetty muuttaa 3D-malliksi. Alunperin tämä mandala oli paljon suurempi paikka, jonne pystyi kulkemaan sisään.

Viesti

Shaamani opasti näkemään jotain, jolla on minulle jokin viesti. Kohtasin alkuperäisellä paikallani portaalin vieressä, tai sen sivurakenteen päällä liskon, jolla oli minulle jotain kerrottavaa. Se ei sanonut minulle mitään, vaan antoi minulle näyn. Näin sen ikäänkuin seuraavaksi seivästettynä joka puolelta. Vaikka en ensin tajunnut pitkähköjen muotojen merkitystä miten ne asettuivat liskon läpi ikäänkuin, niin ne paljastuivat lopulta nuolien kaltaisiksi ja koin ne myös akupunktioneuloina.

Tämän jälkeen näin olevani viidakossa jonkin heimon keskuudessa. Tunsin, että kyseessä on etelä-amerikkalainen heimo ja paikka sen kasvuston ja ihmisten perusteella.Lähellä vieressäni oli nuotio, jossa he paistoivat liskoa pitkittäisessä vartaassa. Näin sen myös krokotiilina ja muuna isona liskoeläimenä. Vietin heimon keskuudessa jonkin aikaa, ja koin elävästi olevani paikalla, mutta en varsinaisesti heimon jäsenenä vaan tarkkailijana.

Nuotio oli jonkinlainen keskusnuotio, ja se oli varsin suuri tai ainakin valmistettu suurempiakin kypsennyksiä varten. Kylä ei mielestäni ollut kovinkaan vilkas tai suuri, ja tilanne tuntui hyvin arkiselta. Näin muutamia mieshahmoja tulen äärellä ja kauempana naishahmoja ja lapsia, mutta nämä olivat epäselviä. Kylän pohja oli kasvustosta vapaa, ja lähelllä ehkä n. alle parinkymmenen metrin päässä näkyi asumuksia, jotka oli nostettu ainakin osittain maanpinnan yläpuolelle. Tämän jälkeen alkoi viidakon oloinen metsä.

Näin kylän oikeastaan vain yhdeltä puolelta, ja näkymäni saattoi rajoittaa kykyäni arvioida kylän todellista suuruutta tai asukkaiden määrää.

Vietettyäni hyvin elävältä tuntuvan hetken heimon parissa palasin takaisin ensiksi kohtaamaani paikkaan ja rakennelman vierelle.

Vastaus

Shamaani johdatteli kuvittelemaan jonkin tai jonkun, joka antaisi minulle vastauksen. Hieman ennen kuin sain tämän ohjeen näin portaalin erään ylimmän kerroksen muuttuvan vanhemman arkkitehtuurin mukaiseksi aasialaiseksi, todennäkäisesti kiinalaisen rakennuksen kerrokseksi.

Tämä on mielenkiintoinen ensivaikutelma, sillä selvitellessäni buddhalaisuuteen liittyvää eläinsymboliikkaa löysin tiedon, että ensimmäisen kiinalaisen buddhalaisen temppelin nimi on valkoisen hevosen temppeli. On olemassa myös pagoda – Valkoisen hevosen pagoda, joka rakennettiin erään buddhalaisten munkin uskollisen eläinkumppanin, valkoisen hevosen, muistoksi. Tällä munkilla oli tärkeä tehtävä buddhalaisuuden leviämisessä Kiinaan.

Kerroksen kaiteet oli tehty bambusta ja sen päällä olevaa kattoa kannattelivat bambutolpat. Kerroksen päällä oli lehväkerros tai vastaava luonnollinen katos. Kulkuväylän toisella puolen seinällä oli lukuisia ovia, joista yhden edessä leijuin kerrosta vastapäätä ja kerroksen kaiderakennelman ulkopuolella.

Ovi avautui ja sieltä astui ulos kiinalaiset tai aasialaiset piirteet omaava tyttö, jonka käsissä oli jotain. Se oli pieni valkoinen lintu, joka muistutti kyyhkystä. Tyttö päästi kyyhkysen lentoon. Mutta samassa näinkin että tytön käsissä olikin kuollut lintu.

Näin seuraavaksi saman tytön hieman runnellun ruumiin makaavan vatsallaan maassa, ja ympärilläni vallitsi jonkinlainen kaaos. Kyseessä ei olliut mielestäni mikään suuri sota, mutta jonkinlainne yhteiskunnallinen väkivaltainen tapahtuma oli meneilllään. Kuulin myös ääniä, ikäänkuin maata tampattaisiin tai näkökenttäni ulkopuolellla kuljettaisiin raskain askelin. Lisäksi kuulin erilaisia kalahduksia.

Koin tyttöön syvää tunneyhteyttä, joka oli sekoitus rakkautta ja suunnatonta surua.

Symboliikkaa jälkeenpäin tutkiessani sain tietooni, että kyyhkynen on liitetty eläinsymbolina kuoleman lähettilääksi. Tämä lintu oli myös yksi edellä mainituista valkoisista eläimistä, jotka matkallani kohtasin.

Paluu

Shamaani pyysi palaamaan takaisin, mutta en halunnut lähteä kokemani tunneyhteuden vuoksi. En halunnut päästää irti. Shamaani kuitenkin johdatteli palaamaan takaisin; jälleen ikkunan kautta ja päälaen aukosta takaisin omaan kehoon.

Jälkipuinnissa kerroin kokemukseni ja miten koin vielä voimakkaasti yhteyden tyttöön. Shamaani ojensi minulle kiven, johon minun täytyi puhaltaa tunteeni. Tein niin varsin monta kertaa, ja olin itkun partaalla ensiksi, mutta lopulta huojentuneempi ja helpottuneempi.

Peruvian Wooden Totem
Peruvian Wooden Totem

Chandra antoi minulle lahjaksi Perusta tuomansa puuhun leikatun hahmon heimokokemukseni vuoksi, koska hän oli aina tuntenut että hänen piti lahjoittaa se jollekulle.

Jäin miettimään tytön merkitystä minulle, ja olisiko se jonkinlainen muisto menneestä elämästäni, vai symboli minkä vuoksi olen aina epäröinyt saada lapsia itselleni.

Koko matka sinänsä ei kestänyt pitkään. Arvioisin sen keston olleen 20-30 minuuttia. Kävin sen läpi enimmäkseen silmät auki, kuten Zen-meditaatiossa olin tottunut ja istuin jalkojeni päällä, eivätkä ne ehtineet tästä kokemuksesta vielä puutua huomattavasti.

Puiden katedraali

Puiden katedraali saanut valaistuksen päälle näin kevään korvilla.

Yritin tulkita puunrunkoon tallennettuja viestejä, mutta en ymmärtänyt geneettistä koodia. Mietin miten joku vankina pidetty hyönteisbiomekaanikko voisi yrittää viestiä mahdollisten pelastajien kanssa ja muotoilla ötökän kirjoittamaan se jonnekin näkyvään paikkaan. Siinä tapauksessa tämä olisi varsin epäonnistunut strategia, joten luulen että tilanne on jo ohi, toivottavasti hyvällä tavalla.

Pilvistähän sitä usein näkee kaikenlaista. Kuitenkaan ei näkisi, jos muodoista ei ole mitään ennakkokäsitystä. Huomaa hyvin miten todellisuus muotoutuu eräänlaiseksi illuusioksi merkityksistä.

Jokin kehittynyt yhteiskunta käyttäisi ötököitä jättääkseen hieroglyfejä tulkittavaksi – salaista tietoa, jonka ymmärtäisi vain riittävän pitkälle kehittynyt sivilisaatio.

Tai sitten kyseessä on kieli sinänsä, jota emme vain ymmärrä, mutta josta merkityksiä kuiskii puiden lomitse laskeutuva valo, taipuvien puiden ääni, pakkasesta toipuva, verkkaisesti valoa kohti uudestaan kurkottelevan pohjavarvikon hiljainen liike, kuin venyttelisi luitaan pitkän levon jälkeen….

Zen – kolmas askel

Tällä kertaa zazen on pidempikestoinen. Keskuksessa järjestettävä harjoitus koostuu kolmesta kahdenkymmenen minuutin mittaisesta istumameditaatiojaksosta, joiden välissä on viiden minuutin kävelymeditaatio.

En ole näin pitkään meditoinut vielä kertaakaan, ja olen hieman jännittynyt. Toisaalta mietin, että mihin sitä aikaani taas olen tuhlaamassa. Verrattuna kuitenkin moneen muuhun tapaan viettää hetkiä elämässä toivotan meditaatiohetket mielelläni tervetulleiksi.

Alan laskemaan hengityksiäni. Minulla on alussa vaikeuksia keskittyä ja ajatukseni harhailevat. En kuitenkaan pidä kiirettä, koska aikaa on riittävästi, ja rauhoitun. Ensimmäiset 20 minuuttia tunnustelen itseäni ja hiljakseen vaimennan ajatukseni tulemalla niiksi, olemalla torjumatta.

Kävelymediaatiota olen alkanut harrastamaan muuallakin kuin keskuksessa, ja tuntuu että se onnistuu paremmin, kun kävelyretkilläni on jokin alku ja päämäärä. Keskuksessa kävely tapahtuu kuitenkin ulkomaailman suhteen melko pienessä tilassa, jossa lisäksi usein täytyy kääntyä aina samaan suuntaan. Kävelyä tehdään käytännössä lyhyenä jonona, enkä oikein pidä muiden läsnäolosta. Se tuntuu pakottavalta, eikä vapauttavalta kuten kävely metsässä tai kaupungissakin.

Yleensä ensimmäinen istumameditaatiojakso on virittäytymistä, ja toinen jakso alkaakin paremmin valmistautuneena. Ehkä vastineena kävelymeditaation tuntemuksille muista, alkaa jakso ajatuksilla muista. Tähän auttaa myös vieressä istuva tyttöystäväni. Koen ensin lähellä olevien läsnäolon ja kehojen fyysisyyden ja sisällämme jatkuvasti käynnissä olevat orgaaniset prosessit. Se tuntuu hyvältä. Hetken päästä poistunkin mielessäni kehostani, ja käyn keskuksessa olevat läpi siltä osin kuin muistan heidän paikalla olevan, ja halaan jokaista. Mieleni kohoaa ja paranee.

Mietin, onko tällainen fyysinen ajattelu zeniä, mutta miksi rajoittaisin ajatteluani enkä menisi mukaan sen odottamattomien ilmentymiin ja tutkisi niitä lisää? Sisälläni oleva hymy laajenee ja kasvaa, vääntää suupielet ylöspäin.

Seuraavassa kävelymeditaatiossa minun onkin jo hankala pidätellä hymyäni, ja miksi pidättelisin? Kävelymme yhdessä sekä kokemukseni jokaisen halaamisesta tuntuu erityisen huvittavalta, kuin jaetulta salaisuudelta, josta kukaan muu ei ole tietoinen.

Kävelymeditaation aikana mieleni kohoaa entisestään, ja viimeiseen istumameditaatiojaksoon asettaudun suurella tyytyväisyydellä ja ilolla. Koen olevani nyt vapaampi. Hetken päästä huomaan katsovani itseäni katsomassa. Kun aistin jotain, näen itseni aistimassa sitä. Huomaan olevani teatterissa, jossa näen itseni erilaisina mieleni ilmentyminä. Istun katsomossa muiden itsejeni kanssa. Osa kuuntelee asioita, osa keskittyy muihin aisteihin.

Interior de uma ópera barroca
Interior de uma ópera barroca

Olen keskellä katsomoa alhaalla siten, että teatterin lava on suoraan edessäni. Käynnissä on jonkinlainen näytelmä, josta en saa selvää, tai se on käynnissä omassa ajassaan, jota ei voi seurata lineaarisesti kuten olemme tottuneet.

Lavastukseen kuuluu iso kattokruunu, joka riippuu lavan päällä keskellä. Kruunun kiinnitys katosta on piilossa esiripun yläreunan takana. En näe kattoa tästä kulmasta lainkaan. Kruunu on hyvin kimalteleva ja huomaan siinä olevat valot. Kruunu kirkastuu ja sen loiste valaisee teatterin ja lavan. Leijun lähemmäksi valoa, se vetää minua puoleensa, ja saavun kirkkauteen.

Teatteriosuus päättyy, ja tunnen olevani itsestäni irrallaan. Tunne on mielenkiintoinen. Yhtäaikaa olen läsnä ja poissa, tässä hetkessä, mutta ajattomuudessa. On vain havainto, ei havainnon kohdetta tai havaitsijaa. Oloni on kevyt ja painoton.

Näen jonkin muodon asettuvan eteeni mielessäni. Se on sysimusta kehä, kuin musta marmorikuula. Se on pyöreä, mutta näen sen suoraan yhdeltä sivulta (mitä palloa ei näkisi?). Kehä on hyvin täynnä mustuutta; se säteilee sitä mutta sen reuna on hyvin selvä ja pallomainen.

Black Zen orb
Black Zen orb

Kehän reuna on valkoinen, mutta ei siten että se olisi tasaisen valkoinen, vaan mustan ja ympäröivän todellisuuden raja on valkoisen osalta hieman häilyvä. Aivan kuin reuna kiiltäisi, mutta kiilto ei ole osa kehää vaan siitä irrallinen osa.

Pallomainen kehä on hyvin tukevasti edessäni, se pysyy yllä vaikka en keskittyisikään siihen. Se tuntuu minusta irralliselta osalta, joltain hyvin luonnolliselta, johon olen yhdistynyt mielessäni. Keskityn kehään lisää. Sen ympäri vastapäivään kiertää säkenöivä kohde. Säkenöinnin liike on kohtuullisen hidasta siten, että todellista aikaa arvioisin kierroksen kestävän muutamia sekunteja.

Säkenöinnin säteiden pituus on alle puolet kehän halkaisijasta. Säkenöinti ei ole aivan valkoista luin kehää ympäröivä valkoinen kiiltely. Säkenöinti kiertää kehän rajalla, samalla radalla kuin kiilto.

Taustalla todellisuus on melko hämärä, harmaa tila, jossa havaitsen jotkit rajat, jotka häipyvät tummuuteen eri puolilta. Se on kuin huone, joka on syntynyt palvelemaan mustaa kehää.

Kehän valaisevat osat ja säkenöinti eivät valaise ympäröivää tilaa.

Jatkan keskittymistä tähän symboliin, ja se tuntuu tärkeältä ja painan mieleeni sen jokaisen yksityiskohdan, jotta voin piirtää sen jälkeenpäin.

Meditaatiojakso päättyy, ja olen tyytyväinen. Minulle jää pysyvä muisto paradoksaalisesta yhtöaikaisesta irrallisuuden ja läsnäolon tunteesta. Mustan kehän aiheuttama tunne jää myös pysyväksi, ja tunnen uudenlaisen yhteyden itseeni, johon se on aina portti. Ainakin zen-matkani on nyt saavuttanut tällaisen symbolin ja jään mielenkiinnolla odottamaan mihin matka jatkuu tästä.

Kotona tutkin ovatko muut havainneet samaa musta kehää. Olisiko kyseessä jokin arkkityyppi? En löydä yksinkertaisilla hakutermeillä vastaavaa. Päätän hakea kuvia hakusanalla zen, ja vastaan tuleekin vastaava kehämäinen muoto. Sen nimi on Ensõ.

In Zen Buddhism, an ensō (円相 , ”circle”) is a circle that is hand-drawn in one or two uninhibited brushstrokes to express a moment when the mind is free to let the body create.

The ensō symbolizes absolute enlightenment, strength, elegance, the universe, and mu (the void).

Enso - A hand drawn symbol associated with Zen
Enso – A hand drawn symbol associated with Zen

Ensõ on kuitenkin negativi kokemastani symbolista. Jään miettimään mitä se merkitsee.

Näkemäni symboli näyttää myös siltä, kuin musta-aukko näyttäisi, jonka kehällä valo taittuu. Mustaan aukkoon ei kuitenkaan kuulu osaksi säkenöivää sen rajaa kiertävää tähteä. Olisiko kyseessä fotoni?

Zen – toinen kohtaaminen

Olen Marlenan kanssa asunnossani. On mielenkiintoista ja jännittävää kokeilla zen-harjoitusta kotona. On kevät. Päätämme, että teemme vain kerran 20 minuuttia pitkän jakson.

Aloitan laskemaan hengityksiäni. Kotona meditoiminen on vierasta. Zen-keskuksen tunnelma ja harjoitukseen liittyvät rituaalit äänineen johdattavat sopivaan mielentilaan. Vierastan kuitenkin vähän näitä rituaaleja, koska niissä on tietty auktoriteetin tuntu. Luulen kuitenkin, että todellisesti pelkään näyttää, että en osaa käyttäytyä. Enhän kuitenkaan ole harjoittanut zeniä kuin vähän aikaa.

On vaikeaa keskittyä, ja ajatukseni harhailevat. Lähden mielikuvitusmatkalle avaruuteen ja katson mitä tulee. Alun epämääräisten geometristen kuvioiden ja planeettojen jälkeen kohtaan jonkinlaisen hahmon. Hahmo on suuri, vähintään sen vieressä olevan planeetan kokoinen. Tunnen, että planeetta on maa. Hahmo on hindulainen esitys jumalattaresta. Jumalatar on seisoma-asennossa, ja lähestyn sitä hiljalleen.

Ainakin tunnen, että lähestyminen on hiljaista, mutta nopeuteni täytyy olla suuri, koska etäisyyttä on vielä paljon. Lähestyessäni hahmoa se alkaa kääntymään siten, että sen pään takaosa kääntyy eteeni ja nousen sen tasolle.

Josephine Wall: Sadness of Gaia
Josephine Wall: Sadness of Gaia

Pään takaosassa on temppeli. Temppelin rakenteen syntyvät kallon luista siten, että puolet pään takaosasta on temppeliä. Temppelissä on puinen lattia, ja siellä on gongi telineessä vapaasti. Temppelin etuosassa on esitys sinisestä Ganesh-jumalasta. Hindulaisuudessahan jumalten kuvat eivät esitä todellisia jumalia, vaan käsitteitä maailmankaikkeuden erilaisista energioista. Vähän niin kuin mytologinen alkuainetaulukko tai hiukkasfysiikan standarditeoria.

Ganesh on elävä, ja näyttää sekä seisovan että kelluvan yhtäaikaa. Tämän jälkeen mieleeni tulee kevät. Iso jumalatarhahmo juurtuu maahan, ja hänestä kasvavat juuret, jotka muodostavat lehtiä. Tunnen juuret allani, ja katseeni osuu kaupunkiasunnon sisäpihan puutarhaan. Keväässä on tiettyä herkkyyttä, kun kaikki on nupullaan. Vaikka se näyttää heikolta on siinä kuitenkin voimaa, joka vääjäämättä saa kaiken kasvamaan aina uudestaan ja uudestaan…

Minun häntäluuni päähän juurtuu puu, joka alkaa kasvamaan kohti päätäni ja raajojani. Tunnen sen sisälläni fyysisesti. Samalla se on uusi tunne, sillä harvoin puu on sisälläni kasvanut. Pidän tunteesta, joka kietoo minut sisältäpäin kasvavaan syleilyynsä.

Josephine Wall: Millennium Tree (Tree of Peace)
Josephine Wall: Millennium Tree (Tree of Peace)

Juuret alkavat puskemaan lehtiä ja uusia haarakkeita. Puu kasvaa minua isommaksi, ja koen samalla kehoni laajentuvan pidemmälle kuin mitä arkielämä antaa myöten. Kasvan puun mukana ja antaudun sen voiman edessä. Minusta tulee keskus elävien olentojen monenlaiselle toiminnalle.

Uusi puumainen ja kasvustoa muistuttava kehoni kietoutuu osaksi ympärilläni tapahtuvia kevään merkkejä, ja käyn auringon säteilyn kanssa keskustelua, ja koen siitä suurta kiitollisuutta.

Lepään tässä hetken, kunnes kohtaaminen on päättynyt.

Zen – kolmas askel


Kuvat: Josephine Wall, Robert Venosa

Bitcoineja metsässä

Vierailin vähän aikaa sitten Liettuassa Yaga Gatheringissa. Soitin festivaaleilla ambient-liven lauantaiaamuna nimellä sarana.

Maksoin festivaaleilla elämäni ensi kertaa bitcoineilla. Olin niin onnellinen! Paikkana oli espressoja, leivonnaisia ja chaita tarjoava jurtta.

Kryptovaluutta on aivan mainio vaihdantaväline, jos ei satu olemaan käteistä ja myyjä ei ole sitoutunut korttimaksuihin. Maksaminen vaatii toki dataverkossa olevan älypuhelimen. Voisin kuvitella saman tilanteen olevan useilla torimyyjillä. Esimerkiksi nyt Helsingissä on kansainvälinen ruokatori, jossa sama ongelma tuli vastaan – tällä kertaa myyjällä ei ollut bitcoin mahdollisuutta.

Liettuan metsissä maksu meni perille parissa sekunnissa. Bitcoineja voi ostaa esimerkiksi täältä (suosittelen): http://www.bittiraha.fi

Zen – Ensimmäinen tunnustelu

Saavun Helsingin Zen-Centeriin. Minut otetaan ystävällisesti vastaan. Koska käy ilmi, etten ole käynyt täällä aikaisemmin tai harrastanut zen-meditaatiota, niin minulle kerrotaan meditaation alkeet.

Tarkoituksena on laskea hengityksiä kymmeneen, istua ns. Zafu-tyynyn päällä polvet sen vieritse ja pitää käsiä sylissä tietyssä asennossa. Katse pidetään vähän alaviistoon eteen ja kohdennetaan johonkin pisteeseen seinällä. Käytännössä siis katsotaan puumaisella kudotulla materiaalilla verhoiltua seinää.

Olen odottanut tätä pitkään. Olen kuitenkin vähän vierastanut ryhmämeditaatioita, mutta Zen-meditaatio antaa jokaiselle oman rauhan ja tilan. Osallistun ns. Zazen – eli istumameditaatioharjoitukseen, jossa meditoidaan 20 minuuttia, meditoidaan kävellen viisi minuuttia, jonka jälkeen vielä istumameditaatiota 20 minuuttia. Olen huomannut, että ensimmäinen 20 minuuttia menee virittäytymiseen. Se on ikäänkuin alkuverryttely.

Meditaation valvoja ilmoittaa vaiheiden päättymisestä puu- ja kelloäänillä, mutta muuten koko tämän ajan ei ole tarkoitus puhua mitään. Zenissä minimalismi on viety todella pitkälle, eikä äänissä tai liikkeissä ole mitään turhaa. Keskittyminen on helppoa ja häiriötöntä.

Vegetation panorama

Meditaatio alkaa. Olen hetken rauhaton, mutta otan tilaisuuden hiljaisuudessa mielelläni vastaan. Päässäni vallitsee muutenkin hiljaisuus, ja olen tottunut pilvien ja tuulta myötäilevien puiden katselija.

Kadulta kuuluvat äänet häiritsevät jonkin verran, mutta päästän niiden merkityksistä irti. Aisti kerrallaan merkitykset katoavat. Pidän todella silmät auki meditoimisesta. Se pitää mielen valppaana, ja samalla ympäristön muuttumattomuus auttaa keskittymään kuluvaan hetkeen.

Äänet eivät ole enää liitettyinä seinän takaiseen kaupunkiin, vaan niistä tulee jotain muuta. Kuin kuuntelisi vierasta eläintarhaa, jossa satumaisen muotoiset elävät olennot pitävät monenlaista elämää – oli niiden lähde orgaaninen tai tekninen. Kun äänen lähteitä ei ole näkyvissä, voi niiden muoto olla mitä tahansa.

Mikä on tämä maailma? Huomaan katsovani näköaistimuksiani. Kuitenkin varsin tyhjässä toistensa ympäri kiertävistä hiukkasista kietoutunut todellisuus. Yhtä lailla sen merkitykset, värit ja psykofyysinen konteksti sammuttelee merkityksiään samalla tavalla kuin nuotiosta jää jäljelle loistava hiillos, valmiina taas syttymään.

Se mitä näen ei ole sitä mitä maailma on. Ajatukset siirtyvät kehoon ja kehon aistimuksiin. Tuntuu kuin sitä ei enää olisi, ja olisin läsnä kuin patsaassa. Tietoisuus on pieni osa kokonaisuutta. Aistimukset eivät tapahdu siellä missä aistinelimet ovat, vaan neuronien välittämien hermosignaalien toisessa päässä.

Ajatuksien virta
Ajatuksien virta

Huomaan ajatukseni, esimerkiksi kuvitelmat elämästä vieraalla planeetalla, tai aistimukseni ympärilleni piirtyvästä todellisuudesta. Esitän itselleni haasteen: päästä niistä irti. Irti pääseminen vaatii pientä temppua, sillä siihen ei voi keskittyä, vaan on rentouduttava. Tunnen miten ne ovat kuin lintuja, jotka etsivät jotain maasta tai puista, ovat niihin sidottuja. Värejä, joilla on asetettu muoto. Yhtäaikaa ne ovat olemassa, mutta yhtäaikaa niiden pitäisi olla olemassaolostaan vapaita.

Vesi toimii. Näen ja tunnen ajatukset puroina tietoisuudessani, ja siinä onkin avain. Ajatukseni muuttuvat vedeksi, ja koen syvästi, miten ne virtaavat menemään. Olo on vapautunut. Purot nousevat ylemmäs ja ylemmäs ja vievät mukanaan, painottomuudessa. Kaikki on hyvin.

Meditaation jälkeen mieli tuntuu kirkkaalta ja avoimelta, sekä vastaanottovaiselta.

Zen – toinen kohtaaminen

Voittamaton

Hän käyttää maanvyörymää juoksumattona,
myrskytuulta tahdonvoimana
Komeetan pyrstön hän solmii rusetille
Planeetat nostaa rinnalle
Valo auringon taskulamppuna
avaruuden pimeydessä,
pukee tähtiharson vyötäisilleen
ja lepää päästä päähän
tuhansine unineen.

Kuinka liittyä mukaan FIMK-perustulo -ohjelmaan?

 

Johdanto

FIMK-logoFIMK on suomalainen kryptovaluutta – vastaava kuin Bitcoin ja muut kryptovaluutat. Mielenkiintoisimpana elementtinä muihin vaihtoehtoisiin valuuttoihin verrattuna fimkin kehittänyt ja sitä ylläpitävä Krypto Fin ry tarjoaa jokaiselle Suomen kansalaiselle FIMK-perustuloa.

Mukaan pääseminen ei maksa yhtään mitään, eikä perustulon saamiseksi tarvitse myöskään olla yhdistyksen jäsen.

Perustulon määrä on 1.12.2014 lähtien 1000 FIMK kuukaudessa, mikä tämän hetkisellä kurssilla on n. 50 senttiä. Fimkin arvo määrittyy vapaasti kryptovaluuttamarkkinoilla kysynnän ja tarjonnan mukaan. Tällä hetkellä fimkin muuttaminen euroiksi on melko hankalaa, mutta Krypto Fin ry:n roadmapin mukaan sitä helpottamaan on tulossa työkaluja, jonka lisäksi työn alla on markkinapaikka fimkien käyttämiseksi vastineena palveluista ja tuotteista.

Perustulokokeiluun liittyminen

Perustulon saamiseksi tarvitset

  • Suomalaisen henkilötunnuksen
  • Suomalaiset nettipankkitunnukset tai mobiilivarmenteen
  • FIMK-tilitunnisteen
  • FIMK-tilin valtuutuksen

Fimkrypto käyttää sähköisen tunnistuksen kumppanina palvelua onnistuu.fi, ja tarkoitus on varmistaa, että sama henkilö ei rekisteröi itseään perustulojärjestelmään monta kertaa. Henkilötunnuksen ja tunnistautumistietojen antaminen nettipalvelussa on aina epäilyttävää, ja epäilyjen hälventämiseksi Fimkrypton tekijät ja yhdistyksen toiminta ovat avoimesti esillä. Tiedot voi varmistaa yhdistysrekisteristä.

Tarkoituksena on ollut toimia mahdollisimman luotettavalla tavalla. Kaikki valuuttaan ja oheispalveluihin liittyvä koodi on myös avointa ja tarkasteltavissa.

Tunnen henkilökohtaisesti Fimkin luojan ja yhdistyksen puheenjohtajan Svante Lehtisen (haastattelu aiheen tiimoilta), ja minua kiinnostaa tukea suomalaista osaamista ja uusia ideoita, minkä vuoksi liityin mukaan.

Perustulo-ohjelmaan pääseminen ei ole erityisen suoraviivaista erilaisten turvamekanismien vuoksi, jonka lisäksi uusi asia voi tuntua vieraalta ja käynkin ne tässä kuvien kanssa läpi, kun omakin liittymiseni on vielä tuoreessa muistissa.

Prosessi voi vaikuttaa näin ohjeena luettuna ja ensimmäisellä kerralla vaikealta, mutta kun tämän tekee kerran niin voi huomata, että kyseessä onkin varsin yksinkertainen ja helppo asia.

Kävin prosessin läpi Macilla, ja parhaiten kokeilemistani selaimista toimi tässä tapauksessa Chrome, joten suosittelen sitä tähän tarkoitukseen OS X -ympäristössä.

Tähän blogipostaukseen kannattaa suhtautua dokumentoituna tutkimusmatkana mieluummin kuin ohjekirjana!

1. FIMK-tilitunnisteen perustaminen

Fimk.fi etusivu
Fimk.fi etusivu – klikkaa ”Perusta FIMK-tili”

Fimk.fi sivulta klikataan kohtaa ”Perusta FIMK-tili”. Linkin takaa avautuu selaimessa toimiva sähköinen lompakko- ja nettipankkisovellus. Kyseessä on Fimkrypton kehittämä MoFo Wallet.

MoFo Walletin voi myös sen sivuilta tallentaa itselleen Windows, OS X tai Linux-sovelluksena. Kuten muukin Fimkrypton kehittämä koodi, on myös lompakon koodi avoimesti saatavilla ja tarkasteltavana.

Sovellus alustaa itseään hetken ja synkroinoituu FIMK- ja NXT-kryptovaluuttajärjestelmiin. Tämän voi myös antaa tehtäväksi taustalla. Joka tapauksessa seuraavassa näkymässä klikataan ”Create account”.

MoFo Wallet alkunäkymä
MoFo Wallet alkunäkymä – Valitse ”Create account”

Koska olemme luomassa ensimmäistä tiliämme, valitaan avautuvasta popupista ”New FIM Account”.

MoFo Wallet - New FIM Account
Klikkaa ”New FIM Account”

Seuraavaksi avautuva näkymä on hyvin tärkeä, koska sinulle tarjotaan nyt FIMK-tilinumeroa ja siihen liittyvää turvalausetta. Tilitunnisteen ohella siihen liittyvä turvalause on nyt erityisen huolellisesti kirjoitettava muistiin ja pantava hyvään talteen. Tunnisteen ja turvalauseen yhdistelmää kysytään, kun haluat kirjautua sisään tilillesi MoFo Wallet sovelluksessa.

Koska kyseessä on käytännössä pankkitunniste on sen kanssa toimittava samoin kuin muidenkin pankkitunnisteiden kanssa. Hyvä tapa piilottaa valuuttatunnisteet on jemmata ne hyvin salattuun kansioon, zip-pakettiin, levykuvaan tai USB-tikulle, jonka salasanan tiedät vain sinä tai muut asianosaiset. Lisäksi useat eri laitteissa toimivat salasanahallintasovellukset tarjoavat mahdollisuutta tallentaa salattua tietoa tekstinä kirjautumistietojen lisäksi.

Tästä toimintatavasta on hyvä tehdä itselleen rutiini. Fimk-tilitiedot ja sanakirjan sanoihin perustuva turvalause ovat kirjoitettavissa helposti paperillekin, jos se on sinusta turvallinen tapa.

FIMK-tilitunniste ja turvalause
FIMK-tilitunniste ja turvalause – Kirjoita molemmat talteen nyt!

Tuon näkymän turvalause ei liity tiliini, vaan tuohon näkymään on menty tätä ruutukaappausta varten. MoFo Walletilla voi variaatioita luoda käytännössä loputtomasti.

Huomaa, että tässä näkymässä et voi kopioida tekstiä muuten kuin kirjoittamalla sen käsin muualle. Kun klikkaat ”Next” on sinun kirjoitettava juuri saamasi turvalause tekstikenttään.

Turvalauseen varmistusnäkymä
Kirjoita tai liitä kenttään juuri saamasi turvalause

Tähän kenttää voit myös liittää tekstiä. Turvalausetta ei tarvitse kirjoittaa tähän käsin. Kun tekstikentässä on juuri saamasi lause niin voit klikata Next-nappia.

Voit nyt nimetä tilisi. Nimeä voi myös muuttaa jälkeenpäin, jos nyt ei vielä tule mieleen maailmankaikkeuden parasta tilitunnisteen kutsumanimeä. Tämä on vain paikallinen kutsumanimi tilillesi. Taustalla FIMK-kryptovaluuttajärjestelmä toimii FIM-alkuisen tilitunnisteesi mukaan. Sinun on mahdollista perustaa useita eri tilejä eri käyttötarkoitusta varten ja nimetä ne soveltuvasti esimerkiksi aiheittain.

FIMK-tilin nimeäminen
FIMK-tilin nimeäminen – Anna nimi ja valitse ”Next”

Seuraavaksi MoFo Wallet kysyy, että haluatko tallentaa turvalauseen lompakkoon. Lompakko tarkoittaa tässä tapauksessa tiedostoa, jonka voit ladata koneellesi.

Tämä ei ole välttämätöntä, ja voit tehdä se myöhemmin sovelluksen Settings-valikon kautta tarvittaessa. Pääset tilillesi aina turvalauseellasi ja tilitunnisteella joka tapauksessa. Tilien tallentaminen tiedostoon helpottaa tilien käsittelyä, jos niitä on paljon. Jos päätät tallentaa ne tiedostoon, niin myös tälle lompakkotiedostolle on syytä antaa hyvä salasana ja panna sekin visusti talteen.

Huomaa, että lompakon lisäksi tilitiedot pitää säilyttää erikseen, jos lompakkotiedostolle esimerkiksi tapahtuu jotain.

MoFo Wallet kysyy haluatko tallentaa tiedostoon
MoFo Wallet kysyy haluatko tallentaa tiedostoon

Voit nyt onnitella itseäsi, sillä olet luonut FIMK-tilin!

Nyt kannattaa käyttää hetkiä MoFo Walletin tutkimiseen. Perustuloa varten tilisi ei kuitenkaan vielä ole valtuutettu, joten kun olet valmis niin siirry seuraavaan vaiheeseen.

2. FIMK-tilin valtuuttaminen vastaanottamaan tilisiirtoja

Kuten ehkä huomaatkin niin MoFo Wallet ilmoittaa, että ”The public key for this account has not yet been published”. Tämä tarkoittaa, että et voi vielä vastaanottaa valuuttoja tilillesi.

Lisäksi perustulokokeiluun ei pääse mukaan ellei tilillä ole yhtään tapahtumaa.

Ei kuitenkaan hätää, sillä tähän on sovelluksessa valmis ratkaisu nimeltään Faucet. Voit käynnistää tämän lisäosan ylävalikosta Plugins.

Faucet-lisäosan näkymässä valitse ”Select existing account” ja annetusta listasta haluamasi tili.

Tilisi tiedot täydentyvät lomakkeeseen, jonka lisäksi sinun on annettava sähköpostiosoite. Sähköpostiosoite on annettava, jotta sinulle voidaan toimittaa erillinen myöhemmin syötettävä koodi.

MoFo Wallet Faucet
Anna tilisi tiedot ja käytössäsi oleva sähköpostiosoite

Valitse lopuksi ”Send to Krypto Fin ry” lähettääksesi tiedot. Saat antamaasi sähköpostiosoitteeseen postia, jossa annettua linkkiä sinun on klikattava valtuuttaaksesi Faucetin.

FIMK Faucet email
FIMK Faucet email

Tilillesi siirtyy nyt pieni määrä FIMK-valuuttaa! Tilisi on nyt valtuutettu ja olet valmis liittymään perustulo-ohjelmaan.

3. Tunnistautuminen ja FIMK perustulo-ohjelmaan liittyminen

Palataanpa hieman takaisin Fimkrypton pääsivulle. Avaa uudestaan Fimkrypton pääsivu ja klikkaa ”Tunnistaudu perustulon saajaksi”. Avautuu seuraava näkymä.

Perustulon saajaksi tunnistautuminen
Perustulon saajaksi tunnistautuminen

Näkymässä sinun on annettava sosiaaliturvatunnuksesi sekä FIMK-tilitunnisteesi. Kun tiedot on annettu voit jatkaa sähköiseen tunnistautumiseen, joka tapahtuu verkkopankkitunnuksin.

Sähköinen tunnistautuminen
Sähköinen tunnistautuminen

Sähköisen tunnistautumisen toteuttaa Krypto Fin ry:stä erillinen taho: onnistuu.fi.

Tässä kohtaa prosessi saattaa erota siitä, miten se meni minun kohdallani, koska tunnistautumisen jälkeen järjestelmä toimi hieman takkuisesti. Joka tapauksessa sain tunnistautumisen jälkeen FIMK-tililleni viestin, joka sisälsi varmistuskoodin.

Tunnistautumisen varmistuskoodi
Tunnistautumisen varmistuskoodiviesti

Seuraavaksi siirryin antamaan vahvistustunnuksen klikkaamalla linkkiä äsken avaamamme tunnistautumissivun alalaidasta.

Perustulon tunnistautumissivu
Perustulon tunnistautumissivu

Syötin varmistuskoodin linkistä avautuvan näkymän tekstikenttään.

Varmistuskoodin syöttönäkymä
Varmistuskoodin syöttönäkymä

Välittömästi tämän jälkeen ja prosessin päätyttyä sain tililleni tunnistautumispalkkion 500 FIMK!

Tunnistautumispalkkio maksettu tilille
Tunnistautumispalkkio maksettu tilille

Loppusanat

Olen pahoillani, että en voi näyttää välissä mahdollisesti näyttäytyneitä näkymiä, koska olen jo tunnistautunut ja en voi käydä prosessia uudestaan läpi. Olemme kuitenkin matkamme päätöspisteessä.

Nyt olet siis tunnistautunut perustulon saajaksi ja käynyt koko prosessin läpi! Perustulo siirtyy tilillesi joka kuukauden alussa.

Jos et keksi FIMKeillesi muuta käyttöä niin jos esimerkiksi haluat palkita minut tämän tutkimusmatkan raportoinnista lähettämällä FIMKejä osoitteeseeni: FIM-H5EZ-8TVP-6C2E-39JEP

Jos unohdin jotain niin otan kommentteja mielelläni vastaan tai voit siis täydentää tiedoillasi ja huomioillasi tätä kirjoitusta kommentoimalla.

FImkrypto on luotettava kotimainen alku lähteä tutkimaan kryptovaluuttojen ihmeellistä maailmaa. MoFo Walletiin  on ilmeisesti myöhemmin tulossa mahdollisuus käsitellä muitakin kuin FIMK- ja NXT-valuuttoja.

 

Letter from a Party

Artist's depiction of mechanical phosphene
Mechanical Phosphene by AI2 on WikiMedia Commons / CC BY 3.0

I have ended in an oasis of modern dance music in the middle of the concrete desert of an urban city centre. The locals have gathered from 100 miles around and the clientele consists of a few random explorers too; lured in by the flashing and enticing light forms.

It’s a portal to another dimensions, a mix of the decades since around 50s. A place not to come to spend your last seconds or to feel anything spectacular, but to experience something of the 2014.

Most popular way of trying to find enlightenment is through the destruction of the few brain cells still vibrating after many a week of repetitive beats; faint sensations of memories long since to have been forgotten.

The lights, relentlessly pounding the retinas like the painful knife cuts by a performer not so trained in the profession of carefully missing the target at hand.

Painful slices of shame and happiness, destined to be the source for a lot of pondering the morning after.