Aamun herätys itse maankuoren toimesta. Monenlaisten luonnonvoimien kanssa ihminen voi tuntea itsensä kovin pieneksi. Pelottavinta miten ei voi tehdä mitään. Hetken luulin että talo valuu rinnettä alas. Tärinää kesti parikymmentä sekuntia parilla isommalla heilahduksella. Kokoluokka oli tasoa kaapit helisivät ja parempi pysyä vaan sängyssä hetki. Tärähdys oli varsin syvällä myös. Toisessa kuvassa näkyy miten viimeinen vuorokausi ollut melko aktiivinen näillä seuduilla.

Ranskalaisen byrokratian labyrintti on kuljettu loppuun asti, kun käsissäni on nyt vihdoin la carte grise eli auton rekisteriote. Kyseessä lienee virallisin ranskalainen asiakirja nimelleni tällä hetkellä. Se myös poistaa lopullisesti Randyn kaikista elämääni liittyvistä asiakirjoista. Kyseessä oli lopulta varsin outo tapaus, missä hän "Samuel-veljenään" esiintyen oli ilmoittanut omasta kuolemastaan; ja myös Facebook-ryhmässä, jonka aktiivinen jäsen hän oli ollut yli vuoden täällä. Luulen hänen jotenkin näin päättäneen tarinansa Guadeloupessa, jonne jäljelle jäi myös maksamattomia vuokria usean kuukauden ajalta. Someen hän jakaa elämästään edelleen asioita aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Hänen toimintansa sai minut ajattelemaan, minkälaisia rooleja meillä on elämässä. Perin hänen puitteensa täällä ja ajoitus siihen on ollut erikoisen hyvä, ja näin olen saanut tänne pysyvän jalansijan varsin lyhyessä ajassa. Kuitenkin hän samalla hylkäsi minut kokonaan, ja toisaalta olen hänelle kiitollinen. Asuntoni omistavan pariskunnan kanssa olemme asiaa ihmetelleet myös, ja minun tehtäväni on ollut vakuuttaa heidät luotettavuudestani (toimitin kolmelta viime vuodelta ja kuluvalta vuodelta verotustiedot ja muut tarvittavat asiakirjat). Luulen, että heille olin ihan ensimmäiseksi Randyyn enemmänkin liittyvä tyyppi, vaikka lopulta olemme tässä sopassa samassa veneessä.

Lopputuloksena asun täällä vuokralla vuoden vuokrasopimuksella, jota automaattisesti uusitaan ellei mitään ilmene. Asunnon omistava pariskunta on avulias ja ystävällinen, ja he myös siivosivat täällä useita päiviä huolellisesti ennen asuntoon muuttamistani.

Kun aiemmin kävin läpi Randylle tulleita papereita oli niiden joukossa ollut sakkolappu. En aluksi kiinnittänyt siihen huomiota, mutta tajusin tarkistaa tapauksen päivämäärän. 10 kilometrin ylinopeus oli kirjattu silloin, kun Randy oli jo poistunut maasta, eli se olin oikeasti minä, mutta rekisteritiedot eivät vielä olleet valmiita. Maksoin 45€ sakon, koska en halunnut tilanteen eskaloituvan. Seuraava taso olisi ollut 150€ muistakseni, jos pienempää summaa ei ole maksettu ajallaan. Kuitenkin yllättäen toisena iltana täällä illalla ovelleni koputettiin, ja minulle ojennettiin jotain paperia kuriirin toimesta. En ymmärtänyt mikä paperi oli kyseessä, mutta hän kysyi että olenko pihalla olevan Peugeot 206 omistaja. Pelästyin, että onko tämä jokin Randyyn liittyvä juttu ja että nyt auto ollaan viemässä minulta. Sanoin olevani auton omistaja, mutta ostaneeni sen äskettäin ja että en liity tähän asiaan millään tavalla ja en tiedä asiasta yhtään mitään. Onneksi vuokraemäntäni Nita oli lähistöllä, ja hän tuli myös kertomaan Randysta asioita tälle kuriirille. Kerroimme hänen poistuneen maasta ja olevan tavoittamattomissa. Täällä toistuu usein sanonta pas de souci ("padsusi"), minkä voi vapaasti kääntää tilanteesta riippuen: älä huoli, kaikki on kunnossa. Tilanteen näin ratkettua kuriiri/virkahenkilö silmin nähden helpottui ja kuittasi asian jollain tavalla maksupäätteellään, sanoi pas de souci, bonne soirée ja poistui paikalta. Vasta myöhemmin kääntäessäni asiakirjan nimen, jonka olin painanut mieleeni, ymmärsin sen olleen sakkolappu. Päättelin, että henkilö oli tullut perimään jotain isompaa osaa tästä sakosta, johon minä olin ollut syyllinen. Ranskalaisen byrokratian rattaat jäivät hyrisemään ainakin osittain tyytyväisesti, joten tilanne lienee ohi. Loppujen lopuksi kaikki taitavat vain haluta kotiin.

Oman nimen lisääminen postilaatikkoon oli yllättävän liikuttava hetki. Tuli mieleen lipun nostaminen vieraaseen paikkaan tutkimusretken päätteeksi. Olen ollut pois Suomesta nyt 8 kuukautta ja koti on ollut abstrakti käsite (vähän kuin lumi ja kylmyys nyt jossain kaukaisessa Pohjolan maassa), ja nyt ensimmäisen kerran sitten lähdön koin asettuvani paikoilleni. Pysyvyyden kaipuu lienee yksi pysyviä asioita ihmisen mielessä.

Rekisteriote toimitettiin minulle kirjattuna kirjeenä, ja paikalliseen käytäntöön kuuluu ilmeisesti se, että postihenkilö tööttää torvella laatikoiden lähellä tien laidalla, ja tuo ääni pitäisi huomata ja mennä hänen luokseen, kun postina sattuu olevan jotain mihin pitää kirjoittaa nimi alle. Käytäntö on mielestäni vähän hassu, koska siihen reagoivat kaikki pihapiirin asukkaat, jotka sitten lähtevät postiauton luokse kysymään, että mitä asiaa. Luulen, että käytännön on keksinyt vain tämä posteljooni, jotta ei tarvitse jalkautua parinkymmenen metrin verran kävelemään ovelle. Vuokraemäntäni äiti johdatteli postihenkilön ovelleni ensimmäisellä kerralla, kun en ollut tajunnut tätä tööttäyskäytäntöä. Postihenkilö kuitenkin huomasi muistuttaa, että minähän tööttäilin kyllä. Ilmeisesti tästä pitäisi aina aavistaa, että ketä tavoitellaan, mutta ajatuksena lienee tavoittaa edes joku, ja sitten kysyä että olisiko itse tavoiteltava täällä paikalla. Naapureiden kanssa on hyvä olla tuttuja.

Yksi postilaatikkoon tipahtanut kirje kuvaa hyvin ranskalaista paperinpyöritystä. Olin tehnyt sähkösopimuksen EDF:n kanssa, ja siihen liittyi maksaminen sähköisesti eli suoraan tililtäni (ranskalaiset tilitiedot ovat välttämättömät, ja palvelut eivät useinkaan hyväksy muita kuin ranskalaisia puhelinnumeroita). Olin antanut toimistossa liittyvät pankkitietoni ja muut. Sain EDF:ltä silti erikseen postia, joka sisälsi A4-kokoisen kirjeen, jonka eräs osa oli revittävissä irti. Tähän osaan minun piti kirjoittaa päivämäärä, paikka ja allekirjoitukseni. Kirjeen mukanan oli tullut myös vastakuori (postimaksu piti maksaa itse), jossa tämä allekirjoitus pelkästään lähetettiin EDF:lle Ranskaan, jotta heillä sitten olisi valtuutus suoraveloitukseen tililtäni.

Allekirjoituksista puheen olleen, kun tein nettiliittymäsopimusta piti minun allekirjoittaa päätteellä kaksi eri asiakirjaa. Luulisi, että yksi sähköinen allekirjoitus riittäisi. Useisiin asiakirjoihin täällä pitää vielä erikseen kirjoittaa lu et approuvée - luettu ja ymmärretty. Pakollisen kotivakuutuksen sopiminen oli silti mukavan yksinkertainen toimenpide ja edellytti minulta lähinnä odottelua virkailijan näpytellessä tietoja koneelle, ja vakuutettuna pystyin todistamaan asumiseni nykyisessä osoitteessa rekisterioteprosessia varten. Vakuutustodistuksia olin saanut toimistolta erikseen kysymättä mukaan parikin kappaletta.

Rakennus, jonka alempi huoneisto on minun, sijaitsee kukkulan harjanteen yhdessä erkanemiskohdassa. Tiet ja rakennukset on sijoitettu näillä seuduin harjanteille, ja rakennus on yksi pihapiirin kolmesta. Elämä on maaseutumaista, kun aamun aloittavat tienoon kukot; naapuri pitää kahta sikaa ja vuohia, jotka terassin vieressä syövät välillä ruohoa (naapuri välillä vaihtaa vuohien paikkoja). Toisinaan pihan laidalla kävelee lehmä ja asujaimistoon kuuluu myös kaksi koiraa, joista toinen on varsin seurallinen ja ystävällinen. Toinenkin on, mutta sitä harvoin tapaa pihalla. Keskimääräiset tulot ja elinkustannukset huomioidaan myös mainosjulkaisuissa, joiden skaala menee Applen tietokoneista kanaloihin ja niiden tarvikkeisiin.

En ihan aluksi oikein pitänyt tästä nimenomaisesta paikasta, mutta nyt kun olen asunut täällä pidempään olen tykästynyt tähän enemmän ja enemmän. Paikka sijaitsee jonkin verran syrjässä paikallisesti ja seutu on pimeän laskeuduttua todella pimeä ja varsin hiljainen. Lisäksi pidän siitä mikä avaruus ympärillä on. Kukkuloiden harjanteet eivät ole toista korkeammalla, vaan samassa tasossa n. 100 metriä merenpinnan yläpuolella. Merta tänne ei näy. Auto on täällä välttämättömyys, mikä ei ole niin kiva asia, mutta pyörällä voisi päästä varsin hyvin paikkoihin, vaikkakin kaupat ovat aivan liian kaukana.

En asu täällä enää yksin, kun pitkäaikainen ja monipolvinen ystävyyssuhde ja taiteellinen yhteistyökumppanuus on muuttunut ja jalostunut elämänkumppanuudeksi, ja ajallisesti osuvasti ja ennakoimatta yhteinen elämämme alkoi täällä minulle ja Reetalle uudessa paikassa 2.12. Matkatila toteutuu nyt monikossa.

Vierailimme La Soufriere -tulivuorella, mikä tarkoitti nousemista ensin maanteitse n. kilometrin korkeuteen, mistä matka jatkui n. kahden tunnin patikoinnilla 1467 metriin (matkana vähän päälle 3 kilometriä suuntaansa). Kyseessä oli erityisesti sunnuntaina varsin suosittu kohde, jossa usein toisille annettiin tietä polun ollessa kinttupolun tapainen keskellä vehreää ja kivistä vuorenrinnettä. Tulivuoren huipulla ei ole laavaa vaan siellä suihkuaa rikkikaasuja, joiden mädän kananmunan lemu loi siellä täällä lähiseutua kokemukseen uuden ulottuvuuden. Ylhäällä on kirjaimellisesti myös pilvien keskellä ja yläpuolellakin ja näkyvyys voi olla varsin heikko. Polun varrella kasvoi tuttuja jäkäliä, kun lämpötila jonkin verran putosi kohti korkeuksia. Karibia n. puolentoista kilometrin korkeudessa on hyvä simulaatio Lapista, tai Lappi vastaavasti Karibiasta.

Kävimme kuuntelemassa harpunsoittoa iltahämärässä eräällä rannalla. Yleisö asettui makuulle harpun ympärille peitteineen ja tyynyineen, ja soitto alkoi. Tarjolla oli keksejä ja mehua. Taivaaan lakipisteessä paistoi kirkkaasti Jupiter, ja muuten näkyi kirkkaampia tähtiä. Täällä tähtitaivas ei ole erityisen kirkas. Katsellessani tähtitaivasta ja pitäessäni rakastani kädestä kiinni kysyin itseltäni haluaisinko olla jossain muussa paikassa kuin tässä, ja koin vahvasti että missään muussa paikassa en halua olla. Puitteet eivät liity siihen, vaikka voisi ajatella miten niitä voisi käyttää tilanteen korottamiseen: tropiikin yötä, harpun säveliä, tähtitaivasta... Ensimmäistä kertaa pitkähköön aikaan pysähdyin paikoilleni ja hain paikkani maailmankaikkeudessa, ja kokemuksen merkitys tuli tietoisuudesta itse hetkestä kuin sen puitteista. Nyt olen tässä. Sain kiinni tästä tunteesta ainakin kolme kertaa, ja joka kerta koko kehoni kihelmöi ja irtauduin hetkeksi ollen samalla hyvin kiinni ajassa ja paikassa, tai niiden pysyvässä virtauksessa.

Kävin pitkästä aikaa juoksemassa muutama päivä sitten, ja jaksoin merta reunustavaa tietä viiden aikoihin iltapäivällä vajaa kolme kilometriä ennen kuin oli pakko siirtyä kävelemään hetkeksi. Ilmasto voi olla varsin tukahduttava, jonka lisäksi reitti on varsin tylsä, koska koko vajaan neljän kilometrin reitin näkee edessään koko ajan, kun tie kaareutuu saaren reunaa seuraten. Vaikka pääasiassa täällä ei huomioida kevyttä liikennettä niin tämän tien vieressä on levennys liikkujia ajatellen. Juoksemisesta tuli kuitenkin hyvä olo, kun sitä pitkään aikaan en ole tehnyt. Moni liikkuja oli tullut paikalle autolla muualta, ja meri vieressä tarjosi viilennysmahdollisuuden, mitä varmasti käytän seuraavalla kerralla. Olen myös löytänyt lähirantani mahdollisuudet loputtomaan meressä kellumiseen, jonka lisäksi siellä on kuntoiluvälineitä. Pienehkö ranta on vulkaanista hiekkaa, eli se on musta.

Kaikki tämä on hyvä pakokeino siitä syvästä päädystä, mihin yhtäkkiä ranskalaisen byrokratian ja säätämisen kanssa jouduin. Randy, jonka kanssa olin tehnyt alivuokrasopimuksen yllättäen ilmeisesti menehtyi palattuaan Sveitsiin. Auton rekisteröinti oli jäänyt kesken, ja sen katsastus oli juuri ja juuri yli kuusi kuukautta sitten tehty viimeksi, minkä vuoksi se pitää tehdä uudestaan. Olen Randylle kiitollinen, koska hän johdatti minut Gwadan kuvioihin.

Koska en ole ranskalainen täytyy minun myös todistaa olemassaoloni täällä muilla keinoin, kuin käyttäen paikallista tunnistautumiskäytäntöä FranceConnectia. Todisteluuni tarvitsen mm. sähkö- tai nettilaskun, mutta tätä ennen joudun tekemään vuokrasopimuksen suoraan asunnon omistajan kanssa. Sopimuksen allekirjoittanen tulevalla viikolla, kun tällä viikolla selvitttelimme siihen liittyviä käytännön asioita.

Randy oli jäänyt velkaa kolmelta kuukaudelta, ja ratkaisuni pulmaan oli ehdotus että maksan vuokravakuuden kolmelta kuukaudelta, niin lukko aukeaa ja hekin saavat pankkinsa kanssa asiat paremmalle tolalle. Tämä kelpasi asunnon omistajalle. Omistajapariskunta on todella mukava. Vuokraamisprosessi on moniportainen, kun yleensä edellytetään säännöllistä paikallista tuloa ja suosittelijoita, ja joudun todistamaan tuloni ja sellaista. Bändikaverini ja syntyperäinen guadeloupelainen Brendan jakoi minulle linkin vielä erilliseen monisivuiseen lomakkeeseen, jota yleensä käytetään vuokraustilanteissa, missä pikkutarkasti kirjataa asunnon kunto töpseleitä myöten muistiin kaikille osapuolille. Täällä luottamusta ei ole helppo ansaita. Kysyin vuokraemännältä että voinko olla varma että pääsen muuttamaan niin vastaus oli myöntävä. Voin hengähtää sitten, kun nimet ovat paperissa.

Ranskassa auton rekisteröinti on lain mukaan tapahduttava sähköisesti 2017 jälkeen, mutta käytännössä lähetän kuitenkin yhdeksän tulostettua tai kopioitua asiakirjaa kirjeitse Ranskan sisäministeriöön. Ilman FranceConnectia ainoa keino saada rekisteriote eli paikallisesti la carte grise (harmaa kortti) on tehdä se jonkin yksityisen palvelun kautta, ja ne perivät siitä käsittelymaksun. Laki kätevästi ulkoisti byrokratian, mutta paperitöitä ranskalaiset tuntuvat rakastavan. Brendanin mukaan järjestelmä on monimutkainen, koska melko moni oli mikä osapuoli hyvänsä yrittää huijata muita jollain tavalla. Vuokraemäntäni ja -isäntäni tapauksessa tunnen kuitenkin löytäneeni hyviä ihmisiä.

Yksi lähettävistä asiakirjoista on autovakuutustodistus, ja tosiaan hoidin vakuutusyhtiön toimistossa tämän kokonaan ranskaksi. En vieläkään oikein osaa ilmaista tai reagoida kaikkeen, mutta ymmärrys on varsin hyvällä tasolla. Jos kuitenkin tosielämän vastaavaa dialogitilannetta harjoiteltaisiin oppitunnilla niin se ei kestäisi 1.5 tuntia, mistä suurin osa ajasta menisi asiakkaan roolissa olevan odotteluun, kun virkailija näpyttelee päättellä asioita.

Jotta asia ei olisi niin yksinkertaista, niin vakuutus edellyttää paikallista tai ranskalaista pankkiyhteyttä, minkä sain kätevästi kuitenkin tehtyä ranskalaisen netttipankkiyrityksen kautta vähän aiemmin. Auton rekisteröintasiat taas vaativat ranskalaista puhelinnumeroa, ja minulla nyt on täältä sellainen. Suomalainen numeroni on nyt parkissa ja paikallinen liittymä tulee halvemmaksi joka tapauksessa.

Tulevana tiistaina on auton huolto ja katsastus, mitkä tapahtuvat saman yrityksen puitteissa, joten se on sitten hoidettu. Täällä näkee teillä kaikenlaisia autoja, ja luulen että aika isoa osaa ei ole katsastettu useisiin vuosiin ja moni ajanee kortitta. Poliisia ei juuri näy, ennen kuin joku hölmöilee todella pahasti. Asteikko ulottuu kuitenkin aseellisiin kansanliikkeisiin.

Kaikki järjestelyt ovat tuoneet yllättäviä kuluja, ja nyt ei tee mieli poistua täältä mihinkään todella pitkään aikaan, jotta vaivalla ja sijoituksella olisi jokin merkitys. Tällä hetkellä ajattelen, että Guadeloupe voisi olla pidempiaikainen tukikohta, josta sitten poistua muualle tai ainakin lähialueille kuten Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan väliaikaisesti. Seuraavaksi solmin sähkö- ja nettisopimukset (alunperin tarkoitus oli maksaa näitä Randylle, jonka nimelle ne olivat olleet) sekä pakollisen kotivakuutuksen. Täytyy myös tutkia voisinko lopettaa matkavakuutukseni Suomesta ja ottaa täältä korvaavan paikallisen vakuutuksen. Olen nyt ollut täällä neljä kuukautta, ja rakennan uutta elämää tänne.

Hetken aikaa tämän kuun alussa pelotti, että onko minulla jatkomahdollisuuksia täällä, kun asumiskuviot yhtäkkiä katosivat ja olin jo ostanut autonkin ja pitänyt tulevaa osoitettani varmana. Lisäksi la carte grise byrokratialla on aikaraja, jonka jälkeen joudun maksamaan käsittelymaksun uudestaan. Lain mukaan teen järjestelyä jo nyt myöhässä, koska auton myynnin jälkeen aikaa on kuukausi uuteen rekisteröintiin. Tästä tulisi sakkoja, jos poliisi jostain syystä tarkastelisi papereitani, mitä vahvasti epäilen. Nykyinen airbnb-paikkani päättyy 30. marraskuuta.

Kaikki tämä lamaannutti minut vähäksi aikaa. Parin päivän jälkeen tajusin, että teen tämän tunteen vain itselleni ja oikeasti kaikki on järjesteltävissä ja siihen on vain ryhdyttävä. Järjesteltäviä asioita on kuitenkin rajallinen määrä ja kun kaiken tekee tietyssä järjestyksessä niin ne on hoidettu.

Varsinkin vieraassa maassa kun olo on vähän epävarma, on kaikki mainittu lisännyt epävarmuutta, ja varminta on nyt esimerkiksi nimi paperissa, mikä vielä vuokrasopimuksesta puuttuu. Autoasiasta en ole niin huolissani, mutta en haluaisi uudestaan maksaa vähän päälle sadan euron käsittelymaksua.

Muuten olen integroitumassa ja löytänyt ystäviä ja varsinkin meitä on nyt kolmen jäsenen bändi, joka on tuottamassa varsin erikoista mutta kovaa teknoblackmetallia hyvällä draivilla, ja siitä voi tulla jotain. Brendan jo ranskalaisen levy-yhtiön kirjoilla, ja tekemämme musiikki melko varmasti päätyy julkaisuun asti. Lisäksi minulla on liiketoimintasuunnitelmia toisen bändikaverini ja laulaja Robbien kanssa täällä.

Muutakin iloa elämään on löytynyt, ja siitä kenties lisää myöhemmin.

Yksi syy miksi täällä kannattaa käyttää aktiivihiiltä juomavetensä ylimääräiseen puhdistukseen on, että Guadeloupe ja myös Martinique ovat valitettavasti melko myrkytettyjä paikkoja. Myrkyn nimi on Chlordecone, ja tänä kesänä oikeus Ranskassa totesi valtion toimineen asiassa piittaamattomasti. Myrkkyä käytettiin täällä banaaniviljelmillä torjumaan hyönteisiä senkin jälkeen, kun se muualla oli jo kielletty vakavien seurauksiensa vuoksi. Kun Ranska virallisesti vihdoin myös kielsi sen, jatkui myrkyn käyttö senkin jälkeen salaa jonkin aikaa.

Suuri osa Guadeloupesta on viljelykiellossa, ja kalastaakin voi vain hyvin rajoitetuilla alueilla. Näin hiljattain uutisen, missä kalastajan toimet oli keskeutetty viranomaisten toimesta. Ongelma on, että pienimuotoinenkin kalastus on monelle tärkeä elinkeino. Chlordecone-jäämiä löytyy käytännössä jokaisesta asukkaasta, ja pitoisuutensa voi tarkistuttaa ilmaiseksi. Mietin, että joskus myöhemmin voisin näin tehdä itsekin mielenkiinnon vuoksi.

Aktiivihiili sitoo aineen lähes kokonaan, ja se kuuluu vesilaitoksien peruskalustoon. Sitten on tilanteita kuten naapurialueella kävi syyskuun alussa, että aktiivihiilisuodatus lopetti toimintansa ja myrkyn määrä 10-kertaistui juomavedessä. Tästä ehdittin ilmoittamaan asukkaille hieman jälkikäteen. Myrkyn on arvioitu hajoavan pois muutamien satojen vuosien aikana. Guadeloupessa ja Martiniquessa eturauhasssyöpää on huomattavasti enemmän kuin tavallisesti on odotettua, ja se johtuu tästä. Pääasiassa uhreina ovat olleet viljelmillä työskennelleet, jotka oikeutta itselleen hakevat. Myrkkyä kuitenkin liukenee vesistöihin kaikkialla jokin määrä. En söisi täällä laiduntavaa eläintä tai kalaa lainkaan, ja suhtautuisin satunnaiseen hedelmien, vihannesten ja muiden ruokatarpeiden myyntiin varauksella.

Minua kiinnostaa paikoissa saada kiinni paikallisesta syvästä mielenmaisemasta, ja tämä on saaren suuri kansallinen tragedia, joka on jatkunut useita vuosikymmeniä. Asian oppiminen muutti omaa todellisuuttani aika paljon ja koin tulleeni petetyksi. Chlordeconen aiheuttamaan mielipahaan sekoittuu jollain lailla kaikki kritiikki Ranskaa kohtaan, ja vuosi sitten hoitajien pakkorokotukset liipaisivat mellakan, kun luotto ei ole kovin korkealla alunperinkään. Pakkorokotuksia ei sitten tullut, vaan osa irtisanottiin, ja heidän työnsä palauttamista yrittää kansanliike edistää vielä. Fionan jälkeen eräässä kaupungissa aloiteltiin vesiongelmien takia pientä mellakkaa olikohan toissaviikolla, ja paikallinen vesilaitos ei ole kovin suosittu täällä. Osalla ei ole juomakelpoista vettä muutenkaan, oli myrskyä tai ei. Tänään 21. lokakuuta on itse asiassa Guadeloupen lipun päivä, ja se edustaa monella tavalla haaveita itsemääräämisoikeudesta. Hankala uskoa, että Guadeloupe koskaan itsenäistyisi, mutta itsenäisyyshaave on yksi taustalla vaikuttavista virtauksista.

Chlordeconesta on paljon tietoa ja tutkimusdataa löydettävissä, ja Wikipediasta on aiheesta tiivistelmä erikseen Ranskan Antillien tilanteesta: https://en.wikipedia.org/wiki/Chlordecone

Chlordecone-tapaus on todella surullinen ja muistuttaa minua kotikaupungistani Kuusankoskesta, jonka läpivirtaava Kymijoki on Euroopan myrkyllisimpiä jokia puunjalostusteollisuuden pitkällä ajalla aiheuttaman suuren dioksiini- ja elohopeapitoisuuksien vuoksi. Kun miettii kuitenkin kuinka tärkeä vesi on elämän kannalta, niin miten voi olla niin piittaamaton, että pilaa sen. Tässä kyseessä ei ole etteikö olisi tiedetty, vaan pilaamista jatkettiin tahallisesti. Koskematonta luontoa ei liene enää missään. Pientä harkintaa toivoisin, että miten siihen kosketaan.

Ilma on ollut täällä erityisen kostea nyt, mikä lienee tavallista tähän vuodenaikaan. Tarvitsee olla vain varjossa lyhyehkösti niin hiki alkaa virrata. Ulkoilmaa on mukava välillä annostella - ainakin mukavampi kuin jos se olisi kylmää. Pidin aikaisemmin jonkin aikaa ilmastointilaitetta pois päältä osan yöstä, mutta nyt sitä on pidettävä päällä koko yö ja nukun parhaiten. Asuinalueeni keskustassa puolen kilometrin päässä kävely vastaa jotakuinkin saunaa, ja sen jälkeen on aivan litimärkä. Säät ovat olleet suotuisat ja myrskyjä ja matalapaineita ei ole näkynyt Fionan jälkeen.

Isoja askeleita tapahtunut, kun tein viime viikon lopussa vuokrasopimuksen täällä ja muutan "omaan" enkä ""omaan"" kotiin marraskuun lopussa. Samoin ostin oman auton ja molemmat samalta uudelta tuttavuudeltani Randylta, joka lähti pois saarelta vuodeksi. Tapahtumaketju on ollut varsin myötämielinen.

Se alkoi ensimmäisestä AirBnB-paikastani täällä, kun isäntäni kysyi mistä olin kotoisin. Vastasin, että Suomesta, jolloin hän sanoi tietävänsä täältä muita suomalaisia. Heitä muuten tapasin viime viikolla, ja on kiva että on kanssakansalaisiakin paikalla ja tunnen oloni vähän turvallisemmaksi. Eräs heistä, Mirva, on asunut täällä muistaakseni kahdeksan vuotta ja perustanut englanninkielisen chat-ryhmän facebookiin, mihin sain nyt vinkin isännältäni. Tehtyäni tähän ryhmään tervehdysviestin siihen vastasi eräs brittiläinen Christiann, jota ja jonka tuttua Randya näin seuraavalla viikolla.

Randyyn tutustuin enemmänkin, ja hän otti tehtäväkseen opastaa minua välttämään kaikki ne vastoinkäymiset mitä hän oli täällä kohdannut. Hän on asunut täällä vuoden. Perin tavallaan hänen elämänpuitteensa täällä. Oma toiveeni ennen tänne tuloa oli vähitellen laskeutua AirBnB:stä mahdollisesti vuokralaiseksi ensin tutustuttuani vähän paikkaan. Toinen tavoitteeni oli tutkia löytyisikö täältä muita suomalaisia. Kolmas oli, että ostaisin auton, koska vuokraaminen tulee kuitenkin pidemmällä ajalla kalliimmaksi. Tämä kaikki mahdollistui Stephanen, AirBnB-isäntäni myötä. Tästä mitään tietämättä olin toki valinnut hänen paikkansa Guadeloupessa ensimmäiseksi majoituskohteekseni, ja Randy taas suhteellisen melko lyhyen ajan jälkeen havaitsi minut varsin luotettavaksi tyypiksi.

Kuusankoskelaisittain asiat siis lutviutuivat.

Vuokraaminen täällä ei ole helppoa ja pääasiassa siinä vaaditaan paikallista säännöllistä toimeentuloa useamman kuukauden ajalta ja mahdollisesti myös suosittelijoita. Tulevan asuntoni omistaja on mukava vanhempi pariskunta, ja asuntoni on talon alempi huoneisto pohjoisella valoisalla ja avaralla rinnenäkymällä itäisellä saaren osalla. Siellä ei Fionan aikana kuulemma menneet sähköt tai vesikään poikki.

Puhutaanpa hetki kuluista mitä täällä menee elämiseen. Tilaa on ehkä 50-60 neliötä, mistä maksan 650€/kk, saman minkä Randy maksaa. Sähkö maksetaan kolmen kuukauden välein ja se on kuulemma 80-120€. Täällä sähkölaskun suuruus määräytyy käytännössä lähes suoraan siitä kuinka paljon käyttää ilmastointia ja missä asennossa. Vedestä en maksa mitään. Tuollakin ja nykyisessä paikassani on käytössä kaasuliesi, johon ostetaan oma pullo silloin tällöin (jotain 20-30€ taitaa olla). Netti on täällä oikeastaan yhtä halpaa tai kallista kuin Suomessa, ja asuntoon tuleva 500 Mbps valokuitu maksaa muistaakseni vähän päälle 50€/kk (siihen kuuluisi myös tv-paketti). Puhelinliittymän vaihdan paikalliseksi, mikä maksaa vajaan 10€/kk (siihen kuuluu 150 Gt dataa ja roaming ja puhelut yms Eurooppaan). DNA:lle saan suomalaisen numeroni parkkiin parilla eurolla ja ohjattua uuteen. Näitä Ranskan ulkoalueita on valloittanut eräs operaattori, ja keskimääräinen hinta muuten olisi noin 20€/kk. Uusin asetus bensan hinnalle oli n. 1.5€ ja dieselille 1.7€ tai vähän päälle. Auton vakuutus on 30€/kk ja auto, valitettavasti dieseliä käyttävä mutta rallirattinen Peugeot 206+ maksoi 3000€, ja siihen Randy oli teettänyt perusylläpitohuoltoja jo pari kappaletta.

Ruokakulut mukaan laskien täällä pärjää varsin kohtuullisin kustannuksin kuitenkin lopulta, ja omat kuluni pysyvät hyvin arviossani, että ne eivät Suomen kuluistani muuttuisi.

Kyseessä on muuten ensimmäinen oma autoni koskaan!

Alivuokralaissopimus on tehty 2023 marraskuun loppuun asti. Pelkäsin, että Randy lähtisi pois vain puoleksi vuodeksi, mutta nyt minun ei tarvitse stressata jatkosuunnitelmia. Koko saarelta poistumista ei tee mieli miettiä yhtään. Aina kun sisällä on ilmastoinnin takia viileämpää ja ulkona tuulee tai sataa tuntuu syksyiseltä, mutta riittää kun avaa oven niin tajuaa taas olevansa ikuisen kesän maassa. Viimeisin heijastuma on tuntea elävänsä uudestaan lapsuuden ikuista kesää mummolassa.

Olen nyt ehkä ymmärtänyt miksi elämänmeno täällä etelämmässä on kiireetöntä. Luulen sen johtuvan siitä miten ajattomalta täällä tuntuu. Aika on kuin pysähtynyt. Vaikka minulla on nyt töitäkin melko paljon, niin kaikki tuntuu jotenkin silti rennommalta ja mukavammalta. Alustavia kontakteja musiikki-ihmisiin olen myös tehnyt, ja toivon pääseväni paremmin sisään skeneen ja esiintymäänkin täällä.

Sain eilen kiittää varautumistani, kun kaupan kassalla korttini ei yhtäkkiä toiminutkaan. Arvelin, että sille asettamani raja tai käyttötilini kate olisi tullut vastaan, kun en halua pitää saatavilla paljoa rahaa ja avasin mobiilisovelluksen korjatakseni tilanteen, mutta siinä oli huoltokatko! Kysyin missä olisi pankkiautomaatti ja kävin siellä kokeilemassa ja varmistui, että rahaa ei ole saatavilla. Myöskin S-Pankin nettisivut olivat pois käytöstä!

No, sain jätettyä ostokseni kassalle talteen, kun lähdin hakemaan kotoani n. 20 minuutin edestakaisen ajomatkan päästä luottokorttiani kokeillakseni sillä. Siinä oli myös käyttörajat mihin en päässyt nyt käsiksi, mutta toivoin että Visa olisi niin ketku firma että luottoa saisi silti. Olin tässä oikeassa, ja sain sillä ostokseni maksettua.

S-pankin huoltokatko oli tietysti juuri alkanut, kun Suomessa oli yöaika. Vastaavan olisivat kokeneet hekin Suomessa, jotka olisivat samaan aikaan käyneet kaupassa.

Pieni muutos kielenkäytössäni on tapahtumassa, koska en oikein osaa puhua englantia vaan solkkaan vähintään varmaan epäselvää ranskaa, mitä toistan niin kauan sanoja etsien että syntyy ymmärrys. Samalla korviini tarttuu sanoja mitkä olin jännityksessäni unohtanut. Usein heti jälkeenpäin tulee mieleen miten olisi voinut sanoa paremmin. Toisaalta taas on mukavia onnistumisia, kun menee kerralla oikein. Palautin vuokra-autoni ja selitin siihen liittyviä asioita esimerkiksi hyvin ja uskalsin myös pyytää virkailijaa puhumaan hitaammin. Ymmärrän hyvin kun kieltä puhutaan hidastetusti. Ranskan osaaminen on täällä joka tapauksessa olennaista, mutta myös englanti sujuu monelta.

Huoltoasemat ovat täällä muina päivinä paitsi sunnuntaina oikeita palveluasemia, ja kun asiaa kysyin kerran niin nyt osaan pyytää tankin täyteen ranskaksi. Se on le plein tai pidempänä ilmaisuna faire le plein, minkä opin kun sitä käytettin paikallismedian otsikossa liittyen Fiona-myrskyyn. Siinä kerrottiin miten kansalaiset kävivät kaupoissa faire le plein.

Lö plään silvuuplee suomeksi siis vokaaleja venyttäen. Duolingon puheharjoituksien myötä (mitä välillä täydennän puhumalla googlen käännössovellukselle ranskaa ja katson mitä se tulkitsee mongerruksestani) olen tajunnut kuinka ranskaa puhuessa pitäisi osata lyhentää vokaalien kestoja mihin on tottunut. Jännä aivoharjoitus, kun sitä pitää osata kuunnella omasta puheestaan.

Vesi virtaa taas majapaikkaani. Onneksi hanasta. Myrskyn aikana terassille nousi ränneistä tullut vesi, mutta paikkani on rakennettu niin että se valuu myös helposti pois, ja asunnon lattia on vielä korotettu suhteessa terassin tasoon. Myräkän aikaan mielenkiinnosta avasin ikkunan ja oli kuin olisi ollut suihkussa tai keskellä merta.

Ei valitettavasti ollut lakritsia enää kaupassa mistä hain aktiivihiiltä, mutta Mölkky olisi tarjolla. Suomalainen kulttuuri levittäytyy kaksi askelta eteen ja yksi taakse.

Samalla matkalla pari päivää sitten pääsin vähän tutustumaan mitä jälkeä Fiona muualla oli tehnyt, ja joissain kohden oli teillä käytännössä vain yksi kaista tielle levinneen mudan vuoksi. Joissain kohden metsissä näkyi huomattavia railoja, mistä vesi oli vuorilta voimalla laskeutunut. Paluumatkalla eräs valtaväylä oli kokonaan suljettuna, ja kiertoreitti kulki itse asiassa juuri sen paikan vierestä tästä melko lähellä mikä oli kohdannut pahimmat tulvat. Asukkaat siivoilivat paikkoja ja töitä tehtiin asuinalueen siivoamiseksi jo neljättä päivää. Joillekin alueille on arvioitu hanaveden palaavan parin viikon aikana.

Guadeloupen eteläpuolelta pidemmän matkan päästä meni yksi matalapaine lisää tämän viikon alussa, ja myrskykausi on nyt todellakin päällä. Siitä tuli myös tuulenpuuskia ja sateita vähän lisää. Lämpötila pysyy melko samana koko ajan ja enimmäkseen välillä on kuitenkin ollut poutaista. Toisaalta vaihtelu mukavan "syksyistä", mutta kun tulee vaihtelua se voi olla todella rajua. Viitisenkymmentä asukasta on ilmeisesti menettänyt kotinsa.

Tarvehierarkiani on edelleen kunnossa, kun wifi toimii ja vesi ei vieläkään. Töiden teko on onnistunut ja tiestö on käyttökelpoinen niin pääsen kauppaan tarvittaessa. Sunnuntaisen tiedon mukaan 150 000 vesiliittymää katki. Saarella on n. 400 000 asukasta, joten tämä koskettaa suurta osaa.

Viimeisimpien tietojen mukaan naapurikaupunkieni vesilaitokset ovat joko infraltaan ainakin osin tuhoutuneet tai sähköjä ei ole saatu palautettua. Kuulemma jossain päin täällä vesiputkistoakin puuttuu nyt joltain matkalta. Oma alueeni on merkitty punaisella jostain edellä mainituista syystä, ja saapa nähdä kauan tässä kestää vielä. Koulut ovat olleet tämän päivän vielä kiinni.

Huomenna käyn vähän kauempana kaupassa, josta kuulemma saa suomalaista lakritsia! Pääasiallinen tarkoitus on käydä ostamassa kyseistä ihmekaupasta aktiivihiiltä veden puhdistamiseen. Vaikka hanavesi on täällä pääasiassa juomakelpoista, niin sitä kloorataan ja sen voi välillä haistaa. Aktiivihiili sitoo senkin itseensä. Ämpäristä on myös tullut täällä välttämätön esine, ja ehkä hankin myös isomman kanisterin käyttövedelle.

Varsin vähällä vesimäärällä pärjää, olen huomannut, kun on pakko miettiä miten sitä käyttää.

Niin ja tosiaan, täällä ei kuule turkinkyyhkyä laisinkaan. Se tästä vielä puuttuisi.

Monta ensimmäistä elämässäni tapahtunut nyt: trooppinen myrsky ja pisin aika ilman juoksevaa vettä (nyt yli vuorokausi). Mökeillä aikaa viettäneelle ei mikään suuri muutos, ja vettä saan vessa yms käyttöön AirBnB-hostin uima-altaasta ämpärillä tällä hetkellä (varmaan yksi isoimpia varavesijärjestelmiä täällä). Korjaustöissä voi mennä pidemmän aikaa, koska saarella ei enimmäkseen toimi vesiasemat/pumppaamot. Suurin osa on mennyt pois päältä tai vaurioitunut tulvivien jokien vuoksi.

Tulvehtiminen on tuhonnut jotain naapurustoja melko kokonaan, ja kodit, kadut ja kujat ovat roskaantuneet tai niille on valunut autoja ja mutaa ja sellaista. Siltoja on tuhoutunut ja teitä siten katki. Paikallisestikin kyseessä oli poikkeuksellisen iso tapahtuma. Ranskan presidentti on julistanut Guadeloupen katastrofialueeksi. Yhden kodin tuhoutumisen vuoksi tuli myös kuolemantapaus. Tärkeysjärjestys siinä, että saanko itselleni juoksevaa vettä ei ole laajemmassa mitassa kovin korkealla, mutta tulen toimeen nyt kuitenkin. Lisäksi sähköt ja internet toimivat minulla. Tapahtuma oli isompi kuin odotin, ja hävettää miten odotin tätä mielenkiinnolla uutena kokemuksena.

Muutamien kilometrien / kymmenien kilometrien päässä tapahtuneita tuhoja nähdessä kyseessä ei ole mikään leikin asia. Tämä asumani puoli saarta sai osakseen suurimmat sateet, ja suurimmat tuhot ovat 10-20 kilometrin päässä olevissa paikoissa. Videoilla näkyy myös hyvätuulisia ihmisiä auttamassa naapureitaan ja siivoamassa paikkoja, joten elämä jatkuu aina, yhdessä toista tukien.

Ohessa eilinen kuva risteyksestä, josta käännyn kotikadulleni.

Ensimmäinen kokemani trooppinen myrsky on luvassa, kun Fiona tulee kylään - tai oikeastaan se kulkee kylän pohjoispuolelta. Ennustetut tuulen nopeudet puuskissa ovat samoja kuin mitä koin aiemmin Ranskassa yhden rannikkopysähdyksen aikana. Niistä ei erityisesti varoiteltu mitenkään, kun olivat ilmeisesti tavallisia. Tuuli ei vielä tässäkään ole erikoisen kova siihen nähden täällä kauempana myrskykeskuksesta. Suurin erikoisuus on tuulen suunnan muuttuminen, kun se yleensä puhaltaa idästä. Sen sijaan tapahtuman aikana parissa päivässä voi tulla vähän päälle kolmen kuukauden kesäsateet suomalaisittain. Mitään sen dramaattisempaa ei ole luvassa, ja odotan mielenkiinnolla!

Alppimaihin verrattuna täällä asumukset pääasiassa sijaitsevat harjanteiden ylimmissä kohdissa juuri tulvariskien vuoksi, mikä tekee yhdyskunnista vähän erikoisen mallisia

Ajattelin eilen tehdä pienen muutaman tunnin kiertoajelun Basse-Terressä (läntinen puolisko saarta), mutta päätinkin lopettaa sen kesken sateen tullessa vastaan. Pilvet olivat sen verran synkkiä, että käännyin takaisin. Sade voi täällä olla varsin voimakasta ja yhtäkkistä, enkä tunne tiestöä kovin hyvin, niin en osaa sanoa mitä riskejä voisi olla. Islannin tapaan täällä keskellä merta säät voivat vaihtua nopeasti. Joillain tieosuuksilla näkyy varoituskylttejä, että ne voivat tulvia. Saderintaman lähellä jännästi tuulilasi meni yllättäen sumeaksi suurelta osiltaan. Sumumaisuus myös katosi nopeasti ja tällaista toistui. Päätin olla varovainen. Muuten paikkana tämä on ymmärrettävän kokoinen, kun Guadeloupen laidasta laitaan ajaa suorinta reittiä melkein tasan kaksi tuntia. Matkana se on n. 100km.

Nyt kun olen ajellut täällä jonkin verran voin sanoa, että liikennekulttuuri on n. Ranska x1.5 railakkuudessaan. Kaikki ajavat keskimäärin tutuilla teillään todella kovaa paikoitellen ja erityisesti hämärän laskeuduttua. Liikennekuolemat ovat suhteellisesti moninkertaiset Suomeen nähden. Ranskalaiseen tyyliin suurin osa haluaa päästä ensimmäisenä joka paikkaan ja jalankulkijat selvästi odottelevat vuoroaan tähän tottuneena vähän kuin Suomessa. Tiestö on paikoitellen tosi hyvää, mutta vähänkin syrjemmässä varsin heikkoa ja yllättäviä kuoppia voi tulla vastaan. Tavallinen lähiökatu/kuja voi olla vuoristorata ja alppimaistakin tiestöäkin tulee vastaan serpentiinikäännöksillä.

Vuokra-autoni on pienin mahdollinen 2-ovinen malli, ja sen moottorilla on vaikeuksia päästä jotain jyrkkiä mäkiä ylös ellei tajua sopivasti kiihdyttää ja sitten kaasu pohjassa kakkosvaihteella tai jopa ykkösellä ajaa loppua. Kesti hetken tottua tähän mäkisyyteen, mutta se on alkanut sujumaan. Mäkisyydestä myös seuraa se, että näkyvyys on lähes olematon joissain paikoissa. Lisäksi liikennettä voi olla todella paljon. Saarella on vain muutamia isoja pääteitä joiden lisäksi löytyy paljon kapeita katuja ja kujia. Katuvalot ovat vähänkin sivummassa vähäiset tai olemattomat. Ei ihme, että kolareita tapahtuu.

Jos Guadeloupe on ilmastoltaan yleisesti erittäin miellyttävä, niin sen läntinen osa onnistuu ylittämään mukavuudellaan kaiken aiemmin kokemani. Tämä johtunee isosta metsästä ja suurista korkeuseroista, mikä pitää ilman täällä 1-2 astetta viileämpänä kuin itäisellä Grande-Terren puoliskolla, missä isoja metsiä ja vuoristoja ei ole. Päivälämpötilat ovat asteen tai pari alle 30. Ilmaston puolesta saarella oikeastaan voi pääasiassa kokea erilaisia näkökulmia mukavuuteen. Nykyisessä asuinpaikassani minulla on oma terassi, missä on mukava tehdä aamupäivällä töitä. Kolibrit hakevat pihakukista taitavasti mettä pörräten sitruunaperhosten kanssa. Kosteuden ja lämpötilan yhdistelmä tuntuu parhaimmiltaan siltä kuin ilma ei tuntuisi yhtään miltään. Tätä sävyttää metsästä välillä käyvä raikas ja hieman viilentävä tuuli. Täten pystyn täällä fiilistelemään suomalaista syksyä osaltani.

Luonto on täällä todella ystävällistä, ja isoja petoja ei ole. Pesukarhu on metsän isoin eläin. Suurin peto täällä lienee kotikissa. Pesukarhusta näin hännän vilauksen, kun kävin lähimetsässä kävelyllä. Lähimetsäkävely tarkoittaa lyhyimpänä lenkkinä 2.5 tunnin taivallusta 250 metrin korkeuserolla, ja tässä ilmastossa tuntui että olisi ollut koko päivän raskaalla patikkaretkellä. Matkana tuo on n. 5 kilometriä. Toinen lenkki on jonkin verran pidempi ja nousua siinä on 550 metriä. Polut ovat leveähköjä mutta niissä on isojakin kiviä ja polut ovat varsin hitaita kävellä. Sateen jälkeen ei kannata lähteä lainkaan, kun ne taitavat myös toimia ränneinä silloin mikä vie irtomaan kivien ympäriltä. Lähelläni ei ole uitavaa rantaa vaan kivinen rantaviiva, jonne asuinpaikastani on vähän alle kilometri. Tällä matkalla nousua on jo 60 metriä, joten seutu on varsin jyrkkää. Metsän läheisyys tuntuu todella hyvältä.

Metsässäkään ei juuri ollut hyttysiä, koska seisovat vedet ovat varsin vähäisiä. Muuten oleskelu nykyisessä paikassani vastaa hyvin varustettua mökkireissua. Lähin marketti on varsin hyvin varusteltu, ja siinä samassa paikassa on Ruohonjuurta vastaava liike, missä myydään pelkästään luomutuotteita. Parsakaalia olen nähnyt harvoin missään, mutta sitä saa nyt tuosta kaupasta. Elintarvikkeet ovat varsin kalliita yleisesti, ja paikalliset tomaatit täällä maksavat vajaa 5€/kg, kun taas ranskalaiset tuontitomaatit ovat hieman halvempia. Paikalliset tomaatit ovat mielestäni todella hyviä ja makoisia, vaikka ulkonäöltään eivät ole tasaisen punaisia tai standardimuotoisia.

Pimeän laskeuduttua on hyvä miettiä mitä valoja pitää päällä, koska kirkkaimman valonlähteen luokse kertyy yöperhosia ja muita pieniä hyönteisiä. Aiemmassa paikassa minulla oli hyvä yhteispeli katonrajassa majailevan hämähäkin kanssa, joka oli fiksusti tehnyt pyydysverkkonsa juuri kirkkaimman valon yläpuolelle. Sillä oli hämähäkkitoveri, jonka verkko oli lajikumppanista soveliaan etäisyyden päässä mutta huonommassa valossa, ja joka välillä kävi toisen luona kylässä hakemassa ravintoa. Täällä jos ei pitäisi mitään valoja päällä kuin tietokoneen näyttöä, viettäisi iltaa lopulta yöperhosten ympäröimänä.

Nyt täällä nykyisessä paikassani taloa vahtivat kotigekot, jotka vastaavat hämähäkkejä kumppaneina siten, että nekin syövät hyönteisiä. Sisällä niitä ei näy, elleivät ne vahingossa jotain kautta sisälle pääse. Parin päivän välein täytyy lakaista valojen läheltä lattioilta yöperhoset ja muut, jotka ovat tulleet ulko-oven raoista sisään. Ei niitä paljon ole, ehkä tusina tai korkeintaan kaksi. Kerran oli lattialla n. 4-5 senttinen kovakuoriainen selällään, joka kuitenkin virkosi kun vein sen puutarhaan. Edellisessä paikassa ilmastointilaitteesta putosi n. 10 senttiä pitkä tuhatjalkainen. Nämä ovat olleet inhottavimmat kohtaamiset tähän mennessä. Ärsyttävin otus kuitenkin toistaiseksi ovat olleet pienen pienet muurahaiset, jotka tuntuvat aina löytävän jonkin raon jostain ja etsiytyvän apajille. Täällä Basse-Terren asunnossa ne ovat kuin rosvojoukko, joka kulkee melkein yhtenä tusinapäisenä laumana ryöstöretkellä kohti jonkin osasensa löytämää ravinnonlähdettä. Aluksi luulin, että näistä joillain on päässä vikaa, mutta ilmeisesti niiden tavallinen liikehdintä on kaoottista ja äkkipikaista. Kun tämän rosvojoukon yhyttää itse teossa ne aina erittäin koomisesti sinkoilevat joka suuntaan ja sitten yhtenä joukkona pikaisesti kipittävä pikku jaloillaan samaa reittiä takaisin mistä ovat tulleet, aivan kuin eivät olisi tehneet mitään ja toivottavasti kukaan ei olisi nähnyt. Paluuvaiheessa reitti on todella suora.

Epämiellyttävä tapaus tämä kuitenkin, ja omat ruoat pitää suojata. Kaupassa mietin mikä olisi hyvä keino. Löytyy myrkkyjä, jotka tuhoaisivat koko pesän tai suihkutettavia asioita. En haluaisi muurahaisia kokonaan tuhota joten päädyin rasiaan, johon ne voivat vahingossa tai halutessaan päätyä hävittämään itsensä.

Täällä lämpötila on sen verran mukava, että en käytä juuri koskaan viilennystä vaan asetan ilmastointilaitteen vain poistamaan kosteutta. Nykyään pidän ilmastointia pitkäänkin pois päältä välillä ja olen asettanut sen sammumaan aamuyöllä. Jatkuva lämpö tuntuu hyvältä. Kosteutta on lisännyt nyt meneillään oleva kausi, kun erilaisia matalapaineita on kulkenut ohitse. Yhdestä niistä kehittyi jo ohi mentyään hurrikaani n. 1000 kilometrin päässä. Alan ymmärtämään kuinka suuresta ilmiöstä on kyse, koska paikallinen ilmatieteenlaitos varoitti puuskittaisista tuulista täälläkin ilmiön voimistuttua hirmumyrskyksi. Säätä tarkkaillaan ja toimintaa ohjataan ja lisäohjeistuksia on hurrikaanien tai paikallisesti syklonien tapauksessa.

Lähimmillään viimeksi 2017 tästä on mennyt 5. kategorian hirmumyrsky n. 50 kilometrin päästä ja juuri tällä paikkakunnalla missä nyt asun silloin on mitattu jatkuvaksi tuulen nopeudeksi n. 130 km/h (n. 36 m/s). En ihmettele nyt, miksi täällä jotkin sähkötolpat on lisävahvistettu betonilla. Pääasiallinen vaiva myrskyissä ovat kuitenkin suuret sademäärät ja kaatuvat puut, ja tuolloin kuolemantapauksia tuli pari sen vuoksi, että jotkut olivat silloin merellä veneellään.

Viime viikolla oli pieni episodi, kun asunnostani katkesi vesi kokonaan. Onneksi AirnBnB isäntäni toi vettä juotavaksi ja vessaa varten isossa kanisterissa. Ensimmäinen kerta elämässäni kun näin kävi, mutta melko turvallisesti kuitenkin. Kesti noin vuorokauden, kunnes aamulla paikalle tullut putkari löysi vian: ilmeisesti toinen putkari oli vahingossa sulkenut päähanan juuri minun asuntooni. Nyt tiedän minäkin missä se on. Toisaalta paikallinen vesilaitos saattaa välillä korjaustöiden vuoksi katkaista veden tulon, mutta niistä näkyy ilmoituksia, kun perehdyin asiaan. Täytyi tarkkaan miettiä mihin vettä käyttää ja mikä onkaan tarpeellista. Esimerkiksi riisin saa tehtyä aika pienellä määrällä.

Epävakaa kausi on täällä lähestymässä, ja välillä satelee. Täällä itäisellä puoliskolla yleensä sataa ilmeisesti vähemmän, mutta sademäärät joissain paikoissa näillä kahdella saarella ovat olleet 10-15cm yhden episodin aikana (ei edes siis vuorokautta) mitä olen seurannut. Tähän mennessä aika pieniäkin vielä olleet matalapaineet sinänsä noilla sademäärillä (ne ilmoitetaan neliömetriä kohden), jotka on moninkertaisia Suomen isoihinkin kuuroihin nähden. Yksi isompi kauppakeskus vähän kauempana pienen laaksontapaisen maljan pohjalla kuulemma avautui uudestaan vasta suht äskettäin, kun tämä malja täyttyi vedellä vuosi sitten ja kaupassa oli vettä vajaan metrin verran. Lämpötila on koko ajan sama, ja mikään matalapaine ei kovin kauaa tässä päällä viivy kuitenkaan, joten aurinko paistaa yleisimmin. Sähköt ovat lyhyesti katkenneet kolmisen kertaa, ja katkokset ovat kestäneet alle 10 minuuttia.

Ensi viikolla muutan toiseen paikkaan juuri läntiselle puoliskolle, ja pidän sitten itselläni myös vettä varmuuden vuoksi. Se on erillistalo, joten siten apukin on lähellä, jos jotain käy. Laitteiden akkuja pitää myös muistaa pitää ladattuina ja pitää ruokaa varastossa.

Arkeni suurin ongelma tällä hetkellä on, että lähiranta on sargasson valtaama. Tämä merellä lilluva ruoho on suuri vitsaus ainakin ihmiselle koko Karibian alueella. Paikallinen ilmatieteenlaitos lisäksi antaa myrkkykaasuvaroituksia tästä, koska mätänevä sargasso tuottaa rikkivetyä niin paljon, että se ylittää turvarajat herkimpien osalta. Rannan elämä sinänsä taas kukoistaa tästä "aina" olleesta järjestelystä. Meren sijaan olen siis kellunut residenssin uima-altaassa, minne välillä sargasson lemu myös leijailee. Jos tänne päin suunnittelee tekevänsä rantaloman, niin suurimmalta osaltaan koko saaren ympäri voi olla että rannat lemuavatkin ja vesi on ruohoista.

Ruokalasku on pysynyt nyt ihan kohtuullisena, vaikkakin pitää miettiä miten sitä saa pysymään edullisimpana. Kaupoissa ei välttämättä aina ole ihan samoja tuotteita saatavilla, ja toisaalta pitää skaalata syömisiään siten, että pitäytyy perusasioissa. Tällä tavalla kulut vaikuttavat asettuvan 250-300€ välimaastoon kuukaudessa.

Joulukuussa mahdollisesti olen muuttamassa sveitsiläisen kaverini asuntoon, kun hän palaa takaisin Sveitsiin pidemmäksi aikaa. Tällaista asuntovahtijärjestelyä olenkin miettinyt yhtenä ratkaisuna. Vuokraksi tulisi 650€ omakotitalon alakerrasta, mikä on todella kohtuullinen suhteessa asuntoon - ja toisaalta täällä tyypillinen. Vuokrat ovat yksityisillä huomattavasti Suomea alemmat, ja AirBNB-asunnoissa on täällä paljon ilmaa (mitä nimikin taitaa kuvata, heh).

Olen nyt ollut Guadeloupessa kaksi viikkoa. Martiniquen jälkeen Guadeloupe tai paikallisittain Gwada tuntui kuin suurelta maailmalta. Vaikka paikka on väestöltään vain hieman suurempi, oli fiilis heti erilainen. Asuinpaikkani tällä hetkellä on kohtuullisen syrjäinen, mutta lähellä merenrantaa. Guadeloupe koostuu kahdesta isosta "saaresta", Grande-Terrestä ja Basse-Terrestä, jotka eroavat luonteeltaan toisistaan jonkin verran, ja ovat kannaksella yhteydessä toisiinsa. Läntinen Bassse-Terre on viidakkoisempi, ja siellä sijaitsee toimiva tulivuori. Tämä itäinen osa on käsittääkseni vähän karumpi. Tuliperäisyys tulee ilmi melkein joka puolella, vähän kuin Islannissa. Kivet ovat jännän huokoisia.

Kuulemma täällä päin ei ole niin paljon hyttysiä kuin lännessä, mutta odotin silti näkeväni niitä enemmän. Esiintymät ovat melko paikkasidonnaisia kuitenkin. Muutama on tullut sisälle asti tänä aikana, ja ne ovatkin varsin ovelia tapauksia. Nämä hyttyset ovat mestarillisia luomaan vääriä mielikuvia niiden todellisista aikeista, kun ne lennellessään tuntuvat hyppelehtivän teleportin kautta aivan toiseen paikkaan hetkessä. Aiemmin tuntemani hyttyset lentävät melko suoraan ja ennustettavasti, kun näiden kanssa tulee lähinnä läpsittyä käsiä. Toistaiseksi nämä muutamat olen viimeistellyt vain siten, että ne olivat laskeutuneet johonkin.

Rantaa myötäilevällä polulla kulkiessani välillä maassa tuntuu näkyvän jotain liikettä, mutta äkkiä se askelten tärähdyksestä pysähtyykin ja muuttuu kiveksi. Kotilot erehdyttävästi muistuttavat korumaisia ja huokoisia tuliperäisiä kiviä. Joissain paikoissa on ilmeisesti rapujen pesäkoloja. Ne samaten nopeasti tärinän havaitessaan vetäytyvät koloihinsa ja sieltä kurkistelevat ohikulkijaa. Juuri täällä asumallani seudulla ei ole varsinaisesti klassisia trooppisia rantoja, vaan pieniä kaistaleita hiekkaa, ja sitä reunustavat puut ja pensaat. Maisema on karuudessaan varsin miellyttävä, ja tuliperäisyys käy selvästi ilmi. Merituuli on voimalisesti läsnä. Kasvusto vaikuttaa kuin takertuneen kaikin voimin maastoon ja myötäilee pääasiallista tuulensuuntaa.

Kauempana taivaanrannassa siintää Basse-Terre, jonka vuoristo nousee yli kilometrin korkeuteen, ja välillä huiput katoavat pilvien peittoon. Linnuntietä sinne on matkaa täältä Saint-Felixistä n. 20 kilometriä. Tänään kävin siellä paikallisen sveitsiläisen kaverini kanssa ajelulla, ja tiekin nousi n. 600:n metriin. Viidakossa tai metsässä on yllättävän viileää, ja odotin päinvastaista. Olen alustavasti tutustunut myös täällä asuvaan muutamaan suomalaiseen, joiden kanssa on tarkoitus tavata myöhemmin syyskuussa, kun kaikki ovat paikalla. Tällä hetkellä täällä on oma lomakautensa meneillään.

Ilmastointilaitteeseen tutustuminen on ollut yksi arkinen askare, ja sen merkintöjä ja toimintoja on tullut opiskeltua, jotta yölläkään ei heräisi kuumissaan. Sen verran olen tottunut paikalliseen ilmastoon, että ilmastointi on säädetty tällä hetkellä 27:än asteeseen, mikä on pari vähemmän kuin ilman lämpötila. Ulkona liikkumiseen olen tottunut sen verran, että se ei ahdista niin kuin aikaisemmin. Lenkkeilylle paras aika on kokemukseni mukaan joskus hieman viiden jälkeen ainakin tähän aikaan vuodesta - auringon laskuajankohta muuttuu ehkä noin tunnin vuoden kierron aikana. Poluilla siihen aikaan tuleekin paljon muita liikkujia.

Nyt kun olen täällä pidemmän aikaa paikoillani kävin ostamassa paikallisesta urheiluliikkeestä jumppamaton ja vetokumin, mikä on minulle uusi tuttavuus. Aloin viime vuoden loppupuolella tutkimaan kehopainoharjoituksia, ja valikoima niitä on varsin kätevä tapa pitää kuntoaan yllä missä tahansa. Näinkin elämäni täällä arkistuu ja muuttuu pysyvämpään tilaan. Yksi osoitus tästä on, että ensimmäisen kerran parin kuukauden säilytyksen jälkeen asensin myös mukana tuomani pienet genelecit paikoilleen kuuntelua varten.

Nykyisen asuinpaikkani naapurustossa kuljeskelee kanoja ja ainakin yksi kukko, joka aloittaa kiekumisen varsin mukavaan aikaan auringon noustessa. Sen kiekumista hetken aikaa kuunneltuani päässäni välähti: kukon kiekuminen on luonut melodian kertosäkeelle M.A. Nummisen suomalaisille tutuksi tekemässä kappaleessa Minä soitan harmonikkaa, mikä alunperin on venäläinen sävelmä. Erityisesti kohta voisin viettää juhlapäivää, ja kun sen sanoittaa uusiksi kukko kiekuu juhlapäivää, niin yhteys käynee ilmi.

Pelikaanit ovat varsin merkityksellisen oloisia lintuja tummasävyisyydessään, ja lisäksi ne ovat varsin kookkaita ja tietyllä tapaa jylhiä lintuja. Sekoitin mielessäni albatrossin pelikaaniin, enkä heti osannut tunnistaakaan ainakaan näitä paikallisia kavereita. Taitavasti ne käyttävät rantatörmän virtauksia vaelluksessaan pitkin rantaviivaa ruokaa merestä etsien. Niistä tuli mieleen Sokalin sarjakuva Tarkastaja Ankardon ja se teos, missä yhdessä kohtauksessa lintujen luurangot liihottivat ilmavirtauksen mukana. Sekin taisi tapahtua jossain tropiikissa.

Pimeän laskeuduttua alkaa sirkkojen konsertti, ja se on tapahtunut joka ilta lähes tasan seitsemältä.

Kulkeminen ainakin tällä osalla saarta on mahdollista bussilla ja siihen on oma sovelluksensa. Tosin käytäntö on hieman hölmö, koska lippua samalle matkalle ei voi hyödyntää, jos ostaa sen väärälle bussin numerolle, kuten kerran tein. Yhden kerran taas otin väärän bussin ilman ongelmia, mutta onneksi kävelyä tuli vajaa tunti ja sekin myöhäisiltapäivällä. Lähimmät kaupat sijaitsevat täältä onneksi vain kävelymatkan päässä, mutta vähän ummikkona valitsin ensimmäiseksi paikaksi nykyisen syrjäisemmän sijainnin.

Tästä oli kuitenkin sellainen yllättävä hyöty, että airbnb-isäntäni on mukana paikallisessa englanninkielisten facebook-ryhmässä, jota ylläpitää täällä pidempään asunut suomalainen. Tämän kautta paikka onkin sitten avautunut varsin kivasti ja olen tutustunut täällä lyhyemmän tai pidemmän aikaa asuneisiin.

Toivottavasti nyt ei tarvitsisi lentää enää pidempään aikaan mihinkään, mutta vinkkinä ainakin iPhonen omistajille, että Airtagit ovat mainio tapa seurata matkatavaroitaan. Ne toimivat bluetoothin välityksellä ja käyttävät hajautetusti kaikkien applelaitteita tms signaalien välitykseen ilman, että kukaan muu pääsee siihen käsiksi. On ollut mukava lepuuttaa hermojaan, kun voi nähdä kaikki tavaransa nätisti samassa koneessa itsensä kanssa lentokentällä. Lisäksi kentällä voi tarkastella missä kohtaa ne ovat tulossa matkatavarahihnalle.

Bensalitran hinta on täällä kuulemma vähän päälle 1.8 euroa. Missään huoltoasemalla ei mainita hintoja lainkaan, koska kaikkialla on sama hinta, jonka päättää maan hallitus. Luullakseni sitä subventoidaan varsin paljon, jotta se pysyisi kohtuullisena. Kaverini näytti kuviaan viime marras-joulukuun mellakoista täällä, ja ne olivat varsin pysäyttäviä ja näkymät kuin katutaisteluista. Niissä itse asiassa ammuuttiin poliiseja, mutta kukaan ei onneksi kuollut. Yksi sytyke niille oli esimerkiksi hoitajien pakkorokotukset, ja jokin sosiaalinen liike täällä on nyt, minkä tavoitteena on saada työt takaisin rokottamattomille.

Korona on täällä melko vallattomasti liikkeellä ja alle puolet koko väestöstä on rokotettuja, ja suhteessa koko Karibian alueella kuolemantapauksia on paljon väestöön nähden.

Kauppojen hintataso on aika sama kuin Suomessa, ja jotkin tuotteet ovat paljonkin kalliimpia, kuten aiemmin mainitsemani paprikat. Baareissa ja ravintoloissa alkoholijuomat ovat melko kalliita - 0.25-0.33 pullolliset olutta (myös paikallista) voivat maksaa 7-8€. Kaupoissa alkoholi taas on halpaa. Ei ole tavallaan väliä missä päin asun, kunhan internet toimii, mutta varmasti tunnustelen mikä on täällä elämisen taso suhteessa kustannuksiin. Pienempien kauppojen valikoimat eivät välttämättä ole kovin kattavat ja elintarvikkeita voi joutua keräilemään eri paikoista. Sinänsä se ei ole ongelma, mutta joku oma kulkupeli on lähes välttämättömyys. Pyörällä voisi päästä pitkälle, mutta täällä aika vähän näkee itse asiassa pyöräilijöitä ja autoja on senkin edestä. Tiessä voi olla erotettuna valkoisella merkkiviivalla kävelijöille ja pyöräilijöille "kaistansa", mutta sitä toisinaan näkee käytettävän ohituskaistana. Tien pientareella matkalla kohti lähikauppaa kulkeekin oma vieno polkunsa, ja sitä käytän varsinkin, jos kuljen selkä samaan suuntaan kulkevaa liikennettä päin.

Sähköä ei kulu lämmitykseen, mutta ilmastointiinsa saa kuulemma menemään käsittääkseni aika lähelle samanlaisen summan kuin Suomessa menisi lämmitykseen sähköllä. Sää ja ilma ovat todella mukavia, ja palkitsee joka kerta, kun astuu ovesta ulos. Myrskykaudella syys-marraskuussa tuulet eivät kuulemma ole niinkään kovia kuin sateet, jotka voivat olla hyvinkin rajuja. Aikaisin tulevaan pimeyteen olen alkanut tottumaan, ja saanut paremmin kiinni sisäisestä kellostani.

Tänään nähdessäni ensimmäistä kertaa kuvankauniin karibialaisen hiekkarantamaiseman Deshaiesissa - jossa muuten kuvataan sarjaa Death in Paradise (suomeksi Murha paratiisissa), mitä en ole nähnyt ja jossa sveitsiläinen kaverini Randy on ollut muuten kuvaajana - tuli mietittyä että olisipa kiva asua täällä. Tätä seurasi mielessäni huomio, että minähän asun täällä, ja jokin ajatus tästä liikahti rattailla eteenpäin. Tuntuu ainakin hyvältä olla paikassa, josta ei ole mikään kiire jatkaa matkaa mihinkään.

Tietynlainen lomafiilis minulta sinänsä on kadonnut jo Euroopan ajomatkan alkupuolella, ja suhtautuminen kaikkeen on erilaista, kun tietää olevansa "paikallinen" ja näistä muista suurin osa turisteja. Tämä ajatus ei ole vielä ihan loksahtanut paikoilleen, mutta toivon sen syvenevän.

Koko Euroopan matkani kustannuksia en liene vielä avannut, mutta hyvin nappiin meni etukäteisarvioni ja laskelmieni kanssa.

Matkan kesto oli yhteensä 65 päivää. Ensimmäisen kuukauden paikat olin varannut paljon etukäteen, mutta loput varailin matkan edetessä. Tämä oli hyvä, koska pystyin ilman erillistä säätämistä kuten paikkojen peruuttamisia muuttamaan painotusta maaseudulle. Lisäksi ajoaikoihin sain paremmin tuntumaa liikkellä ollessani, minkä johdosta lisäsin pari pysäkkiä matkan varrelle, jotta ajopäivistä ei tule tarpeettoman pitkiä.

Matkan pituudeksi olin alunperin arvioinut 8200km, ja lopullinen oli 9240km.

Pysähdykset kestivät 2-8 yötä, ja 2 on mielestäni minimi mikä kannattaa olla, koska tulee ainakin yksi kokonainen lepopäivä. Lisäksi on vähän joustovaraa, jos tulee ylimääräisä pysähdyksiä jostain syystä.

Airbnb: 3061,7 (3250€)
Ruoka: 874,59 (1300€)
Bensa: 1438,02 (1312€)
Muu: 1071,14 (Arvio unohtui kokonaan)

Sukulais- ja kaveriyöpymisten myötä (3 yötä yhteensä) yöpymisen keskihinnaksi tuli 51€ (Alunperin arvioin 50€). Kyseessä oli kodinomainen majoittuminen missä koko huoneisto oli käytössäni. Ruokakulujen keskiarvo päivälle oli lopulta 13€, ja tälle arvioin aluksi 20€, ja tästä tuli iso "säästö". Muut kulut unohdin kokonaan huomioida etukäteen, kuten aiemmin kerroin.

Kun auton omistajan kanssa jaoimme huoltokulut niin matkan koko summa on 6005,45 €, ja etukäteen arvioin 5862€.

Bensan keskihintana käytin 2€, ja lopullinen keskihinta oli 2.01€. Auton mittarille sain näkyviin 7.7l/100km, ja laskelmani antavat 7.9l/100km. Kustannuksien arviossa käytin 8l/100km. Välillä bensan hinnassa saattoi olla vajaan 10% ero riippuen tankkasiko isomman tai pienemmän tien lähellä, ja ketjuilla oli myös keskenään samanlaisia eroja.

Pitkällä matkalla tällä ei ole juuri mitään merkitystä, ellei johdonmukaisesti koko ajan etsi alinta hintaa. En katsonut hintoja lainkaan, vaan tankkasin aina täyteen kun jatkoin matkaa ja siten, että perillä olisi mukavasti bensaa tankissa. Ennen alppeja tankkasin, jotta menovesi ei loppuisi rinteillä, mutta Alpeilla tosiaan kulutus olikin pientä odotuksien vastaisesti.

Auton kulut tässä yhteensä olivat huoltoineen 2078€, millä matkustaisi Euroopan moneen kertaan ympäri varmasti junalla ja julkisilla.

Hiilidioksidia auto päästi 1866,48kg, ja tämän kompensoin jollain tavalla, ja jos täydellisesti haluaa kompensoida niin jotain siihen päällekin vielä. Teen tämän joko Metsäperintosäätiölle tai sitten Compensaten kautta. Metsäperintösäätiö tuntuisi omimmalta vaihtoehdolta. Compensaten kautta tuo maksaisi näköjään 65,1€.

Sotilaallisissa paraateissa on jokin uskonnollinen sävy, miten vakaumuksellisesti seremoniat suoritetaan, ja osastot esittäytyvät ja tervehtivät komentajia. Osallistujat ovat tosissaan omasta tehtävästään osana kansallisvaltion ajatusta. Suurin osa ajasta tuntui menevän odotukseen ja muodollisuuksiin.

Täällä oli Ranskan kansallisena juhlapäivänä jonkin verran toimintaa. Eri instituutiot esittäytyivät. Kaksi pelastushelikopteria laskeutui pääkaupungin puistoon ihmeteltäviksi - pelastustoimella ja armeijalla oli esittäytymis- ja rekryteltat. Poliisi piti toiminnallisen demonstraation. Ilotulitus ja vastaava paatos jätettiin välistä. 14.7. sijaan somekommenttien perusteella osalla suurempi halu juhlia 22.5. orjuuden päättymistä (tapahtui vuonna 1848). Saaren alkuperäiset asukkaat käytännössä tuhottiin aikoinaan ja heidän tilalleen tuotiin orjia, joilla oli sitten myös suunnitellusti vähemmän siteitä ja juuria itse paikkaan.

Mikään suuri kansanjuhla tämä ei ollut, ja liikkeellä oli aika lailla lähelle sama määrä ihmisiä kuin muutenkin näkee päivisin. Toisessa läheisessä kaupungissa olisi ollut jonkinlaista tavallisempaa päiväohjelmaa. Täällä oli väkivaltaisia mielenosoituksia liittyen Covid-rokotuksiin aiemmin joulukuussa muistaakseni, ja nekin ovat voineet olla mielessä järjestelyjen suhteen.

Martinique on oikeastaan Ranska, ja Ranska myös paljolti kustantaa täällä kohtuullisen elintason kaikille tukiaisten muodossa ja maalla on täällä laivastotukikohta. Hintataso on sama kuin Suomessa ja osittain kalliimpi. Paikalliset banaanit maksavat yhtä paljon kuin banaanit Suomessa. Punaiset paprikat Carrefourissa ovat tuplaten kalliimpia verrattuna S-Markettiin. Ukrainan vaikutuksesta tuotekoostumukseen esimerkiksi öljyjen osalta ilmoitettiin yhdessä kaupassa. Jää nähtäväksi miten paljon ruokakuluja tulee, mutta pian kun asettaudun hotellista omaan majoitukseen tämä selviää paremmin. Tämä osa Karibiaa ei ainakaan ole kokonaisuudessaan aluetta, johon voi tulla elämään halvalla, ja se oli minulla tiedossa jo ennen saapumista. Odotan kustannuksien asettautuvan aika samoiksi mitä pidempään täällä olen.

EU-dataroaming toimii myös täällä eli maksan toistaiseksi Suomen hintaa mikäli mobiilidataa ja puhelinta käytän. Sitä ei voi kuitenkaan hyödyntää loputtomiin, vaan esimerkiksi DNA:lla tässä on 120 päivän raja. Tämä lienee myös yleinen raja vastaavissa tapauksissa, eli jos tässä ajassa suurin osa käytöstä on muualla kuin Suomessa, niin hinta kasvaa. En ole tutkinut paljon täällä kustantaa oma puhelinliittymä. Toisaalta voi myös olla, että suomalainen liittymä tulee edelleen halvemmaksi, jos perushinta on matalampi. Mobiilidataa en kuitenkaan käytä paljon mitään.

Martiniquen pääkaupungissa Fort de Francessa asuu n. 90 000 ihmistä, mikä on jonkin verran Lahtea vähemmän. Keskusta-alue on aika lähelle saman kokoinen, vaikka toki paljon tiiviimpi, mikä hämää mittasuhteita. Kaupungin kokonaispinta-ala on yli 10 kertaa pienempi. Poistun huomenna Martiniquesta Guadeloupeen, mutta odotan palaavani tänne pidemmäksi aikaa tutkiakseni myös muita saaren osia kaupunkikokemuksen lisäksi. Oleiluni täällä päin on vielä kuitenkin ihan alussa vasta. Yhteensä täällä asukkaita on n. 360 000 (Guadeloupessa hieman enemmän). Lautat kuljettavat ihmisiä pitkin päivää puolikaaren muotoisen poukaman muiden asutuskeskuksien ja pääkaupungin välillä, ja julkinen liikenne toimii busseilla ja eräänlaisella pyörillä kulkevalla raitiovaunulla. Se näyttää siis raitiovaunulta, mutta kiskoja ei ole.

Paikallinen rommi ja banaanit ovat kyllä hyviä. Paikallista ruokatuotantoa on muutakin, mutta nyt hotellissa asuessani en ole kauppoihin oikein tutustunut. Ravintoloita on täällä paljon, ja ruokaa saa jos nyt ei jokaisesta niin melkein kaikista baareista ja yökerhoistakin, vaikka niihin en ole vielä tutustunut. Kulttuurielämä tuntuu olevan suhteellisen vilkasta, ja monenlaista musiikkia on tarjolla. Hotelli vaikuttaa minusta melko tyhjältä. Saapuessani oli lentokoneessa myös tyhjiä paikkoja, kuten viereinen paikkani kahden penkin rivillä.

Osittain vähän hölmöltä tuntuu maksaa hotellista, kun olen tottunut sellaiseen luksukseen kuin omaan keittiöön. Tällainen asuminenjonkin verran rajoittaa vapauksiani. Aamupala alkaa tulla korvista ulos, mutta sen avulla voi pärjätä koko päivän, jos ei liiku paljoa. Olen pitänyt ovessani koko ajan ei saa häiritä kylttiä, vaikka olen ollut poissakin huoneestani (kerran olen antanut siivota), ja siivooja kävi kerran kysymässä olenko kunnossa. Voin toisaalta kuvitella kaikenlaista mitä on voinut sattua ja miksi koputtelevat välillä.

Pikaruokapaikkojen sekä ravintoloiden hintataso on melko sama kuin Suomessa. Minulla on Guadeloupessa auto vuokrattuna myöhemmin syksyllä kolmeksi kuukaudeksi (melko off-season hinta taitaa olla: 10€/päivä), kun en ole ihan varma miten siellä ilman autoa pärjää ja missä - jonkinlainen kulkupeli on välttämätön, jos haluaa liikkua enemmänkin paikoissa, niin selviää sellaisen kustannukset samalla.

Aikaiseen pimeän tuloon en ole vieläkään tottunut. Tulee syksyinen olo, kun Suomessa on vastaava vuorokauden rytmi syyspäivän (ja kevätpäivän) tasauksen kohdalla. Aina kun avaa oven tai menee ulos on kuitenkin lämmintä, ja illalla elämä aktivoituu. Monet ruokapaikat avautuvat vasta seitsemän aikoihin, ja päivisin ihmiset joilla on vapaata oleilevat enimmäkseen varjopaikoissa.

Fort de Francen vähän päälle puoli kilometriä pitkän eräänlaisen hengailulaiturin varrelle tulee pimeän laskeuduttua pikaruokakojuja ja virvokemyyntipisteitä, joiden aggregaattien putputus muistuttaa siitä miten koko saaren energia tuli 100% fossiilisista vielä muutama vuosi sitten. Pääenergialähde on iso polttoöljyllä/dieselillä tms käyvä aggregaatti tai siis generaattori jossain, mutta uusiutuvien osuus on kasvamassa.

Olen melko nopea kävelijä, mutta täällä hitaus on valttia. Lenkkeilijöitä näkee liikkeellä auringon nousun aikoihin ja taas auringon laskeuduttua. Olen käynyt juoksemassa kerran päivällä kun teki mieli ja kokeilemassa miltä tuntuu juosta näin lämpimässä, ja aika raskasta se oli, vaikka tuntui hyvältä. Luullakseni toteutin roolini hulluna turistina hyvin.

Täällä on kaksi vuodenaikaa - pilvisempi/sateisempi ja vähemmän pilvisempi/sateisempi. Sateisempi osa on juuri nyt meneillään, ja se on kesäkuusta marraskuuhun. Kun tuulet kääntyvät ilmasto kirkastunee hieman tammikuusta huhtikuulle. Joulukuu ja toukokuu ovat jotain tältä väliltä. Tänne eivät varsinaisesti osu hirmumyrskyt, kun ne lähtevät vasta muotoutumaan näiltä seuduilta tai vähän pohjoisempaa, mutta jotain myrskyilyä lienee syksyä kohden odotettavissa.

Mietin miksi minulla on vähän melankolinen olo, mutta se voisi johtua sateista ja aikaisesta pimeyden tulemisesta. Lämpö saa kaiken tuntumaan kuitenkin hyvältä ja pienistä sateista ei juuri välitetä. Samoin kuin aikoinaan Indonesiassa ilmastointia tulee vähitellen säädettyä lämpimämmälle. Huoneessani on iso avattava ovi/ikkuna pienellä kaiteella ulkopuolella, ja välillä on mukavaa pitää niitä kokonaan auki. Tällä hetkellä ne on syytä pitää kiinni, sillä sataa ja tuulee melko voimakkaasti. Säätilat vaihtuvat nopeastikin välillä.

Tähtitaivaaseen en oikein ole päässyt tutustumaan, kun ilma on ollut aina jonkin verran utuinen. Auringon paistaminen päivällä hieman pohjoisen taivaan puolelta on erikoista.

Pari vuotta takaperin aloin opettelemaan piirtämään oikeita asioita, ja nyt olen jatkanut sitä täällä. Tapanani on ollut löytää sopiva varjoinen paikka ja opiskella palmun muotoja ja mittasuhteita elävästä mallista.

Aamulla keskiviikkona ajaessani kohti Pariisia tuntui samalta kuin lähtiessäni matkalle Suomesta. Aamukin oli samankaltainen, paitsi vähemmän jäinen. Uusi vaihe elämässäni on nyt alkamassa. Matkalla lentokentälle olen ollut limbossa - elämien välisessä välitilassa voisi sanoa tiibetiläisen perinteen mukaan. Kohteenani on ainakin nyt mielikuvissa jonkinlainen paratiisi, ja siellä uusi elämä.

Näin Pariisissa serkkuani ja hänen perhettään, ja näin matkamme jälleen yhdistyivät. 9240 kilometriä autolla ajoa kahdessa kuukaudessa, ja seuraavaksi 7000km lentäen kahdeksassa tunnissa. Oli ihanaa nähdä sukulaisia taas, ja näin uusi vaihe myös konkretisoitui hyvillä mielin.

Kaverini luona Pariisin lähellä Champagnen maakunnan puolella vietin kaksi yötä ennen lentoa, ja se oli oiva välipäätös sekä pieni elämys ranskalaisuudesta, mihin kuului esimerkiksi tuoreen lihan hakeminen paikalliselta teurastajalta. Kävimme pienellä kierroksella oikeilla sampanjatiloillakin. Järjestely on varsin oiva, sillä nämä melko suuret tilat ympäröivät alueella aina tiettyä kylää, joka kokonaisuudessaan omistaa tilukset. Kylässä asuvilla perheillä on aina tietty osuus koko viinitilasta. Täällä kulkee muuten oma sampanjareittinsä, jota pitkin ajamalla voi vierailla sampanjataloissa maistelemassa paikallisia tuotteita. Sadonkorjuu on syyskuussa, ja nyt heinäkuun alussa on alkanut viljan puinti. Tiellä kulkee todella isoja maatalouskoneita.

Conflans-sur-Seinessä jäätelöautojen sijaan kulkee liha-autoja pitkin kyliä. Cedricin näkemyksen mukaan siksi, koska kylien asukkailta on enimmäkseen ajokortit viety pois päihtyneenä ajamisen vuoksi. Voin ymmärtää hyvin. Ranskalaista ruokakulttuuria voi auttaa lisäksi ymmärtämään, että se on perinteisesti tehty ravitsemaan suuria määriä ihmisiä halvalla paikallisista aineksista. Matkalla Cedricin luokse pysähdyin sattumalta paikalliseen lounaspaikkaan maantien varrella. Tarkoitukseni oli juoda kahvi ja syödä jotain makeaa, mutta vahingossa päädyin lounasjonoon ja siitä buffet-lounaan äärelle.

Voin sanoa, että tämä buffetti ei ole kovin vegaaninen, enkä usko että yksikään annos siitä olisi ollut sisältämättä jotain eläinperäistä. Lämpimän pääruoan valintaa varten menu näkyi isolta näytöltä ruokailutilan nurkasta, ja tunnistin kaikki muut annokset paitsi yhdestä en tiennyt mitä se voisi olla, eli andouillette. Otin sen. Tämän jälkeen googlailin hetken mitä tuli tehtyä. Olin valinnut yhdenlaisen makkaran, jossa oikeaan suoleen on tungettu kaikenlaisia sisäelimiä ja valikoima mausteita. Sen maku voi olla hieman "mehevä", luin Wikipediasta.

Voin sanoa, että sinappia kului sitä syödessä, vaikka se itsessään oli jo tarjoiltu perinteisen sinappikastikkeen kera. Maku tai pieni haju suolesta ei ehkä niinkään siinä ollut ongelma, vaikka olin maistavinani sen vielä kahden päivän päästäkin suussani, vaan suutuntuma. Ranskalaisen keittiön syvään päätyyn oli varmaan ihan hyväkin päätyä tässä vaiheessa.

Vendeen maakunnassa pysähdyin pisimmäksi aikaa matkallani, ja tästä olin nähnyt unta 5-6 vuotta sitten. Unessa paikan nimi oli Cap Vendee. Tajusin nyt jossain vaiheessa, että on olemassa purjehduskilpailu nimeltään Vendee Cup, mistä on voinut tulla mielleyhtymä. Löysin kuitenkin rannikkoa pitkin erikseen kulkemalla paikan, joka vastasi hyvin tarkasti unessani näkemää paikkaa. Rannikon tyypillinen piirre ovat dyynit, joita peittävät kasvillisuus ja puskat. Unessani näin välähdyksen tällaisesta maisemasta. Kasvillisuus täällä muuten on lähes kokonaan kaikenlaista terävää, ja jalkoihin saa helposti naarmuja kävellessään maastossa. Kun valitsin majapaikkaani olin jo löytänyt tällaisen maiseman kartan perusteella, mutta en silti mennyt sinne vaan lähelle tämän rannikon osan ja Vendeen maakunnan eteläistä poukamaa. Täältä tein erillisen ajomatkani maakunnan luoteiskärkeen ja takaisin.

Olen nähnyt muutamia sellaisia unia, mitkä olen kirjoittanut muistiin, ja mitkä ovat myös toteutuneet. Ne ovat toteutuneet ajassa ja paikassa mitä en ole voinut ennakoida, mutta ne ovat toistaneet näkemäni asiat ja elementit lähes kirjaimellisesti. Niissä on ollut myös toisenlaisia merkityksiä, jotka ovat sitten koskeneet jotain yksilönkehitykseni polulla. Kiinnostavaa on ollut miettiä myös mikä merkitys olisi viiveellä unen näkemisestä tapahtumiseen, ja toistuuko siinä jotain.

Tällä kertaa aika ja paikka eivät olleet ennakoimattomia, vaan päädyin tänne valintani myötä. Jäin miettimään olinko se nyt sitten minä, joka viestitti aikaisemmalle Jannelle tämän näkymän, ja siten ajan kierto täydentyi. Odotin kokemukselta jotain erityistä, mutta onko tuossa toiveessa mukana liikaakin kyltymätön persoonan osa, joka kaipaa korostuksia. Seuranani dyyneillä oli turkinkyyhkyjä. Atlantilta kävi tuuli ja oli laskuveden aika, mikä paljasti rantakivikkoa ja santaa jonkin matkaa merelle päin, kun sitä katselin korkealta rantatörmältä. Aurinko paistoi voimakkaasti, ja dyyneillä ei näkynyt ketään muita. Kauempaa kulki osa koko rannikkoa kattavasta pyörätiestöstä, jossa kulki pyöräilijöitä harvakseltaan. Jokin puunrunko näytti kauempaa nopeasti katsottuna mustalta jänikseltä, ja toki mieleni oli heti innostunut siitä. Se oli kuitenkin mieleni luoma harha lähemmin katsottuna, joten huijasin itseäni onnistuneesti siinä. Kun jotain tuollaista tulee mieleeni, niin yritän usein olla liikuttamatta silmiäni ja malttaa olla katsomatta tarkemmin, ja sen sijaan jäädä katsomaan sitä mitä mieleni on kuvitellut. Sillä voi olla jokin merkitys.

Puunrunko ei lopulta hyppelehtinyt minnekään, kun sitä lähestyin yrittämättä sitä säikäyttää. Kun sain jonkin verran purettua odotuksiani ja toiveitani, niin mieleen jäi ajatus miten tärkeintä tässä oli mitä tein itselleni, eli saavuin paikalle. Tämä on jatkumo siitä miten tavallaan otin osaa kohtalooni ja päätin aloittaa tämän elämäni. Olen miettinyt, että unelmat ovat toisaalta yhdenlaisia selviytymismekanismeja, koska ne asettavat odotuksia tulevaan - mieli antaa eräänlaisen lupauksen "kohtalosta". Kuinka paljon ne sitten tukevat jokaista polullaan riippuu siitä, miten hyvin tuntee itsensä ja sen kautta polkunsa, jotta voi tehdä sopivampia valintoja.

Tässä vaiheessa matkaa uusista maisemista itsestään on kadonnut hohto, mikä oli vielä alussa varsin voimakas ja silloin elin siinä. Nyt olennaisinta on tuntunut olevan eläminen mukana ja itsensä toteuttaminen. Kävin Longeville-sur-Merin majapaikastani juoksemassa kahdesti, ja se tuntui todella hyvältä. Osa meni pitkää rantaa pitkin ja osa ison metsän kautta, jonka viileämpää ilmaa oli mukava hengittää sekä fiilistellä sen puisia asukkaita. Liikkujalle tämä rannikko sopii hyvin. Koko maakuntaa kattaa hyvä ja opastettu pyöräilyverkosto. Vendeen rannikko on jonkin verran päälle 100 kilometriä, ja sen voi kokonaan pyöräillä merkittyjä reittejä pitkin rantakaupungista-kylästä toiseen (paikat eivät pääsääntöisesti ole vanhoja vaan rakennettu palvelemaan turisteja - vanhaa osaa voi olla vain nimellisesti). Majapaikkani varustukseen kuuluikin kaksi pyörää, ja tein pieniä retkiä. Sää on varsin mukava ainakin tähän aikaan vuodesta täällä päin, kun Atlantti on melkoisen viielä 16-20 astetta ja siten tuuli raikas ilman lämpötilan ollessa 20-25. Pariisin tietämissä lämmintä oli jo vajaa 30, ja vastaava tuuletus puuttui.

Pyöretkeni n. 10 kilometrin päähän Vendeen eteläisimpään pikkukaupunkiin tuntui samalta kuin pyöräily lapsena Saarenkylässä Rovaniemellä. Tie oli pitkä ja suora, ja tietä reunustivat omakotitalot ja peltoaukeita siellä täällä. Erona Saarenkylään toisessa suunnassa rannikkoa ovat maisemassa näkyvät suola-altaat, joista merivettä haihdutetaan. Monella vaikuttaa olevan oma suolapalstansa. Toisaalta seudun lakeudesta tulee mieleen Pohjanmaa. Erona tähänkin tosin on paikallisten vesimelonien tienvarsimyynti. Nyt ei olla enää vuoristossa.

Usein jotenkin ajattelee, että jossain muualla on erikoista tai parempaa. Ehkä tuo kertoo siitä miten ei ole oloonsa sillä hetkellä tyytyväinen. Mutta, se mitä kaipaa on oikeastaan muutos, jotta voi löytää oman rauhansa. Muutos itsessään ei vielä tee silti mitään, vaan se että antaa muuttaa itseään tai vahvistaako se omaa totuutta - vai paneeko vastaan. Ihmisyys lienee ehdottomin totuus - tai kaikki koetaan sen kautta oli se kuinka ”kummallista” hyvänsä, ja kaikilla on siitä osansa.

Vendeen kahdeksan yötä oli pisin majoittuminen koko Euroopan osuudella, ja se tuntui sopivasti ikuisuudelta. Kaksi viikkoa olisi luultavasti vastannut jo monta elämää. Nopeasti kotiutuu ja arki tulee näkyväksi. On mukavaa katsella kun koiria talutetaan ja syödään lounasta pihoilla. Samalla kun tunnen tekeväni itselleni hyvää niin mietin, onko tämä kuitenkaan sitä mikä tekee minut onnelliseksi. Tarviiko siihen ulkoisia asioita kuitenkaan.

Se mitä muualla ainakin saa on sääolosuhteet.

Kirjoitan tätä Fort-de-Francessa Martiniquen saarella, ja heti kun pääsin lentokentältä ulos tunsin kuitenkin olevani oikeassa paikassa. Ilma on toki kostea, mutta ei millään tavalla painostava. Lämmintä on 25-30, ja joka päivä sataa vettä jossain kohtaa, mikä raikastaa meren lisäksi ilman, jota on helppo hengittää. Koko saaren näki lähes yhdellä silmäyksellä lentokoneen ikkunasta, mikä välittömästi teki paikasta hyvin ymmärrettävän kokoisen. Tämä ja muut saaret tästä ryhmästä sijaitsevat Kravun kääntöpiirin eteläpuolellä. Se tarkoittaa, että aurinko paistaa tänne kohtisuoraan taivaan lakipisteestä johonkin aikaan vuotta, ja jopa pohjoisen puolelta keskipäivän aikoihin kesällä. Kuusaan lukion käyneet muistavat mantran auringon zeniittiaseman liikkeistä vuodenaikojen funktiona. Ilma syleilee vielä rakastavammin kuin Nizzassa, ja siinä ei ole kahden päivän kokemuksen mukaan yhtään sellaista elementtiä tai edes vahingossakaan jotain mikä tekisi ilmasta epämiellyttävän edes pieneksi hetkeksi. Täällä on hyvä olla. Pimeän tulo jo melko aikaisin näin Suomen kesään verrattuna yllättää, ja tuo mieleen muistumia talven hämäryydestä. Tämä vaatii tottumista.

Nyt muuten tiedätte minkä linnun ääntä Alex Garland käyttää eräänlaisessa psykologisessa kauhuelokuvassaan Men, ja mielestäni valinta on varsin osuva. Täällä Fort-de-Francessa on myös kyyhkyn tapaisia, jotka pitävät vastaavahkoa ääntä, mutta siinä on pehmeä ja musikaalinen sointi.

Suomalaisille asiakkaille töitä pääasiassa tekevänä tämä suunta on varsin kiva siinä mielessä, että paikallista aikaa joskus 10 jälkeen ei välttämättä enää tule yhteydenottoja tai vastauksia viesteihin, niin voi tehdä työt rauhassa. Aikaero on 7 tuntia nyt kesällä ainakin Suomesta taaksepäin. Haittapuoli on mahdollisten kokousten ajankohta ja miten viestittelyyn voi tulla viivettä.

Kaikki valmista huomista lentoa varten! Vähän vielä oli pelkoa Covid-asioiden kanssa. Rokotetodistuksen sijaan testillä olisi voinut päästä lentämään, mutta todistus meni läpi. Tämä vastaus tuli melkein heti pdf lähettämisen jälkeen onneksi. Kirjoittelen lisää kuluneesta viikosta ja automatkastani myöhemmin.

Air Francelta tulee sähköposteja useista eri osoitteista ja erilaisia tietoja pitää syöttää useille sivuille. Niin paljon, että piti erikseen tarkistaa onko tämä nyt oikea lähettäjä ja sivu, mille syöttää vaikkapa passitietojaan. Lisäksi hyvä tarkistaa aina, onko lähettävä osoite oikeasti se mikä näkyy lähettäjän nimenä välillä...