Tammy meni, mutta sen jälkeen tuli suositus olla juomatta hanavettä. Kyseessä on varotoimenpide hurrikaanin jälkeen, ja veden laatu mitataan. Siihen meni viisi päivää. Täällä on muutenkin satanut välillä paljon, joten pelkästään tietylle tasolle nouseminen käynnisti tuonkin varotoimenpiteen. Olen saattanut onnellisesti myös olla huomaamatta näitä suosituksia. Satamisen vuoksi vedet voivat samentua ja puhdistamot toimia vajaateholla tai olla sähkökatkoksien vuoksi pois käytöstä. Normaalistikaan kaikilla saaren asukkailla ei ole joka hetki puhdasta juomavettä saatavilla kotona. Join tuon ajan vesivarastojani mistä seurasi jännä ilmiö: kainaloni alkoivat haisemaan moottoriöljyisiltä. Ilmeisesti juomani hanaveden klooraus ja muu bakteerikanta sopii paremmin minulle, tai sitten pullovesi poisti myrkkyjä kehostani.

Nous vous prions d'agréer, Monsieur, l'expression de nos salutations distinguées - päättyi vakuutusyhtiön kirje, jossa he toimittivat laskut vakuutuksille taas vuosi eteenpäin. Suoraan suomennettuna tuo kuuluisi: anomme teitä hyväksymään, hyvä herra, arvokkaiden tervehdyksiemme ilmaisun. Prier on myös rukoilla, mutta arkikielessä käytetään je vous en prie: eipä mitään (hieman hienostuneempi vastine kiitoksille). Virastojen ja liikelaitoksien kirjeiden kielestä tulee mieleen monimutkaisesti elehtien tervehtivä keskiaikainen asukas, joka teoillaan ja sanoillaan kunnioittaa toisen olemassaoloa inhimillisessä järjestelmässä mahdollisimman hienotunteisesti.

Ranskassa tervehdyksillä sinänsä on tietty hierarkia, jotka eivät ole niinkään sekoittuneet tai hälvenneet ajan kuluessa. Kun aloin käyttämään puhelintani ranskaksi kaikki sovellukset alkoivat teititellä minua: teille on viestejä ja niin edespäin.

Asuntoni aiemmalle asukkaalle tuli jonkin aikaa muistutuslaskuja, joiden sävy säilyi koko ajan yhtä kunnioittavana. Yhdessä laskussa minkä näin selitettiin hyvin hienostuneesti ja hienotunteisesti, että jos maksua ei ala tulla on heidän väistämätön ja ikävä pakko kääntyä perintätoimiston puoleen. Ranskan sähkölaitoksen EDF:n viimeisimmässä näkemässäni muistutuslaskussa sävy oli sellainen, että ajateltiin laskun vastaanottajan joutuneen jonkinlaisen syvän epäonnen kynsiin, minkä vuoksi maksua ei ole voitu suorittaa. Kirjeen mukana tuli ohjeet miten hakea sosialiapua laskun summan pienentämiseksi. Tykkään kyllä tuosta perusolettamuksesta.

Sosiaalista etäisyyden lyhentämistä olen harjoitellut sen verran, että tervehdin pihan poikki vähän kovempaa huudahtaen samassa pihapiirissä asuvaa naapuria. Tuntui vähän liialliselta, kun Suomessa tervehtii puhe-etäisyydellä ja muuten heilauttaa kättä yleensä. Täällä käsien heilautuksien sijaan reippaasti käytetään ääntä.

Autoillessa on oikeastaan mukavaa, miten paljon enemmän erilaista viestintää kuskien välillä on käsien ja torvien sekä valojen vilkautuksien avulla. Tuntuu, että ollaan tiellä yhdessä. Torvia ei paljon käytetä, ja pääasiassa hyvin lyhyinä viesteinä ilmaisemaan, että esimerkiksi odottaa toisen kääntyvän edessään ja luopuu itse etuajo-oikeudestaan. Siihen vastineeksi saa samanmoisen lyhyen torven töräytyksen - asia ymmärretty, kiitos. Vastaavan voi tehdä väläyttämällä valoja, kun täällä valottomina muuten päiväsaikaan liikutaan. Hauskasti tässäkin huomaa, miten isompi kynnys on käyttää ääntä kuin valoja tai heilauttaa kättä. Käsielehdintä onnistuu helposti, koska tapana on enimmäkseen ajella ikkunat auki. Harvemmin kädet ovat ulkona ikkunasta kuten Italiassa, jossa se oli autoon liittyvä orgaaninen elementti. Useimmiten se on pieni heilautus tai katse. Kerran eräs kiitti ohi mennessä sanomalla kiitos (kun kerran ikkunat auki ajetaan). Tuntuu hankalalta ajella ikkunat kiinni isomman sateen sattuessa, kun kadottaa yhteyden muuhun maailmaan - ääneen, tuuleen, pakokaasuihin...

Auto (ensimmäinen oma auto elämässäni) on nyt minulla ollut vähän päälle vuoden, ja vuodessa ajokilometreja kertynyt hieman päälle 9000km. Täällä Grande-Terren puolella ei ole vuoristoa, mutta monenlaista kumpuilua riittää lähti minne suuntaan tahansa. Kun ensimmäisiä kertoja ajoin täällä luulin, että autossa on jotain vikaa ja se hyytyy tielle. En ollut vielä oppinut teiden korkeusvaihteluita, jotka voivat olla yllättävänkin isoja sitä tajuamatta aluksi. Kotikulmilla en enää varmaankaan paremmin voisi ajaa, kun olen oppinut paikat missä voi laskea vapaalla pitkiäkin matkoja. Alaspäin keskimäärin mennessä välillä pääsee uudenkin mäen toiselle puolelle kuten vuoristoradalla. Tasaista nopeutta se ei tapahdu, minkä vuoksi tämä onnistuu parhaiten kun muita liikkujia ei ole.

Kulutus on asettunut jonnekin 4.2 - 4.3 litran tuntumaan sadalle kilometrille, ja tankilla (40 litraa) käyn yleensä kun mittarissa on 800-900km ajoa. Taloudellinen ajo kiinnostaa varsin paljon, kun itse maksaa siitä. Auto on joka tapauksessa yli 10-vuotias dieselvetoinen Peugeot 206+, ja luulen että olen lähellä optimia sen kanssa.

En tiedä yhtään miten tämä vertautuu, mutta auton vakuutus on nyt toisena vuonna 67,51€/kk. Tankilla tulee käytyä nykyään joka toinen kuukausi, ja polttoaineeseen on mennyt 752€ vuodessa. Täällä tosiaan polttonesteiden hinnat määrätään joka kuukausi ja ne maksavat kaikilla asemilla saman verran. Hinnat eivät paljoakaan poikkea mantereen hintatasosta, ollen ehkä ihan hivenen alhaisemmat. Muuten täällä syntyisi nopeasti kapina, koska saaren kaikki toiminta pohjautuu autoiluun. Tälle vuodelle sattui vähän isompia korjauksia niin huoltoihin ja sellaisiin on mennyt 1554€ vuoden aikana. Vastikään vaihdoin ensimmäistä kertaa elämässäni auton pyyhkijät. Näistä jos laskee suurinpiirtein niin maksan ajamisesta n. 34 senttiä/kilometri. Palaan asumiskuluihin joulukuussa, kun olen asunut samassa paikassa vuoden.

Ajamisesta ja kuluista puheenollen, Ranska juuri hyväksyi puolen miljardin tuen lentolippujen hintojen alentamiseksi tai pitämiseksi alempana lentoliikenteessä merentakaisille alueille. Lentojen hinnat on eräs sosiaalinen kysymys täällä, koska yhteyksiä mantereelle on ylläpidettävä. Täällä tiedostetaan ilmastolliset seikat ja kehitetään pyöräilyverkkoa ja julkista liikennettä. Samalla tasapainoillaan yhteiskunnallisen liikehdinnän kanssa. Termi on minusta aika kätevä. Mikäli esimerkiksi ihmiset lähtevät jonkin asian puolesta tai vuoksi kaduille ja autoja palaa, sitä kutsutaan mouvement social - yhdenlainen ilmiö yhteiskunnassa muiden muassa. Ei niinkään erityisen dramaattinen merkitykseltään, eikä ihmiset turhaan lähde kaduille. Liikkeen dynamiikka voi vain olla aika iso. Täällä oli tänä vuonna vastaava tapaus yhdessä koulussa kuin muistaakseni Suomessa, missä eräs oppilas häiriköi muita. Täällä vanhemmat saartoivat koko koulun ja estivät sisäänpääsyn kaikilta, kunnes kyseinen tapaus oli siirretty muualle.

Paikallista mielenlaatua syvemmin voi avata äskettäin tehty tutkimus, missä havaittiin 55% 11-18 vuotialla guadeloupelaisilla olevan synkkiä ajatuksia tai ajatuksia itsemurhasta. Luku voi olla yllättävän suuri, vaikkakin Suomen lukuihin verrattuna synkimmältä osaltaan vähäisemmät. Kaikki täällä ei ole siten aurinkoa. Tilastoista puheenollen, täällä on n. 18% työttömyysaste, mutta hoitohenkilökunnan tarve kasvaa tulevaisuudessa paljon. Nuorisotyöttömyys taisi olla lähemmäs 30%. Nuorille ja muutenkin täällä on vähemmän tai kapeampia mahdollisuuksia, minkä vuoksi saaren väkiluku vähenee joka vuosi jonkin verran (vähän alle 1%) ja väestö ikääntyy. Jollain tavalla saaresta tulee iso hoitolaitos. Ilman Ranskan tukea tilanne olisi kestämätön, mutta se jatkuu geopoliittista syistä varmasti. Toisaalta polttonesteet toimittaa Total ja sähkölaitos on EDF, joten raha kiertää siinä kehää.

Hiljattain kävin vihdoin tutustumassa saaren ytimeen eli rommituotantoon. ”Une dynastie finlandaise” kuvailee hieman yllättäen Reimonenq rommituottaja itseään, ja todellakin yhden saaren maailmanlaajuisesti tunnetuista ja huippupalkintoja saaneista tislaamoista perustivat suomensukuiset veljekset 1800-luvun lopulla. Suku itsessään on muutaman sataa vuotta vanhempi.

Yhden tänne muuttaneen suomalaisen aviomiehellä on tislaamoon sukuyhteyksiä, ja sen vuoksi suvun pää Leopold Reimonenq piti meille saaren suomalaisille esittelykierroksen ja pitkän lounaan (kreolilaisittain possua, riisiä ja punaisia papuja) residenssissään.

Mukaan lahjaksi sai kokoelman tuotteita (Rento valikoima, josta tosin puuttuu vähänkin iäkkäämpi rommi). Rommin tuotanto on paljolti viljelystaitoa ja käsityöläisyyttä, eikä niinkään isosti teollistettua. Tislaamoita ympäröivät sokeriruokopellot.

Rommi ei toisaalta ole suosikkini paikallisten sokerijuomien joukossa vaan se on Anisette, joka on tehty sokerisiirapista ja 1. sokeriruokotisleestä. Se ei ole paikallinen keksintö, mutta tehty paikallisista raaka-aineista. Juoma maistuu nimensä mukaisesti anikselle ja on hyvin makea likööri (25%), vähän kuin salmiakkivodka, missä alkoholi ei maistu lainkaan. Loistava juoma suoraan kylmästä jäiden kanssa.

Jos Dengue oli yksi initiaatioriitti trooppiseksi ihmiseksi, niin toinen täällä on omistaa taiteltava ja kannettava tuoli. Yksi keino erottaa turistit paikallisista on, että kuka kantaa tuolia ja kuka ei. Kaverini jokin aika kysyi, että missä minun tuolini on, ja lienee siis aika hankkia sellainen. Niille on kaupoissa oma osastonsa. Erityisesti karnevaaliaikaan tämän huomaa, koska jokainen istuu reitin varrella omalla tuolillaan - muutoin rannoilla, jonne paikalliset pääasiassa kokoontuvat viikonloppuisin ja juhlapyhinä perheineen koko päiväksi sopivan varjon alle.

Jokin aika sitten mietin kuinka monta asiaa on muuttunut normaaliksi tänne tulon jälkeen. Tähän liittyy vaikkapa se miten oppii automaattisesti tietyille tavoille. En juurikaan esimerkiksi käytä paitaa päivisin, paitsi jos menen käymään kaupassa joskus. Jaloissa on korkeintaan nykyään juoksushortsini. Iltaisin kotona olen alushousuissani. Hikiset vaatteet kotiin tulemisen jälkeen annetaan kuivua ulkona huolellisesti, jotta ne eivät homehtuisi. Asunnon hyönteistilannetta tarkkailee aktiviisesti ja tilanteen mukaan lisätään myrkkyjauhoa paikkoihin, mistä muurahaiset ovat löytäneet jonkin reitin. Huoneiden katonrajaan vähitellen keräytyy pienten hämähäkkien asuinalueita, jotka pitää imuroida parin viikon välein vähintään. Vessapaperirullan paperi on hyvä työntää takaisin osittain rullaan, jotta tuuli ei joskus rullaisi sitä lattialle asti. Vessanpöntön kansi kannattaa olla kiinni tai nostettavat asiat kokonaan ylhäällä, jotta sade ei kastelisi istumaosaa, jos sattuu satamaan (sälekaihtimen kaltainen ikkuna on suoraan sen yläpuolella). Ikkunat on hyvä panna kiinni pimeän laskeuduttua. Jumppamatto kierrettynä lieriöksi ja pystyasennossa eli mustana objektina sisältä käsin on hyvä hyttysmagneetti, joka pitää ne pois ainakin muualta. Sänky on hyvä pitää erillään seinistä.

Varmaan paljon muitakin tällaisia arkisia asioita olen omaksunut, joita ei enää omassa käytöksessään huomaa, mutta jotka olivat joskus tänne tullessa merkittäviä tottumista vaativia havaintoja.

Tästä minulla ei ole paljon kokemusta, mutta jos jokin ammattilainen on tulossa tekemään jotain asuntoosi tai vastaavaa, niin se tapahtuu joko sen päivän aikana tai seuraavana, oli sovittu aika mikä tahansa.

Käytännön opeista olennainen on ainakin ollut, että kaasupulloa vaihtaessa pitää muistaa kiristää siitä ulostuleva liitin. Kaasupullon kestoaika piteni kuukaudesta neljään kuukauteen.

Kokemuksen pohjalta ruokaa on nykyään aina riittävästi moneksi päiväksi ja myös varavettä on ainakin viikoksi tällä hetkellä. Tämän on erityisen tärkeää myrskykautena, joka nyt on meneillään. Saarelle on suoraan iskemässä kovimman luokan trooppinen myrsky Tammy, jossa jatkuva tuulen nopeus nousee yli sataan kilometriin tunnissa tai suomalaisittain yli 30 metriin sekunnissa. Tuuli ei täällä ole sinänsä ongelma, vaan sateet. Kasvusto on rannikoilla varsin karua ja muutenkin jalostunut olosuhteisiin. Pilvien etureuna on saapunut nyt ja itse myrsky saapuu vuorokauden päästä, ja on vielä n. 700 kilometrin etäisyydellä. Käytännössä yksi päivä tuulee 10-30 metriä sekunnissa kiihtyen päivän aikana yhteen suuntaan ja toinen päivä sama hidastuen toiseen suuntaan. Kyseiset nopeudet ovat siis minuutin keskiarvonopeuksia, eivätkä hetkittäisiä puuskia. Sateet tulevat vaakatasossa jonkin aikaa. Myrsky vastaa viime vuoden Fionaa aika lähelle, ollen vähän rajumpi. Tällä hetkellä Tammyn arvioidaan saavuttavan 110km/h tuulennopeuden Guadeloupen kohdalla, ja 120 km/h olisi ensimmäisen luokan hurrikaani, eli melkein sama asia. Guadeloupe ja lähisaaret ovat alueita, jotka ylittäessään Tammy kehittyy ensimmäisen luokan hurrikaaniksi.

Integroidun vähitellen paikalliseen maailmaan myös liiketoiminnan kautta, sillä sain ensimmäisen paikallisen yritysasiakkaan, johon on syntymässä pidempiaikainen liikesuhde! Muutoin tavallaan tasaan rahaliikennettä maailmassa, kun maksan veroni Suomeen, mutta kulutan pääasiassa Suomesta saamani tulot täällä. Pian on vuosi vakituista asumista takana, niin käyn läpi sitten tarkemmin kuluja.

Satunnaisiin kuluihin liittyen sain toiset ylinopeussakot täällä; tällä kertaa 10% ylityksestä. 5% maksaa 45€ ja 10% 90€, jos maksaa oliko kahden vai kolmen viikon sisään. Sen jälkeen tuplautuu sakko. Tämä tapahtui hidastaessa 70 alueelta 50 alueelle paikassa, jonne oli jokin aika sitten palautettu tutka-asema. Sakkojen maksaminen on kätevää, kun vapaasti suomennettuna Ranskan valtion tilitoimisto on tuottanut sakkojen maksamiseen erityisen puhelinsovelluksen.
Kyseinen asema ja moni muu oli tuhottu pari vuotta sitten chlorodeconiin ja covidiin liittyvässä mellakassa. Paikallisilla on heti suosikkikohteet mielessä.

Huomaa olevansa tropiikissa, kun sairastuu trooppiseen kuumetautiin.

Tiikerihyttyset lopulta saivat minut ja Dengue iski viikko sitten sunnuntaina kuumeella ja säryillä. Hyväksi onneksi kuumeilua jatkui pääasiassa vain pari päivää, kuten myös suurin osa säryistä päättyi siihen. Jokaista niveltä ja osaa jollain tavalla särki ja vihloi - eikä mikään asento ollut nukkumiseen hyvä. Pienesti on vieläkin paha olo ja huimaa, mutta onneksi ei mennyt oksenteluun saakka. Muuten vatsa meni aivan sekaisin, ja hankaluuksia edelleen saada itsensä syömään.

Vuokraemäntäni neuvoi paikallaan pysymisen ja lepäämisen sijaan juoksemaan ja uimaan, ja varsinkaan mitään lääkkeitä ei pidä syödä. Päädyin kompromissiin missä paracetamolin voimalla menin mereen kellumaan. Kuumenousussa auringonpaiste tuntui hyvältä, ja lämmin merivesi aivan ihmeellisen hyvältä. Tykkään kyllä tuosta taisteluasenteesta ja elämänvoiman osoituksesta sinänsä.

Jännästi päässä tuntuu edelleen olevan jokin raja, joka tulee nopeasti vastaan, kun tekee jotain vähänkin aivotyötä vaativaa. Dengue on vaarallisin lapsille ja nuoremmille, joilla se voi helpommin edetä aggresiivisempaan ja vakavaan muotoon, missä verenkiertoelimistöön tulee häiriöitä. Tätä jännitin ensimmäisen vaiheen laannuttua, koska vakava muoto voi puhjeta sen jälkeen. Nenästäni ei vuotanut verta eikä sitä näkynyt sille kuulumattomissa paikoissa, joten kaikki hyvin. Sairastelun tuloksena minulla nyt ainakin on elinikäinen immuniteetti Denguen serotyyppi 2:ta vastaan, mikä täällä nyt vallitsee epidemiana. Serotyyppejä on neljä erilaista, ja yhden sairastaminen ei anna suojaa muita vastaan.

Dengueen liittyvä ihottuma voimistui kuumeilun laannuttua, ja katosi lopulta yhdessä yössä viikon kuluttua oireiden alusta.

Kuvassa pressokeittimen kahvassa lepäilee jotain mitä asunnossaan ei haluaisi nähdä, nimittäin tiikerihyttynen tai keltakuumehyttynen (aedes aegypti). Dengue-kuume -tapaukset ovat räjähtäneet parissa paikassa Guadeloupessa viime viikkoina, ja tänne dengue on pikku otuksen mukana saapunut ilmeisesti etelästä Martiniquesta meren yli. Kyseessä on Wikipedian mukaan yksi maailman sadasta vaarallisimmasta vieraslajista. Kyseinen hyttynen on suorastaan viruspesäke. Valikoimaan kuuluu täällä päin maailmaa mahdollisesti myös zika ja keltakuume. Käytän öisin pistorasiaan laitettavaa biologista höyrystintä, mikä tuntuisi toimivan hyvänä karkotteena. Olen täällä asuessani kahdesti tai kolmesti nähnyt tiikerihyttysen, joten kovin säännöllinen vieras se ei ole ollut.

Tällä hetkellä täällä ilma on varsin epävakaa kolmen eri trooppisen matalapaineen liikkuessa lähistöllä, mikä tuulettaa asuntoa varsin tehokkasti paikoitellen ja pitää kevyemmät otukset jossain muualla.

Huomaa olevansa tropiikissa, kun vuokraemäntä tuo tuoreita maracudja tai kotoisammin passionhedelmiä pihapuusta. Olen nyt ollut Karibialla vuoden. Saavuin tänne 6.7.2022. Vuoden aikana olen ainakin oppinut, että samaa kesäpäivää voi viettää joka päivä kyllästymättä. Tänä aamuna nukuin tosin varmasti pisimpään täällä, koska taivas oli sopivan harmaa, enkä siten herännyt auringonnousuun. Lisäksi yö oli varsin levoton ukkosen vuoksi. Myrskukausi on toistaiseksi näkynyt parin trooppisen myrskyn laitaloiskeina ja säiden pienenä levottomuutena, kun matalapaineet vaeltavat alueella idästä länteen. Tämä sekoittaa lämpimät ja viileät ilmavirtaukset toisiinsa.

Ukkoset eivät ole kovin aktiivisia ja niitä on ollut vain muutama puolen vuoden aikana, mutta yksittäiset salamaniskut ovat todella voimakkaita. Ne ovat niin häikäiseviä, että salamaa on hankalaa edes nähdä, koska välähdys on sama kuin ottaisi silmästään valokuvan salamavalolla. Niistä tulevat pamaukset ovat todella jyrkkiä ja koko talo tärähtää ja kaikki siinä - astiat ja ikkunat helisevät. Asun korkeammalla ja avoimessa ympäristössä niin ilmakehän ilmiöt tuntuvat hyvin. Salamointia tapahtuu 1-2 minuutin välein tai hieman harvemmin, eli aina juuri kun on vaipumassa takaisin uneen niin välähtää ja pamahtaa. Viime yön salamointi tuli lähemmäksi kuin koskaan aikaisemmin, ja asunnon vikavirtakatkaisin napsahti kahdesti, mikä piti käydä erikseen aina nollaamassa, koska muuten asunnossa ei olisi lainkaan sähköä. Jokin salama iski vain parin sadan metrin päähän. Erikoinen vaikkakin looginen ilmiö, miten vikavirtakatkaisin kolahtaa pienesti (siinä on jokin rele tai vastaava) ja sen jälkeen kuuluu iso pamaus.

Joka tapauksessa sain unen päästä kiinni vasta ukkosen mentyä ohitse. Koko ajan vallitsevaa ihmistä syleilevää lämpöä on hankala kuvitella vaihtavansa mihinkään ja se minut Karibialle myi heti, kun astuin lentokentän ovesta ulos vuosi sitten. Vuoden aikana elämäni on asettunut uomiinsa, olen voinut tehdä työtäni ja minulla on paikallisia kavereita sekä olen myös mukana bändissä täällä. Meidän tekno-metalli -bändimme toisten jäsenten suurin huoli on, että lähtisin pois täältä. Bändin nimi on CHLRDCN ja ensimmäinen julkaisumme on tulossa tänä vuonna - toivottavasti myös ensimmäiset keikat (täällä ja muualla). Näen itseni täällä helposti myös tulevaisuudessa. Jonkin verran on matkailutoiveita, mutta olen nauttinut olostani täällä todella paljon ja päivät ovat rutinoituneet työnteon, kuntoilun, taiteentekemisen ja riippumattoilun lukujärjestykseksi.

Mukavuusalueelle päästäkseen on pitänyt poistua mukavuusalueelta.

Pohjois-Atlantin myrskykausi alkoi kesäkuun ensimmäinen päivä. Olen luullut sen alkavan vasta paljon myöhemmin. Tästä kaudesta ennustetaan tavanomaista, jonka lisäksi El Nino vaikuttaa tälle osalle palloa siten, että myrskyilyjä olisi vähemmän.

Aurinko laskee nyt jo niinkin myöhään kuin puoli seitsemältä, ja kohta onkin kesäpäivänseisaus. Laskeva aurinko paistaa etuovestani suoraan sisään loppuvaiheessa, ja sitä on ollut mukava ihailla olohuoneen sohvalta. Olen pitänyt valoisana aikana asunnossani ikkunoita ja ovia auki, jotta kävisi mukava läpiveto. Täällä omakotitalot voivat olla täysin avoimia malleja, missä ei varsinaisesti ole kuin osa ulkoseinistä ja huoneet ovat yhteisen katon alla erillään toisistaan. Hankala kuvitella asumista enemmän sisätiloissa kuin mihin nyt olen tottunut täällä valon ja ilmavirran hellimänä.

Jokainen päivä täällä vastaa ehkä lähinnä suomalaista elokuista myöhäiskesän ihanaa lämmintä päivää. Nythän siellä päin voi olla jopa lämpimämpää kuin täällä, vaikka aurinko ei niinkään säteile. Täällä kesän sydämessä aurinko kiertää korkealla, mutta selvästi pohjoisen taivaan puolelta vielä muutaman päivän matkallaan kohti Kravun kääntöpiiriä. Pidin kirjaa kuinka paljon juon vettä päivässä, ja noin 3,5 litraa näköjään menee ja tuntuu tavalliselta määrältä.

Joillain linnuilla on muistuma keväästä, kun äskettäin lienee ollut pariutumiskausi. Parin viikon ajan piti olla tarkkana ettei terassin sisäkatolle synny linnunpesiä. Kovasti urospuoliset linnut (luulen) yrittivät näyttää ehdokkaille, kuinka hyvin he osaavat pesiä rakentaa.

Koululaiset erottuvat katukuvassa valkoisissa koulupaidoissaan. Koulupukua ei ole, mutta kaikilla on valkoinen paita ja jonkinlainen yhteinen puku siitä syntyy. Täällä päin koululaiset kerätään kyytiin aamukuudelta, tai varmaankin ensimmäinen kierros ainakin on jo siihen aikaan liikkellä. Reippaasti he tervehtivät ohikulkevaa aamulenkkeilijää.

Pisin sykli täällä lienevät kuitenkin tulivuoren liikkeet. Jotain maanalaista toimintaa on aktivoitunut nyt parin vuoden ajan, mutta toistaiseksi tilanteen ei nähdä olevan lähelläkään mitään erikoisempaa tapahtumaa.