Vesi virtaa taas majapaikkaani. Onneksi hanasta. Myrskyn aikana terassille nousi ränneistä tullut vesi, mutta paikkani on rakennettu niin että se valuu myös helposti pois, ja asunnon lattia on vielä korotettu suhteessa terassin tasoon. Myräkän aikaan mielenkiinnosta avasin ikkunan ja oli kuin olisi ollut suihkussa tai keskellä merta.

Ei valitettavasti ollut lakritsia enää kaupassa mistä hain aktiivihiiltä, mutta Mölkky olisi tarjolla. Suomalainen kulttuuri levittäytyy kaksi askelta eteen ja yksi taakse.

Samalla matkalla pari päivää sitten pääsin vähän tutustumaan mitä jälkeä Fiona muualla oli tehnyt, ja joissain kohden oli teillä käytännössä vain yksi kaista tielle levinneen mudan vuoksi. Joissain kohden metsissä näkyi huomattavia railoja, mistä vesi oli vuorilta voimalla laskeutunut. Paluumatkalla eräs valtaväylä oli kokonaan suljettuna, ja kiertoreitti kulki itse asiassa juuri sen paikan vierestä tästä melko lähellä mikä oli kohdannut pahimmat tulvat. Asukkaat siivoilivat paikkoja ja töitä tehtiin asuinalueen siivoamiseksi jo neljättä päivää. Joillekin alueille on arvioitu hanaveden palaavan parin viikon aikana.

Guadeloupen eteläpuolelta pidemmän matkan päästä meni yksi matalapaine lisää tämän viikon alussa, ja myrskykausi on nyt todellakin päällä. Siitä tuli myös tuulenpuuskia ja sateita vähän lisää. Lämpötila pysyy melko samana koko ajan ja enimmäkseen välillä on kuitenkin ollut poutaista. Toisaalta vaihtelu mukavan "syksyistä", mutta kun tulee vaihtelua se voi olla todella rajua. Viitisenkymmentä asukasta on ilmeisesti menettänyt kotinsa.

Tarvehierarkiani on edelleen kunnossa, kun wifi toimii ja vesi ei vieläkään. Töiden teko on onnistunut ja tiestö on käyttökelpoinen niin pääsen kauppaan tarvittaessa. Sunnuntaisen tiedon mukaan 150 000 vesiliittymää katki. Saarella on n. 400 000 asukasta, joten tämä koskettaa suurta osaa.

Viimeisimpien tietojen mukaan naapurikaupunkieni vesilaitokset ovat joko infraltaan ainakin osin tuhoutuneet tai sähköjä ei ole saatu palautettua. Kuulemma jossain päin täällä vesiputkistoakin puuttuu nyt joltain matkalta. Oma alueeni on merkitty punaisella jostain edellä mainituista syystä, ja saapa nähdä kauan tässä kestää vielä. Koulut ovat olleet tämän päivän vielä kiinni.

Huomenna käyn vähän kauempana kaupassa, josta kuulemma saa suomalaista lakritsia! Pääasiallinen tarkoitus on käydä ostamassa kyseistä ihmekaupasta aktiivihiiltä veden puhdistamiseen. Vaikka hanavesi on täällä pääasiassa juomakelpoista, niin sitä kloorataan ja sen voi välillä haistaa. Aktiivihiili sitoo senkin itseensä. Ämpäristä on myös tullut täällä välttämätön esine, ja ehkä hankin myös isomman kanisterin käyttövedelle.

Varsin vähällä vesimäärällä pärjää, olen huomannut, kun on pakko miettiä miten sitä käyttää.

Niin ja tosiaan, täällä ei kuule turkinkyyhkyä laisinkaan. Se tästä vielä puuttuisi.

Monta ensimmäistä elämässäni tapahtunut nyt: trooppinen myrsky ja pisin aika ilman juoksevaa vettä (nyt yli vuorokausi). Mökeillä aikaa viettäneelle ei mikään suuri muutos, ja vettä saan vessa yms käyttöön AirBnB-hostin uima-altaasta ämpärillä tällä hetkellä (varmaan yksi isoimpia varavesijärjestelmiä täällä). Korjaustöissä voi mennä pidemmän aikaa, koska saarella ei enimmäkseen toimi vesiasemat/pumppaamot. Suurin osa on mennyt pois päältä tai vaurioitunut tulvivien jokien vuoksi.

Tulvehtiminen on tuhonnut jotain naapurustoja melko kokonaan, ja kodit, kadut ja kujat ovat roskaantuneet tai niille on valunut autoja ja mutaa ja sellaista. Siltoja on tuhoutunut ja teitä siten katki. Paikallisestikin kyseessä oli poikkeuksellisen iso tapahtuma. Ranskan presidentti on julistanut Guadeloupen katastrofialueeksi. Yhden kodin tuhoutumisen vuoksi tuli myös kuolemantapaus. Tärkeysjärjestys siinä, että saanko itselleni juoksevaa vettä ei ole laajemmassa mitassa kovin korkealla, mutta tulen toimeen nyt kuitenkin. Lisäksi sähköt ja internet toimivat minulla. Tapahtuma oli isompi kuin odotin, ja hävettää miten odotin tätä mielenkiinnolla uutena kokemuksena.

Muutamien kilometrien / kymmenien kilometrien päässä tapahtuneita tuhoja nähdessä kyseessä ei ole mikään leikin asia. Tämä asumani puoli saarta sai osakseen suurimmat sateet, ja suurimmat tuhot ovat 10-20 kilometrin päässä olevissa paikoissa. Videoilla näkyy myös hyvätuulisia ihmisiä auttamassa naapureitaan ja siivoamassa paikkoja, joten elämä jatkuu aina, yhdessä toista tukien.

Ohessa eilinen kuva risteyksestä, josta käännyn kotikadulleni.

Ensimmäinen kokemani trooppinen myrsky on luvassa, kun Fiona tulee kylään - tai oikeastaan se kulkee kylän pohjoispuolelta. Ennustetut tuulen nopeudet puuskissa ovat samoja kuin mitä koin aiemmin Ranskassa yhden rannikkopysähdyksen aikana. Niistä ei erityisesti varoiteltu mitenkään, kun olivat ilmeisesti tavallisia. Tuuli ei vielä tässäkään ole erikoisen kova siihen nähden täällä kauempana myrskykeskuksesta. Suurin erikoisuus on tuulen suunnan muuttuminen, kun se yleensä puhaltaa idästä. Sen sijaan tapahtuman aikana parissa päivässä voi tulla vähän päälle kolmen kuukauden kesäsateet suomalaisittain. Mitään sen dramaattisempaa ei ole luvassa, ja odotan mielenkiinnolla!

Alppimaihin verrattuna täällä asumukset pääasiassa sijaitsevat harjanteiden ylimmissä kohdissa juuri tulvariskien vuoksi, mikä tekee yhdyskunnista vähän erikoisen mallisia

Ajattelin eilen tehdä pienen muutaman tunnin kiertoajelun Basse-Terressä (läntinen puolisko saarta), mutta päätinkin lopettaa sen kesken sateen tullessa vastaan. Pilvet olivat sen verran synkkiä, että käännyin takaisin. Sade voi täällä olla varsin voimakasta ja yhtäkkistä, enkä tunne tiestöä kovin hyvin, niin en osaa sanoa mitä riskejä voisi olla. Islannin tapaan täällä keskellä merta säät voivat vaihtua nopeasti. Joillain tieosuuksilla näkyy varoituskylttejä, että ne voivat tulvia. Saderintaman lähellä jännästi tuulilasi meni yllättäen sumeaksi suurelta osiltaan. Sumumaisuus myös katosi nopeasti ja tällaista toistui. Päätin olla varovainen. Muuten paikkana tämä on ymmärrettävän kokoinen, kun Guadeloupen laidasta laitaan ajaa suorinta reittiä melkein tasan kaksi tuntia. Matkana se on n. 100km.

Nyt kun olen ajellut täällä jonkin verran voin sanoa, että liikennekulttuuri on n. Ranska x1.5 railakkuudessaan. Kaikki ajavat keskimäärin tutuilla teillään todella kovaa paikoitellen ja erityisesti hämärän laskeuduttua. Liikennekuolemat ovat suhteellisesti moninkertaiset Suomeen nähden. Ranskalaiseen tyyliin suurin osa haluaa päästä ensimmäisenä joka paikkaan ja jalankulkijat selvästi odottelevat vuoroaan tähän tottuneena vähän kuin Suomessa. Tiestö on paikoitellen tosi hyvää, mutta vähänkin syrjemmässä varsin heikkoa ja yllättäviä kuoppia voi tulla vastaan. Tavallinen lähiökatu/kuja voi olla vuoristorata ja alppimaistakin tiestöäkin tulee vastaan serpentiinikäännöksillä.

Vuokra-autoni on pienin mahdollinen 2-ovinen malli, ja sen moottorilla on vaikeuksia päästä jotain jyrkkiä mäkiä ylös ellei tajua sopivasti kiihdyttää ja sitten kaasu pohjassa kakkosvaihteella tai jopa ykkösellä ajaa loppua. Kesti hetken tottua tähän mäkisyyteen, mutta se on alkanut sujumaan. Mäkisyydestä myös seuraa se, että näkyvyys on lähes olematon joissain paikoissa. Lisäksi liikennettä voi olla todella paljon. Saarella on vain muutamia isoja pääteitä joiden lisäksi löytyy paljon kapeita katuja ja kujia. Katuvalot ovat vähänkin sivummassa vähäiset tai olemattomat. Ei ihme, että kolareita tapahtuu.

Jos Guadeloupe on ilmastoltaan yleisesti erittäin miellyttävä, niin sen läntinen osa onnistuu ylittämään mukavuudellaan kaiken aiemmin kokemani. Tämä johtunee isosta metsästä ja suurista korkeuseroista, mikä pitää ilman täällä 1-2 astetta viileämpänä kuin itäisellä Grande-Terren puoliskolla, missä isoja metsiä ja vuoristoja ei ole. Päivälämpötilat ovat asteen tai pari alle 30. Ilmaston puolesta saarella oikeastaan voi pääasiassa kokea erilaisia näkökulmia mukavuuteen. Nykyisessä asuinpaikassani minulla on oma terassi, missä on mukava tehdä aamupäivällä töitä. Kolibrit hakevat pihakukista taitavasti mettä pörräten sitruunaperhosten kanssa. Kosteuden ja lämpötilan yhdistelmä tuntuu parhaimmiltaan siltä kuin ilma ei tuntuisi yhtään miltään. Tätä sävyttää metsästä välillä käyvä raikas ja hieman viilentävä tuuli. Täten pystyn täällä fiilistelemään suomalaista syksyä osaltani.

Luonto on täällä todella ystävällistä, ja isoja petoja ei ole. Pesukarhu on metsän isoin eläin. Suurin peto täällä lienee kotikissa. Pesukarhusta näin hännän vilauksen, kun kävin lähimetsässä kävelyllä. Lähimetsäkävely tarkoittaa lyhyimpänä lenkkinä 2.5 tunnin taivallusta 250 metrin korkeuserolla, ja tässä ilmastossa tuntui että olisi ollut koko päivän raskaalla patikkaretkellä. Matkana tuo on n. 5 kilometriä. Toinen lenkki on jonkin verran pidempi ja nousua siinä on 550 metriä. Polut ovat leveähköjä mutta niissä on isojakin kiviä ja polut ovat varsin hitaita kävellä. Sateen jälkeen ei kannata lähteä lainkaan, kun ne taitavat myös toimia ränneinä silloin mikä vie irtomaan kivien ympäriltä. Lähelläni ei ole uitavaa rantaa vaan kivinen rantaviiva, jonne asuinpaikastani on vähän alle kilometri. Tällä matkalla nousua on jo 60 metriä, joten seutu on varsin jyrkkää. Metsän läheisyys tuntuu todella hyvältä.

Metsässäkään ei juuri ollut hyttysiä, koska seisovat vedet ovat varsin vähäisiä. Muuten oleskelu nykyisessä paikassani vastaa hyvin varustettua mökkireissua. Lähin marketti on varsin hyvin varusteltu, ja siinä samassa paikassa on Ruohonjuurta vastaava liike, missä myydään pelkästään luomutuotteita. Parsakaalia olen nähnyt harvoin missään, mutta sitä saa nyt tuosta kaupasta. Elintarvikkeet ovat varsin kalliita yleisesti, ja paikalliset tomaatit täällä maksavat vajaa 5€/kg, kun taas ranskalaiset tuontitomaatit ovat hieman halvempia. Paikalliset tomaatit ovat mielestäni todella hyviä ja makoisia, vaikka ulkonäöltään eivät ole tasaisen punaisia tai standardimuotoisia.

Pimeän laskeuduttua on hyvä miettiä mitä valoja pitää päällä, koska kirkkaimman valonlähteen luokse kertyy yöperhosia ja muita pieniä hyönteisiä. Aiemmassa paikassa minulla oli hyvä yhteispeli katonrajassa majailevan hämähäkin kanssa, joka oli fiksusti tehnyt pyydysverkkonsa juuri kirkkaimman valon yläpuolelle. Sillä oli hämähäkkitoveri, jonka verkko oli lajikumppanista soveliaan etäisyyden päässä mutta huonommassa valossa, ja joka välillä kävi toisen luona kylässä hakemassa ravintoa. Täällä jos ei pitäisi mitään valoja päällä kuin tietokoneen näyttöä, viettäisi iltaa lopulta yöperhosten ympäröimänä.

Nyt täällä nykyisessä paikassani taloa vahtivat kotigekot, jotka vastaavat hämähäkkejä kumppaneina siten, että nekin syövät hyönteisiä. Sisällä niitä ei näy, elleivät ne vahingossa jotain kautta sisälle pääse. Parin päivän välein täytyy lakaista valojen läheltä lattioilta yöperhoset ja muut, jotka ovat tulleet ulko-oven raoista sisään. Ei niitä paljon ole, ehkä tusina tai korkeintaan kaksi. Kerran oli lattialla n. 4-5 senttinen kovakuoriainen selällään, joka kuitenkin virkosi kun vein sen puutarhaan. Edellisessä paikassa ilmastointilaitteesta putosi n. 10 senttiä pitkä tuhatjalkainen. Nämä ovat olleet inhottavimmat kohtaamiset tähän mennessä. Ärsyttävin otus kuitenkin toistaiseksi ovat olleet pienen pienet muurahaiset, jotka tuntuvat aina löytävän jonkin raon jostain ja etsiytyvän apajille. Täällä Basse-Terren asunnossa ne ovat kuin rosvojoukko, joka kulkee melkein yhtenä tusinapäisenä laumana ryöstöretkellä kohti jonkin osasensa löytämää ravinnonlähdettä. Aluksi luulin, että näistä joillain on päässä vikaa, mutta ilmeisesti niiden tavallinen liikehdintä on kaoottista ja äkkipikaista. Kun tämän rosvojoukon yhyttää itse teossa ne aina erittäin koomisesti sinkoilevat joka suuntaan ja sitten yhtenä joukkona pikaisesti kipittävä pikku jaloillaan samaa reittiä takaisin mistä ovat tulleet, aivan kuin eivät olisi tehneet mitään ja toivottavasti kukaan ei olisi nähnyt. Paluuvaiheessa reitti on todella suora.

Epämiellyttävä tapaus tämä kuitenkin, ja omat ruoat pitää suojata. Kaupassa mietin mikä olisi hyvä keino. Löytyy myrkkyjä, jotka tuhoaisivat koko pesän tai suihkutettavia asioita. En haluaisi muurahaisia kokonaan tuhota joten päädyin rasiaan, johon ne voivat vahingossa tai halutessaan päätyä hävittämään itsensä.

Täällä lämpötila on sen verran mukava, että en käytä juuri koskaan viilennystä vaan asetan ilmastointilaitteen vain poistamaan kosteutta. Nykyään pidän ilmastointia pitkäänkin pois päältä välillä ja olen asettanut sen sammumaan aamuyöllä. Jatkuva lämpö tuntuu hyvältä. Kosteutta on lisännyt nyt meneillään oleva kausi, kun erilaisia matalapaineita on kulkenut ohitse. Yhdestä niistä kehittyi jo ohi mentyään hurrikaani n. 1000 kilometrin päässä. Alan ymmärtämään kuinka suuresta ilmiöstä on kyse, koska paikallinen ilmatieteenlaitos varoitti puuskittaisista tuulista täälläkin ilmiön voimistuttua hirmumyrskyksi. Säätä tarkkaillaan ja toimintaa ohjataan ja...

Viime viikolla oli pieni episodi, kun asunnostani katkesi vesi kokonaan. Onneksi AirnBnB isäntäni toi vettä juotavaksi ja vessaa varten isossa kanisterissa. Ensimmäinen kerta elämässäni kun näin kävi, mutta melko turvallisesti kuitenkin. Kesti noin vuorokauden, kunnes aamulla paikalle tullut putkari löysi vian: ilmeisesti toinen putkari oli vahingossa sulkenut päähanan juuri minun asuntooni. Nyt tiedän minäkin missä se on. Toisaalta paikallinen vesilaitos saattaa välillä korjaustöiden vuoksi katkaista veden tulon, mutta niistä näkyy ilmoituksia, kun perehdyin asiaan. Täytyi tarkkaan miettiä mihin vettä käyttää ja mikä onkaan tarpeellista. Esimerkiksi riisin saa tehtyä aika pienellä määrällä.

Epävakaa kausi on täällä lähestymässä, ja välillä satelee. Täällä itäisellä puoliskolla yleensä sataa ilmeisesti vähemmän, mutta sademäärät joissain paikoissa näillä kahdella saarella ovat olleet 10-15cm yhden episodin aikana (ei edes siis vuorokautta) mitä olen seurannut. Tähän mennessä aika pieniäkin vielä olleet matalapaineet sinänsä noilla sademäärillä (ne ilmoitetaan neliömetriä kohden), jotka on moninkertaisia Suomen isoihinkin kuuroihin nähden. Yksi isompi kauppakeskus vähän kauempana pienen laaksontapaisen maljan pohjalla kuulemma avautui uudestaan vasta suht äskettäin, kun tämä malja täyttyi vedellä vuosi sitten ja kaupassa oli vettä vajaan metrin verran. Lämpötila on koko ajan sama, ja mikään matalapaine ei kovin kauaa tässä päällä viivy kuitenkaan, joten aurinko paistaa yleisimmin. Sähköt ovat lyhyesti katkenneet kolmisen kertaa, ja katkokset ovat kestäneet alle 10 minuuttia.

Ensi viikolla muutan toiseen paikkaan juuri läntiselle puoliskolle, ja pidän sitten itselläni myös vettä varmuuden vuoksi. Se on erillistalo, joten siten apukin on lähellä, jos jotain käy. Laitteiden akkuja pitää myös muistaa pitää ladattuina ja pitää ruokaa varastossa.

Arkeni suurin ongelma tällä hetkellä on, että lähiranta on sargasson valtaama. Tämä merellä lilluva ruoho on suuri vitsaus ainakin ihmiselle koko Karibian alueella. Paikallinen ilmatieteenlaitos lisäksi antaa myrkkykaasuvaroituksia tästä, koska mätänevä sargasso tuottaa rikkivetyä niin paljon, että se ylittää turvarajat herkimpien osalta. Rannan elämä sinänsä taas kukoistaa tästä "aina" olleesta järjestelystä. Meren sijaan olen siis kellunut residenssin uima-altaassa, minne välillä sargasson lemu myös leijailee. Jos tänne päin suunnittelee tekevänsä rantaloman, niin suurimmalta osaltaan koko saaren ympäri voi olla että rannat lemuavatkin ja vesi on ruohoista.

Ruokalasku on pysynyt nyt ihan kohtuullisena, vaikkakin pitää miettiä miten sitä saa pysymään edullisimpana. Kaupoissa ei välttämättä aina ole ihan samoja tuotteita saatavilla, ja toisaalta pitää skaalata syömisiään siten, että pitäytyy perusasioissa. Tällä tavalla kulut vaikuttavat asettuvan 250-300€ välimaastoon kuukaudessa.

Joulukuussa mahdollisesti olen muuttamassa sveitsiläisen kaverini asuntoon, kun hän palaa takaisin Sveitsiin pidemmäksi aikaa. Tällaista asuntovahtijärjestelyä olenkin miettinyt yhtenä ratkaisuna. Vuokraksi tulisi 650€ omakotitalon alakerrasta, mikä on todella kohtuullinen suhteessa asuntoon - ja toisaalta täällä tyypillinen. Vuokrat ovat yksityisillä huomattavasti Suomea alemmat, ja AirBNB-asunnoissa on täällä paljon ilmaa (mitä nimikin taitaa kuvata, heh).

Olen nyt ollut Guadeloupessa kaksi viikkoa. Martiniquen jälkeen Guadeloupe tai paikallisittain Gwada tuntui kuin suurelta maailmalta. Vaikka paikka on väestöltään vain hieman suurempi, oli fiilis heti erilainen. Asuinpaikkani tällä hetkellä on kohtuullisen syrjäinen, mutta lähellä merenrantaa. Guadeloupe koostuu kahdesta isosta "saaresta", Grande-Terrestä ja Basse-Terrestä, jotka eroavat luonteeltaan toisistaan jonkin verran, ja ovat kannaksella yhteydessä toisiinsa. Läntinen Bassse-Terre on viidakkoisempi, ja siellä sijaitsee toimiva tulivuori. Tämä itäinen osa on käsittääkseni vähän karumpi. Tuliperäisyys tulee ilmi melkein joka puolella, vähän kuin Islannissa. Kivet ovat jännän huokoisia.

Kuulemma täällä päin ei ole niin paljon hyttysiä kuin lännessä, mutta odotin silti näkeväni niitä enemmän. Esiintymät ovat melko paikkasidonnaisia kuitenkin. Muutama on tullut sisälle asti tänä aikana, ja ne ovatkin varsin ovelia tapauksia. Nämä hyttyset ovat mestarillisia luomaan vääriä mielikuvia niiden todellisista aikeista, kun ne lennellessään tuntuvat hyppelehtivän teleportin kautta aivan toiseen paikkaan hetkessä. Aiemmin tuntemani hyttyset lentävät melko suoraan ja ennustettavasti, kun näiden kanssa tulee lähinnä läpsittyä käsiä. Toistaiseksi nämä muutamat olen viimeistellyt vain siten, että ne olivat laskeutuneet johonkin.

Rantaa myötäilevällä polulla kulkiessani välillä maassa tuntuu näkyvän jotain liikettä, mutta äkkiä se askelten tärähdyksestä pysähtyykin ja muuttuu kiveksi. Kotilot erehdyttävästi muistuttavat korumaisia ja huokoisia tuliperäisiä kiviä. Joissain paikoissa on ilmeisesti rapujen pesäkoloja. Ne samaten nopeasti tärinän havaitessaan vetäytyvät koloihinsa ja sieltä kurkistelevat ohikulkijaa. Juuri täällä asumallani seudulla ei ole varsinaisesti klassisia trooppisia rantoja, vaan pieniä kaistaleita hiekkaa, ja sitä reunustavat puut ja pensaat. Maisema on karuudessaan varsin miellyttävä, ja tuliperäisyys käy selvästi ilmi. Merituuli on voimalisesti läsnä. Kasvusto vaikuttaa kuin takertuneen kaikin voimin maastoon ja myötäilee pääasiallista tuulensuuntaa.

Kauempana taivaanrannassa siintää Basse-Terre, jonka vuoristo nousee yli kilometrin korkeuteen, ja välillä huiput katoavat pilvien peittoon. Linnuntietä sinne on matkaa täältä Saint-Felixistä n. 20 kilometriä. Tänään kävin siellä paikallisen sveitsiläisen kaverini kanssa ajelulla, ja tiekin nousi n. 600:n metriin. Viidakossa tai metsässä on yllättävän viileää, ja odotin päinvastaista. Olen alustavasti tutustunut myös täällä asuvaan muutamaan suomalaiseen, joiden kanssa on tarkoitus tavata myöhemmin syyskuussa, kun kaikki ovat paikalla. Tällä hetkellä täällä on oma lomakautensa meneillään.

Ilmastointilaitteeseen tutustuminen on ollut yksi arkinen askare, ja sen merkintöjä ja toimintoja on tullut opiskeltua, jotta yölläkään ei heräisi kuumissaan. Sen verran olen tottunut paikalliseen ilmastoon, että ilmastointi on säädetty tällä hetkellä 27:än asteeseen, mikä on pari vähemmän kuin ilman lämpötila. Ulkona liikkumiseen olen tottunut sen verran, että se ei ahdista niin kuin aikaisemmin. Lenkkeilylle paras aika on kokemukseni mukaan joskus hieman viiden jälkeen ainakin tähän aikaan vuodesta - auringon laskuajankohta muuttuu ehkä noin tunnin vuoden kierron aikana. Poluilla siihen aikaan tuleekin paljon muita liikkujia.

Nyt kun olen täällä pidemmän aikaa paikoillani kävin ostamassa paikallisesta urheiluliikkeestä jumppamaton ja vetokumin, mikä on minulle uusi tuttavuus. Aloin viime vuoden loppupuolella tutkimaan kehopainoharjoituksia, ja valikoima niitä on varsin kätevä tapa pitää kuntoaan yllä missä tahansa. Näinkin elämäni täällä arkistuu ja muuttuu pysyvämpään tilaan. Yksi osoitus tästä on, että ensimmäisen kerran parin kuukauden säilytyksen jälkeen asensin myös mukana tuomani pienet genelecit paikoilleen kuuntelua varten.

Nykyisen asuinpaikkani naapurustossa kuljeskelee kanoja ja ainakin yksi kukko, joka aloittaa kiekumisen varsin mukavaan aikaan auringon noustessa. Sen kiekumista hetken aikaa kuunneltuani päässäni välähti: kukon kiekuminen on luonut melodian kertosäkeelle M.A. Nummisen suomalaisille tutuksi tekemässä kappaleessa Minä soitan harmonikkaa, mikä alunperin on venäläinen sävelmä. Erityisesti kohta voisin viettää juhlapäivää, ja kun sen sanoittaa uusiksi kukko kiekuu juhlapäivää, niin yhteys käynee ilmi.

Pelikaanit ovat varsin merkityksellisen oloisia lintuja tummasävyisyydessään, ja lisäksi ne ovat varsin kookkaita ja tietyllä tapaa jylhiä lintuja. Sekoitin mielessäni albatrossin pelikaaniin, enkä heti osannut tunnistaakaan ainakaan näitä paikallisia kavereita. Taitavasti ne käyttävät rantatörmän virtauksia vaelluksessaan pitkin rantaviivaa ruokaa merestä etsien. Niistä tuli mieleen Sokalin sarjakuva Tarkastaja Ankardon ja se teos, missä yhdessä kohtauksessa lintujen luurangot liihottivat ilmavirtauksen mukana. Sekin taisi tapahtua jossain tropiikissa.

Pimeän laskeuduttua alkaa sirkkojen konsertti, ja se on tapahtunut joka ilta lähes tasan seitsemältä.

Kulkeminen ainakin tällä osalla saarta on mahdollista bussilla ja siihen on oma sovelluksensa. Tosin käytäntö on hieman hölmö, koska lippua samalle matkalle ei voi hyödyntää, jos ostaa sen väärälle bussin numerolle, kuten kerran tein. Yhden kerran taas otin väärän bussin ilman ongelmia, mutta onneksi kävelyä tuli vajaa tunti ja sekin myöhäisiltapäivällä. Lähimmät kaupat sijaitsevat täältä onneksi vain kävelymatkan päässä, mutta vähän ummikkona valitsin ensimmäiseksi paikaksi nykyisen syrjäisemmän sijainnin.

Tästä oli kuitenkin sellainen yllättävä hyöty, että airbnb-isäntäni on mukana paikallisessa englanninkielisten facebook-ryhmässä, jota ylläpitää täällä pidempään asunut suomalainen. Tämän kautta paikka onkin sitten avautunut varsin kivasti ja olen tutustunut täällä lyhyemmän tai pidemmän aikaa asuneisiin.

Toivottavasti nyt ei tarvitsisi lentää enää pidempään aikaan mihinkään, mutta vinkkinä ainakin iPhonen omistajille, että Airtagit ovat mainio tapa seurata matkatavaroitaan. Ne toimivat bluetoothin välityksellä ja käyttävät hajautetusti kaikkien applelaitteita tms signaalien välitykseen ilman, että kukaan muu pääsee siihen käsiksi. On ollut mukava lepuuttaa hermojaan, kun voi nähdä kaikki tavaransa nätisti samassa koneessa itsensä kanssa lentokentällä. Lisäksi kentällä voi tarkastella missä kohtaa ne ovat tulossa matkatavarahihnalle.

Bensalitran hinta on täällä kuulemma vähän päälle 1.8 euroa. Missään huoltoasemalla ei mainita hintoja lainkaan, koska kaikkialla on sama hinta, jonka päättää maan hallitus. Luullakseni sitä subventoidaan varsin paljon, jotta se pysyisi kohtuullisena. Kaverini näytti kuviaan viime marras-joulukuun mellakoista täällä, ja ne olivat varsin pysäyttäviä ja näkymät kuin katutaisteluista. Niissä itse asiassa ammuuttiin poliiseja, mutta kukaan ei onneksi kuollut. Yksi sytyke niille oli esimerkiksi hoitajien pakkorokotukset, ja jokin sosiaalinen liike täällä on nyt, minkä tavoitteena on saada työt takaisin rokottamattomille.

Korona on täällä melko vallattomasti liikkeellä ja alle puolet koko väestöstä on rokotettuja, ja suhteessa koko Karibian alueella kuolemantapauksia on paljon väestöön nähden.

Kauppojen hintataso on aika sama kuin Suomessa, ja jotkin tuotteet ovat paljonkin kalliimpia, kuten aiemmin mainitsemani paprikat. Baareissa ja ravintoloissa alkoholijuomat ovat melko kalliita - 0.25-0.33 pullolliset olutta (myös paikallista) voivat maksaa 7-8€. Kaupoissa alkoholi taas on halpaa. Ei ole tavallaan väliä missä päin asun, kunhan internet toimii, mutta varmasti tunnustelen mikä on täällä elämisen taso suhteessa kustannuksiin. Pienempien kauppojen valikoimat eivät välttämättä ole kovin kattavat...