Satunnainen pätkä tiestä matkalla kohti kotia tuttujen pitämästä baarista, jossa katsoin Englanti - Sveitsi jalkapallo-ottelua kaverien kanssa. Aiemmin päivällä lähetin eräälle kuvataiteilijalle ensimmäisen vedoksen äänimaisemasta, joka tulee näyttelyyn 26-28.7., missä myös lyhyesti esiinnyn.
Tavanomaisesta maisemasta tuntui voimakkaasti tulevan jotain erityisen vetoavaa ja tuttua.
Tavanomaisesta maisemasta tuntui voimakkaasti tulevan jotain erityisen vetoavaa ja tuttua.
Parin minuutin kuuroisia puuskia putoilee välillä täällä n 400 kilometriä hurrikaanin keskuksesta, sen laidalta.
#beryl #hurricaneseason #hurricane #rain #wind #guadeloupe
#beryl #hurricaneseason #hurricane #rain #wind #guadeloupe
Myrskykausi on alkanut. Poikkeavan lämmin pallomme ja varsinkin meret täällä ovat luoneet poikkeavat olosuhteet myös myrskyille. Parin päivän päästä saaren eteläpuolelta menee turvallisen matkan päästä ainakin kategorian 3 hurrikaani nimeltään Beryl. Etelänpuoleisille saarille se on toki vaarallinen. Tuulen nopeus voi olla ainakin 185 km/h eli vähän päälle 50 metriä sekunnissa, puhumattakaan sateista, joista tännekin tulee varmasti osa. Kyseessä on tunnetun historian aikaisin nimetty myrsky täällä päin.
Sen perässä tulee todennäköisesti ainakin trooppinen myös nimen saava myrsky muutaman päivän viiveellä. Huonolla säkällä sitä seuraa vielä kaksi uutta. Tilanne on todella poikkeuksellinen, ja meren ja ilman lämpötila vastaa jo kauden huippua mihin on vielä 3-4 kuukautta aikaa.
Täällä päin on tuuleskellut vähän reippaammin, mikä hivelee eloa. Olen täydentänyt vesivarastojani ja kotivaraani muutoin. Paratiisissakin voi oppia keskittymään siihen mikä on tärkeää.
Sen perässä tulee todennäköisesti ainakin trooppinen myös nimen saava myrsky muutaman päivän viiveellä. Huonolla säkällä sitä seuraa vielä kaksi uutta. Tilanne on todella poikkeuksellinen, ja meren ja ilman lämpötila vastaa jo kauden huippua mihin on vielä 3-4 kuukautta aikaa.
Täällä päin on tuuleskellut vähän reippaammin, mikä hivelee eloa. Olen täydentänyt vesivarastojani ja kotivaraani muutoin. Paratiisissakin voi oppia keskittymään siihen mikä on tärkeää.
Historiallisen katsauksen jälkeen poliittinen katsaus, ja näillä onkin yhteyksiä.
EU-parlamenttivaalien kautta pääsee tutustumaan hieman syvemmin guadeloupelaiseen poliittiseen todellisuuteen. Ranskassa Le Penin tai nykyään italialaisia ja algerialaisia sukujuuria omaavan Jordan Bardellan Rassemblement National tai Kansallinen kokoontuminen suoraan suomennettuna sai yli kolmanneksen äänistä. Saaren äänestäjät ajattelivat samoin, paitsi seuraavat olivat enimmäkseen vasemmisto-vasemmistoradikaalien listoja. Äänestysprosentti oli toisaalta täällä vähän alle 11. Martiniquella se oli alle 9. Koko Ranskassa äänestysprosentti oli vähän Suomea alhaisempi.
RN on saanut fokusoitua mielipahaa siivottuaan äärioikeistolaitaansa, mutta suomalainen näkökulma siihen johtaa vähän harhaan. Täällä ajattelisin, että presidentin tasavaltalaispuolue/ehdokaslista edustaa kaikkia koettuja epäkohtia - vesi, chlordecon, elinkustannukset, työttömyys, mahdollisuuksien vähäisyys jne. AY-liikkeet ovat toisaalta täällä todella vahvoja, ja jos kaikki vasemmistoon kallellaan olevat olisivat olleet samassa listassa se olisi ollut yhteensä suurempi kuin RN.
Kun puolueen suomalainen serkku Perussuomalaiset flirttailee rasismilla ei tämä agenda eläisi täällä kuin silmänräpäyksen ja todennäköisesti voisi tulla turpiinkin vielä. PS luotaa siltä osin ihmisyyttä syvempiä virtauksia. Äärioikeiston listat olivat erikseen, mutta suomalaisen ja ranskalaisen näkökulman eroja kuvaa vaikkapa vastikään uutisoitu oikeustapaus. Täällä äärioikeistopoliitikko tuomittiin maksamaan vuoden verran palkkoja ja muita kuluja avustajalleen, jota poliitikko oli pitänyt hangarounderina ja avustaja palkattuna työnä. Poliitikko on ulkoiselta olemukseltaan musta nainen.
Lähtökohta politiikalle on tasa-arvoisempi Ranskassa kuin Suomessa mitä tulee ihmiskäsitykseen. Siitä on vuodatettu paljon verta, ja perusoikeuksia puolustetaan herkästi ja voimalla. Martiniquella paikalliset viljelijät osoittivat viime vuoden puolella mieltä, ja eräs sattumalta ulkomaan komennuksella ollut santarmi kommentoi mielenosoittajille takaisin jotain liittyen sosiaalitukiin ja niiden hyväksikäyttöön. Tämä oli videoitu ja se alkoi levitä nopeasti.
Santarmi erotettiin, lähetettiin välittömästi takaisin Ranskaan ja tapausta pyydettiin anteeksi virkavallan toimesta. Ranskalainen identiteetti on moniarvoisempi kuin suomalainen, vaikka äänestyskäyttäytyminen saattaa olla ristiriitaista sen suhteen miten se äänestäjää lopulta auttaa muutoin kuin mielipahan ilmaisukanavana. En pitäisi ihmeenä, että mainittu santarmi ja tyytymätön viljelijä molemmat olisivat RN:n äänestäjiä, mikä kertoo populismin voimasta.
Veteen liittyen täällä pidettiin pieni konferenssi aiemmin keväällä, ja paikalle oli kutsuttu YK:sta asiantuntijoita. Paneelikeskustelu lopulta estettiin, mikä lienee faktojen lisäksi osasyynä YK:n julkaiseman raportin kielteiseen sävyyn - https://www.ohchr.org/en/press-releases/2024/03/un-experts-urge-france-guarantee-safe-drinking-water-guadeloupe Maksamattomia vesilaskuja annettiin hiljattain anteeksi miljoonien eurojen edestä. Tämä on tapahtunut aiemminkin, joten moni jättänee edelleen maksamatta. Olikohan niin että 40% laskuista on jäänyt saamatta. Kuluttajat kyseenalaistavat mistä he maksavat, kun vesijärjestelmä on usein epäkunnossa tai vesi juomakelvotonta. Minun naapurustossani onneksi vesiongelmia ei ole ollut poislukien myrskyjen tai sateiden aiheuttamat laatuselvitykset.
Suomessa tai yleensäkin ranskankielisen maailman ulkopuolella on saattanut jäädä pitkälti huomaamatta miten Ranskan merentakaisella alueella nimeltään Uusi Kaledonia käytiin vastikään raju kamppailu, missä useita myös kuoli. Asia liittyi jollain tavalla äänestysoikeuksiin. Voin yrittää ymmärtää manner-ranskalaisen näkemyksen merentakaisista alueista jollain tavalla, koska näitä pitkälti tuetaan.
Guadeloupe on eräänlaisessa taloudellis-sosialipoliittisessa ekologisessa lokerossa, koska tasavalta ei halua päästää alueistaan irti, ja toisaalta taustalla kummittelee orjuuden synkkä menneisyys, jota ehkä jollain tavalla koetaan hyvitettävän. Samalla varaa ei ole myöskään antaa levottomuuksille tilaa, joten neuvotteluissa on jonkinlaista selkärankaa paikallisten hyväksi.
Kokonaisuus mitataan kohta tarkemmin Macronin julistamissa yllättävissä Ranskan parlamenttivaaleissa.
EU-parlamenttivaalien kautta pääsee tutustumaan hieman syvemmin guadeloupelaiseen poliittiseen todellisuuteen. Ranskassa Le Penin tai nykyään italialaisia ja algerialaisia sukujuuria omaavan Jordan Bardellan Rassemblement National tai Kansallinen kokoontuminen suoraan suomennettuna sai yli kolmanneksen äänistä. Saaren äänestäjät ajattelivat samoin, paitsi seuraavat olivat enimmäkseen vasemmisto-vasemmistoradikaalien listoja. Äänestysprosentti oli toisaalta täällä vähän alle 11. Martiniquella se oli alle 9. Koko Ranskassa äänestysprosentti oli vähän Suomea alhaisempi.
RN on saanut fokusoitua mielipahaa siivottuaan äärioikeistolaitaansa, mutta suomalainen näkökulma siihen johtaa vähän harhaan. Täällä ajattelisin, että presidentin tasavaltalaispuolue/ehdokaslista edustaa kaikkia koettuja epäkohtia - vesi, chlordecon, elinkustannukset, työttömyys, mahdollisuuksien vähäisyys jne. AY-liikkeet ovat toisaalta täällä todella vahvoja, ja jos kaikki vasemmistoon kallellaan olevat olisivat olleet samassa listassa se olisi ollut yhteensä suurempi kuin RN.
Kun puolueen suomalainen serkku Perussuomalaiset flirttailee rasismilla ei tämä agenda eläisi täällä kuin silmänräpäyksen ja todennäköisesti voisi tulla turpiinkin vielä. PS luotaa siltä osin ihmisyyttä syvempiä virtauksia. Äärioikeiston listat olivat erikseen, mutta suomalaisen ja ranskalaisen näkökulman eroja kuvaa vaikkapa vastikään uutisoitu oikeustapaus. Täällä äärioikeistopoliitikko tuomittiin maksamaan vuoden verran palkkoja ja muita kuluja avustajalleen, jota poliitikko oli pitänyt hangarounderina ja avustaja palkattuna työnä. Poliitikko on ulkoiselta olemukseltaan musta nainen.
Lähtökohta politiikalle on tasa-arvoisempi Ranskassa kuin Suomessa mitä tulee ihmiskäsitykseen. Siitä on vuodatettu paljon verta, ja perusoikeuksia puolustetaan herkästi ja voimalla. Martiniquella paikalliset viljelijät osoittivat viime vuoden puolella mieltä, ja eräs sattumalta ulkomaan komennuksella ollut santarmi kommentoi mielenosoittajille takaisin jotain liittyen sosiaalitukiin ja niiden hyväksikäyttöön. Tämä oli videoitu ja se alkoi levitä nopeasti.
Santarmi erotettiin, lähetettiin välittömästi takaisin Ranskaan ja tapausta pyydettiin anteeksi virkavallan toimesta. Ranskalainen identiteetti on moniarvoisempi kuin suomalainen, vaikka äänestyskäyttäytyminen saattaa olla ristiriitaista sen suhteen miten se äänestäjää lopulta auttaa muutoin kuin mielipahan ilmaisukanavana. En pitäisi ihmeenä, että mainittu santarmi ja tyytymätön viljelijä molemmat olisivat RN:n äänestäjiä, mikä kertoo populismin voimasta.
Veteen liittyen täällä pidettiin pieni konferenssi aiemmin keväällä, ja paikalle oli kutsuttu YK:sta asiantuntijoita. Paneelikeskustelu lopulta estettiin, mikä lienee faktojen lisäksi osasyynä YK:n julkaiseman raportin kielteiseen sävyyn - https://www.ohchr.org/en/press-releases/2024/03/un-experts-urge-france-guarantee-safe-drinking-water-guadeloupe Maksamattomia vesilaskuja annettiin hiljattain anteeksi miljoonien eurojen edestä. Tämä on tapahtunut aiemminkin, joten moni jättänee edelleen maksamatta. Olikohan niin että 40% laskuista on jäänyt saamatta. Kuluttajat kyseenalaistavat mistä he maksavat, kun vesijärjestelmä on usein epäkunnossa tai vesi juomakelvotonta. Minun naapurustossani onneksi vesiongelmia ei ole ollut poislukien myrskyjen tai sateiden aiheuttamat laatuselvitykset.
Suomessa tai yleensäkin ranskankielisen maailman ulkopuolella on saattanut jäädä pitkälti huomaamatta miten Ranskan merentakaisella alueella nimeltään Uusi Kaledonia käytiin vastikään raju kamppailu, missä useita myös kuoli. Asia liittyi jollain tavalla äänestysoikeuksiin. Voin yrittää ymmärtää manner-ranskalaisen näkemyksen merentakaisista alueista jollain tavalla, koska näitä pitkälti tuetaan.
Guadeloupe on eräänlaisessa taloudellis-sosialipoliittisessa ekologisessa lokerossa, koska tasavalta ei halua päästää alueistaan irti, ja toisaalta taustalla kummittelee orjuuden synkkä menneisyys, jota ehkä jollain tavalla koetaan hyvitettävän. Samalla varaa ei ole myöskään antaa levottomuuksille tilaa, joten neuvotteluissa on jonkinlaista selkärankaa paikallisten hyväksi.
Kokonaisuus mitataan kohta tarkemmin Macronin julistamissa yllättävissä Ranskan parlamenttivaaleissa.
Viime viikolla 27.5. oli pyhäpäivä orjuuden päättymisen vuoksi. Päivämäärä on mielenkiintoinen, koska se ei ole päivä kun Ranska virallisesti päätti orjuuden 27.4.1848 vaan täällä toukokuussa 1802 käydyn taistelun päättymisen päivämäärä. Muilla merentakaisilla alueille päivää vietetään myös eri päivinä, jotka liittynevät paikallisiin tapahtumiin asiaan liittyen. Tämä on varsin luonnollista, kun sitä vähän ajattelee; yksi tapa määrittää olemassaolon oikeutustaan suhteessa keskushallintoon ja maailmassa.
Orjuus päätettiin ensimmäisen kerran hieman Ranskan vallankumouksen jälkeen 1794. Napoleonin otettua liikkeen haltuunsa vallankaappauksessa hän edisti paljon Ranskaa yhteiskuntana, mutta kehulistasta usein unohtuu miten hän palautti orjuuden 1802 ja miten siihen liittyvät syrjivät asetukset olivat edellisiä ankarampia. Tämä tehtiin turvaamaan merentakaisten alueiden tuotanto ja kauppa tai oikeastaan voitot. Vaihtoehtona olisi ollut ihmisten työllistäminen.
Vapaus ja vallankumouksen aatteet olivat juurtuneet Guadeloupeen, ja Napoleon lähetti laivasto-osaston ottamaan tilanne haltuun ja tuhoamaan vastarinta. Samalla Ranska myös tiukensi otettaan Guadeloupesta, joka oli välillä ollut Englannin ja Ruotsinkin “omistuksessa” hetken aikaa. Vastarintajoukoista täällä nostetaan esiin kaksi historiallista henkilöä. Pitkän sotilasuran tehnyt tasavaltalainen Louis Delgrés ja naisorja nimeltään Solitude.
Ihmisten ns. rodullisia ja niihin liittyviä laillisia ominaisuuksia määriteltiin noihin aikoihin hyvin tarkasti. Delgrés oli nk. vapaa värillinen ihminen (Äiti oli métisse ja isä créole blanc - valkoinen kreoli). Solitude syntyi orjalaivassa tapahtuneen raiskauksen seurauksena, ja biologinen isä oli ranskalainen. Hän oli siis mulâtre eli mulatti. Tämän seurauksena hänen arvoasemansa plantaaseilla oli mustia afrikkalaisia korkeampi, ja hän osallistui kotitöihin plantaasitöiden sijaan.
Täällä on nykyään Fort Delgrès nimellä tunnettu varsin iso linnake. Se nimettiin vastarintakomentajan mukaan paljon myöhemmin, ja tunnettiin heti taistelujen jälkeen pitkään ranskalaisen komentajan nimellä. En tiedä kuinka paljon sotatoimista tapahtui linnakkeen puitteissa, koska taisteluja käytiin myös pääkaupungissa. Delgrès oli kirjoittanut ennen taistelujen alkamista manifestin, missä vaadittiin vapautta ja tasa-arvoa, ja tälle ei löytynyt kaikupohjaa ranskalaisista maihinnousujoukoista ja byrokraateista. Orjuus palautettiin 20. toukokuuta 1802 Ranskan alusmaihin.
Manifesti päättyi Ranskan vallankumouksesta peräisin olevaan ja sittemmin laajalle levinneeseen iskulauseeseen “Vivre libre ou mourir / Elää vapaana tai kuolla”. Solitude liittyi muutaman tuhannen vahvuisiin joukkoihin ollessaan toisella kuulla raskaana.
Lopulta n. 400:n supistunut joukko perääntyi linnakkeesta läheiselle paikkakunnalle korkeammalle vuoristoon, jossa joukko räjäytti itsensä 28. toukokuuta 1802 samalla tarkoituksena tuhota ranskalaisjoukkoja. Näin he kuolivat vapaana - Delgrès 36-vuotiaana. Solitude haavoittui, otettiin kiinni ja pantiin vankilaan. Koska syntymätön lapsi oli hänen omistajansa omaisuutta odottivat viranomaiset, että lapsi oli syntynyt, jonka jälkeen n. 30-vuotias Solitude teloitettiin 29. marraskuuta 1802.
Vuonna 2022 Pariisissa julkistettiin Solitude-patsas, joka samalla on kaupungin ensimmäinen mustaa naista kuvaava patsas.
Orjuus päätettiin ensimmäisen kerran hieman Ranskan vallankumouksen jälkeen 1794. Napoleonin otettua liikkeen haltuunsa vallankaappauksessa hän edisti paljon Ranskaa yhteiskuntana, mutta kehulistasta usein unohtuu miten hän palautti orjuuden 1802 ja miten siihen liittyvät syrjivät asetukset olivat edellisiä ankarampia. Tämä tehtiin turvaamaan merentakaisten alueiden tuotanto ja kauppa tai oikeastaan voitot. Vaihtoehtona olisi ollut ihmisten työllistäminen.
Vapaus ja vallankumouksen aatteet olivat juurtuneet Guadeloupeen, ja Napoleon lähetti laivasto-osaston ottamaan tilanne haltuun ja tuhoamaan vastarinta. Samalla Ranska myös tiukensi otettaan Guadeloupesta, joka oli välillä ollut Englannin ja Ruotsinkin “omistuksessa” hetken aikaa. Vastarintajoukoista täällä nostetaan esiin kaksi historiallista henkilöä. Pitkän sotilasuran tehnyt tasavaltalainen Louis Delgrés ja naisorja nimeltään Solitude.
Ihmisten ns. rodullisia ja niihin liittyviä laillisia ominaisuuksia määriteltiin noihin aikoihin hyvin tarkasti. Delgrés oli nk. vapaa värillinen ihminen (Äiti oli métisse ja isä créole blanc - valkoinen kreoli). Solitude syntyi orjalaivassa tapahtuneen raiskauksen seurauksena, ja biologinen isä oli ranskalainen. Hän oli siis mulâtre eli mulatti. Tämän seurauksena hänen arvoasemansa plantaaseilla oli mustia afrikkalaisia korkeampi, ja hän osallistui kotitöihin plantaasitöiden sijaan.
Täällä on nykyään Fort Delgrès nimellä tunnettu varsin iso linnake. Se nimettiin vastarintakomentajan mukaan paljon myöhemmin, ja tunnettiin heti taistelujen jälkeen pitkään ranskalaisen komentajan nimellä. En tiedä kuinka paljon sotatoimista tapahtui linnakkeen puitteissa, koska taisteluja käytiin myös pääkaupungissa. Delgrès oli kirjoittanut ennen taistelujen alkamista manifestin, missä vaadittiin vapautta ja tasa-arvoa, ja tälle ei löytynyt kaikupohjaa ranskalaisista maihinnousujoukoista ja byrokraateista. Orjuus palautettiin 20. toukokuuta 1802 Ranskan alusmaihin.
Manifesti päättyi Ranskan vallankumouksesta peräisin olevaan ja sittemmin laajalle levinneeseen iskulauseeseen “Vivre libre ou mourir / Elää vapaana tai kuolla”. Solitude liittyi muutaman tuhannen vahvuisiin joukkoihin ollessaan toisella kuulla raskaana.
Lopulta n. 400:n supistunut joukko perääntyi linnakkeesta läheiselle paikkakunnalle korkeammalle vuoristoon, jossa joukko räjäytti itsensä 28. toukokuuta 1802 samalla tarkoituksena tuhota ranskalaisjoukkoja. Näin he kuolivat vapaana - Delgrès 36-vuotiaana. Solitude haavoittui, otettiin kiinni ja pantiin vankilaan. Koska syntymätön lapsi oli hänen omistajansa omaisuutta odottivat viranomaiset, että lapsi oli syntynyt, jonka jälkeen n. 30-vuotias Solitude teloitettiin 29. marraskuuta 1802.
Vuonna 2022 Pariisissa julkistettiin Solitude-patsas, joka samalla on kaupungin ensimmäinen mustaa naista kuvaava patsas.
Ulko-oven vieressä kasvaa tropiikin hibiscus. En olisi muuten tajunnut, mutta vuokraemäntä huomautti että tässä on kukka mitä voi syödä ja mistä saa tehtyä teetä. Välillä lehdenleikkaajamuurahaisia näkee kulkevan punaisten lippujen kanssa. Nyt olen kahdesti liittynyt mukaan joukkoon, ja aamupuurosta voi löytyä yllättäviä värejä.
Huominenkin on täällä pyhäpäivä, kun juhlitaan toista helluntaipäivää perinteisesti.
Huominenkin on täällä pyhäpäivä, kun juhlitaan toista helluntaipäivää perinteisesti.
Mangokausi on näköjään täällä, kun niitä ilmestyi muutama terassin kaiteelle. Varsin makoisia, mehukkaita ja tuoksuvatkin makealta. Täällä on paikallisesti suhteutettuna hyvin kesäinen ilma, kun tämän tasoinen kosteus ja lämpö ovat tuttuja loppukesästä vasta kokemukseni mukaan. Paikalliset ihmettelevät myös. Sääsovelluksen mukaan lämpötila on esimerkiksi tänään vuodenaikaan nähden viisi astetta keskiarvoa korkeampi (32-33).
Tilanne johtunee extralämpimästä Atlantista, mikä hohkaa punaista ilmastokartoilla. Onneksi kotipaikassani tuulee lähes jatkuvasti, ja se tuntuu ihanalta yhtäaikaa lämmittävältä ja viilentävältä hivelevältä halaukselta. Tätä on sitten mukava muistella, kun patoutunut lämpö purkautuu troooppisina myrskyinä. Kausi on kohta täällä.
Tilanne johtunee extralämpimästä Atlantista, mikä hohkaa punaista ilmastokartoilla. Onneksi kotipaikassani tuulee lähes jatkuvasti, ja se tuntuu ihanalta yhtäaikaa lämmittävältä ja viilentävältä hivelevältä halaukselta. Tätä on sitten mukava muistella, kun patoutunut lämpö purkautuu troooppisina myrskyinä. Kausi on kohta täällä.
Huomaa olevansa paratiisissa, kun saa syödäkseen nk. paratiisiluumuja. Alkuperäinen nimi on Icaque.
Ruokaisa ja ei niin makea kuin yleisempi luumu. Vähän karvas. Maistuu hieman samalta. Sisältö ei ole samalla tavalla mehukas tai pehmeä, vaan kevyesti banaanimainen. Kuulemma hyvät ravintoarvot.
Ruokaisa ja ei niin makea kuin yleisempi luumu. Vähän karvas. Maistuu hieman samalta. Sisältö ei ole samalla tavalla mehukas tai pehmeä, vaan kevyesti banaanimainen. Kuulemma hyvät ravintoarvot.
Olen nyt ollut kaksi vuotta matkatilassa, josta tosin kohta lähes kaksi vuotta Guadeloupessa. Uusin havainto on miten mielentilani on vähitellen muuntunut, ja syklisestä pohjoisen vuodenaikojen muovaamasta käsityksestä maailmasta on tullut jonkinlainen jatkumo. Lämpö ja valo pehmittävät ajatuksia peräänantamattomasti. Päivien toistuvuus saa ne tuntumaan samalta, ja aikakäsitys on kuin olisi sekä paikoillaan että liikkeessä - hetkessä jonka läpi kaikki virtaa.
Säätyyppi on vähitellen muuttumassa ja myrskykausi alkaa virallisesti muutaman viikon kuluttua, vaikkakin ensimmäiset ilmaantuvat yleensä myöhemmin syksyllä tänne. Tänään oli jännästi syksyinen olo toisaalta. Se liittyi tuuleen ja sateisiin. Joidenkin puiden lehtiverho käy jännästi kiertoansa, joka ei osu vuoden kanssa tasan. Pihapiirissä on pari kuukautta jätättävä puu. Aina on kuitenkin lämmintä ja täysin pilvien peitossa olevia päiviä ei vuoden aikana ole tällä puolen saarta kuin ehkä enimmillään kahden viikon verran päivissä mitattuna, jos lähelle sitäkään.
Ajattelun jäyhät rakenteet vähitellen sulavat, ja huomaan olevani entistä rennompi ja anteeksiantavampi. Tuntuu kuin löytäisi paremmin itsensä ja oman perustilansa. Stressittömyys on olennaista. Käänteisesti voi ajatella kuinka paljon kiireellisemmässä maailmassa on asioita, jotka estävät essenssinsä toteuttamisen. Toistuvat päivät vähentävät kiireen tuntua, vaikka tekemistä olisikin yhtä paljon, koska mukana ei ole ulkoista muuttuvaa tekijää.
Se on jotain mitä voi Suomessa kokea mökillä kesällä ainakin, kunhan palautumiseen on riittävästi aikaa. Tai kaupunkien ulkopuolella. Muuttumattomuus tekee olemisesta rajatonta, ja tämä lisää vapauden tuntua.
Säätyyppi on vähitellen muuttumassa ja myrskykausi alkaa virallisesti muutaman viikon kuluttua, vaikkakin ensimmäiset ilmaantuvat yleensä myöhemmin syksyllä tänne. Tänään oli jännästi syksyinen olo toisaalta. Se liittyi tuuleen ja sateisiin. Joidenkin puiden lehtiverho käy jännästi kiertoansa, joka ei osu vuoden kanssa tasan. Pihapiirissä on pari kuukautta jätättävä puu. Aina on kuitenkin lämmintä ja täysin pilvien peitossa olevia päiviä ei vuoden aikana ole tällä puolen saarta kuin ehkä enimmillään kahden viikon verran päivissä mitattuna, jos lähelle sitäkään.
Ajattelun jäyhät rakenteet vähitellen sulavat, ja huomaan olevani entistä rennompi ja anteeksiantavampi. Tuntuu kuin löytäisi paremmin itsensä ja oman perustilansa. Stressittömyys on olennaista. Käänteisesti voi ajatella kuinka paljon kiireellisemmässä maailmassa on asioita, jotka estävät essenssinsä toteuttamisen. Toistuvat päivät vähentävät kiireen tuntua, vaikka tekemistä olisikin yhtä paljon, koska mukana ei ole ulkoista muuttuvaa tekijää.
Se on jotain mitä voi Suomessa kokea mökillä kesällä ainakin, kunhan palautumiseen on riittävästi aikaa. Tai kaupunkien ulkopuolella. Muuttumattomuus tekee olemisesta rajatonta, ja tämä lisää vapauden tuntua.
Yksi naapurin vuohista saanut uuden päivystyspaikan ja hukannut kaverinsa varmaankin. Paikallinen eläinäänimaisema koostuu lehmistä, vuohista, koirista, kukoista, linnuista ja joskus naapurin parista siasta.
Huomaa olevansa tropiikissa, kun terassin poikki kipittää mangusti. Tarkemmin sanottuna kyseessä on Intian mangusti, joka on tuotu tänne aikoinaan tuhoamaan rotat sokeriviljelmiltä. Samalla sukupuuton partaalle ajautui suurin osa saaren käärmeistä, liskoista ja muista mangustille maistuvista otuksista. Mangusti elää kaikkialla täällä merenpinnan tasosta vuorten huipuille. Käärmeitä täällä ei oikeastaan ole. Kaksi python-tapausta on noussut uutisiin asti, ja erään kerran löytyi puusta boa joltain rannalta. Nämä nopeasti kerätään talteen.
Pieni paluu ajassa: taaksepäin kävin kolmen yön matkalla Miamissa vuoden alussa tapaamassa kaveriani, joka oli paikalla poikansa kanssa. Rahoitus järjestyi kaverin yrityksen kautta työmatkana, mikä ei väärinkään ollut, koska olen mukana hänen soitinkehitystoiminnassaan.
Ensimmäistä kertaa Guadeloupelle saapumisen jälkeen kohtasin miltä tuntuu poistua täältä. Se tuntui surulliselta. Toisaalta kun mahdollisuus koitti tuntui myös hyvältä irrottautua tutuista kuvioista hetkeksi ja pitää lomaa. Kotini ja sydämeni ovat saarella, vaikka olin ajatellut niiden olevan siinä missä minäkin. Tunne oli voimakkaampi kuin poistuessani Suomesta, mutta omasta turvasatamasta lähtemisen tuntee eri tavoin. Mielen täyttivät ihmiset ja paikat, jotka jäivät puuttumaan ja joiden lähellä ei ole.
Lento kesti vähän päälle kolme tuntia, ja matkalla näki yläilmoista suurimman osan Karibian saarista. Lähes kaikilla on oma tulivuorensa - joko vanhempi kulunut keskusvuori tai aktiivisempi tapaus. Kun oma koordinaatisto sijaitsee täällä, niin silti yllättyy kuinka lähellä paikat voivat olla.
Olin vuokrannut auton ideana ajaa Key Westiin, mikä on ollut pitkäaikainen haaveeni. Auton vuokraus oli todella kiva kokemus. Olen Yhdysvalloissa aina käyttänyt yritystä nimeltään Enterprise. Varaustietojeni tarkistamisen jälkeen minulle näytettiin rivi autoja ja sanottiin, että valitse näistä. Autoa ei yhdessä tarkistettu tai muutenkaan opastettu. Pidin tästä luottamuksen osoituksesta. Minun piti pyytää työntekijää toistamaan mitä hän juuri sanoi, että ymmärsin varmasti oikein. Työntekijä ei ollut kiireinen tai välinpitämätön, vaan huomioiva.
Guadeloupessa hankkimani ranskalaisen puhelinliittymän pitäisi toimia muuallakin, mutta puhelindataa en saanut matkan aikana toimimaan. Huvittavasti palattuani takaisin saarelle sain tekstiviestin, että tervetuloa Yhdysvaltoihin. Tästä koitui heti alussa vaikeuksia, koska lentokentältä piti ajaa hotellille. Lentokentän wifin kautta pääsin onneksi kartalle lopulta ja liikkeelle. Myöhemmin huomasin erikseen ladata alueen kartat puhelimeen, minkä olisin voinut tehdä etukäteenkin varmuuden vuoksi.
Ajaminen Yhdysvalloissa vastaa samaa kuin olisi kiitoradalla kaikkine merkintöineen, kaistoineen ja tasaisuuksineen. Saarella teillä ei ole pientareita suurimmaksi osaksi, jonka lisäksi asfaltin reunan pudotus tien ulkopuolelle maahan voi olla 5-10 senttiä paikoitellen. Täällä on oppinut auton leveydestä paljon ja kuinka lähellä tien laitaa voi ajaa. Kun heinikko suhisee auton koria vasten niin etäisyys alkaa olla sopiva. Autot olivat Miamissa paljon hienompia ja moni niistä olisi saarella aidattu hidastetöyssyjen vuoksi muutaman sadan metrin toimintasäteelle.
En ole suurien kaupunkien ystävä ja Miamikin tuntui luonnottomalta paikalta. Sen jokainen neliömetri oli jollain tavalla suunniteltu tai päällystetty. Keinotekoisuus oli suuri kontrasti kotisaaren monenlaiseen villeyteen. Miamin ja Floridan itäosan urbaanilla pinta-alalla saisi varmastikin peitettyä koko Guadeloupen. Korkeat rakennukset eivät tehneet vaikutusta ja suurkaupungit eivät ole minusta hienoja tai vaikuttavia. Ne ovat ihmispesiä, jossa ihmisyys on alistettu kaupallisuuden ja käytännön arkkitehtuurin sanelemin ehdoin. Kaipasin heti pois.
Miamissa ja Floridassa oli melko viileää ja kuljin koko matkan pitkä housut jalassa sekä useimmiten kevyen takin kanssa. Samaan aikaan paikalliset kulkivat shortseissa ja minihameissa. Miamin päivälämpötila oli tähän aikaan sama kuin Guadeloupessa yöllä. Yksi asia mitä eniten täällä rakastan on, että koskaan ei ole kylmä. En tällä hetkellä omista pitkähihaisia paitoja ja sukkiakin minulla on vain muutama pari, koska en käytä niitä. Kevyen takin sain paikalliselta kaveriltani lainaan.
Pidän kuitenkin autolla ajamisesta ja loputtomista automatkoista, ja Yhdysvallat on tähän paras maa kaikkine liittyvine palveluineen. Hotellilta Key Westiin oli n. 3.5 tunnin ajomatka, mikä oli välillä varsin tylsäkin. Key West tai sen länsiosa ainakin taas on hyvin viehättävä pieni kaupunki, vaikkakin täynnä turisteja. Se muistutti paljon Guadeloupea, mutta siellä puhuttiin englantia ranskan sijaan. Yleinen hintataso tuntui halvemmalta myös kuin kotona.
Matka oli tiivis,; olimme joka yö eri hotellissa, enkä oikein ehtinyt asettumaan mihinkään. Pidempi matka Yhdysvalloissa on ollut mielessäni pitkään, ja toteutan sen joskus.
Guadeloupessa bändiltämme CHLRDCN on ilmestynyt juuri EP, ja meillä on ensimmäinen keikka maaliskuun puolessavälissä. Bändin myötä olen päässyt mukaan toiseenkin bändiin luotettuna miksaajana, jonka lisäksi tulossa voi olla myös taideprojekteja, mihin toteutan äänimaisemia. Oman heimon löytyminen tuntuu hyvältä kuten myös vahvistuksien saaminen omasta osaamisesta., jota on voinut näin peilata menoon muuallakin kuin Suomessa.
Pieni paluu ajassa: taaksepäin kävin kolmen yön matkalla Miamissa vuoden alussa tapaamassa kaveriani, joka oli paikalla poikansa kanssa. Rahoitus järjestyi kaverin yrityksen kautta työmatkana, mikä ei väärinkään ollut, koska olen mukana hänen soitinkehitystoiminnassaan.
Ensimmäistä kertaa Guadeloupelle saapumisen jälkeen kohtasin miltä tuntuu poistua täältä. Se tuntui surulliselta. Toisaalta kun mahdollisuus koitti tuntui myös hyvältä irrottautua tutuista kuvioista hetkeksi ja pitää lomaa. Kotini ja sydämeni ovat saarella, vaikka olin ajatellut niiden olevan siinä missä minäkin. Tunne oli voimakkaampi kuin poistuessani Suomesta, mutta omasta turvasatamasta lähtemisen tuntee eri tavoin. Mielen täyttivät ihmiset ja paikat, jotka jäivät puuttumaan ja joiden lähellä ei ole.
Lento kesti vähän päälle kolme tuntia, ja matkalla näki yläilmoista suurimman osan Karibian saarista. Lähes kaikilla on oma tulivuorensa - joko vanhempi kulunut keskusvuori tai aktiivisempi tapaus. Kun oma koordinaatisto sijaitsee täällä, niin silti yllättyy kuinka lähellä paikat voivat olla.
Olin vuokrannut auton ideana ajaa Key Westiin, mikä on ollut pitkäaikainen haaveeni. Auton vuokraus oli todella kiva kokemus. Olen Yhdysvalloissa aina käyttänyt yritystä nimeltään Enterprise. Varaustietojeni tarkistamisen jälkeen minulle näytettiin rivi autoja ja sanottiin, että valitse näistä. Autoa ei yhdessä tarkistettu tai muutenkaan opastettu. Pidin tästä luottamuksen osoituksesta. Minun piti pyytää työntekijää toistamaan mitä hän juuri sanoi, että ymmärsin varmasti oikein. Työntekijä ei ollut kiireinen tai välinpitämätön, vaan huomioiva.
Guadeloupessa hankkimani ranskalaisen puhelinliittymän pitäisi toimia muuallakin, mutta puhelindataa en saanut matkan aikana toimimaan. Huvittavasti palattuani takaisin saarelle sain tekstiviestin, että tervetuloa Yhdysvaltoihin. Tästä koitui heti alussa vaikeuksia, koska lentokentältä piti ajaa hotellille. Lentokentän wifin kautta pääsin onneksi kartalle lopulta ja liikkeelle. Myöhemmin huomasin erikseen ladata alueen kartat puhelimeen, minkä olisin voinut tehdä etukäteenkin varmuuden vuoksi.
Ajaminen Yhdysvalloissa vastaa samaa kuin olisi kiitoradalla kaikkine merkintöineen, kaistoineen ja tasaisuuksineen. Saarella teillä ei ole pientareita suurimmaksi osaksi, jonka lisäksi asfaltin reunan pudotus tien ulkopuolelle maahan voi olla 5-10 senttiä paikoitellen. Täällä on oppinut auton leveydestä paljon ja kuinka lähellä tien laitaa voi ajaa. Kun heinikko suhisee auton koria vasten niin etäisyys alkaa olla sopiva. Autot olivat Miamissa paljon hienompia ja moni niistä olisi saarella aidattu hidastetöyssyjen vuoksi muutaman sadan metrin toimintasäteelle.
En ole suurien kaupunkien ystävä ja Miamikin tuntui luonnottomalta paikalta. Sen jokainen neliömetri oli jollain tavalla suunniteltu tai päällystetty. Keinotekoisuus oli suuri kontrasti kotisaaren monenlaiseen villeyteen. Miamin ja Floridan itäosan urbaanilla pinta-alalla saisi varmastikin peitettyä koko Guadeloupen. Korkeat rakennukset eivät tehneet vaikutusta ja suurkaupungit eivät ole minusta hienoja tai vaikuttavia. Ne ovat ihmispesiä, jossa ihmisyys on alistettu kaupallisuuden ja käytännön arkkitehtuurin sanelemin ehdoin. Kaipasin heti pois.
Miamissa ja Floridassa oli melko viileää ja kuljin koko matkan pitkä housut jalassa sekä useimmiten kevyen takin kanssa. Samaan aikaan paikalliset kulkivat shortseissa ja minihameissa. Miamin päivälämpötila oli tähän aikaan sama kuin Guadeloupessa yöllä. Yksi asia mitä eniten täällä rakastan on, että koskaan ei ole kylmä. En tällä hetkellä omista pitkähihaisia paitoja ja sukkiakin minulla on vain muutama pari, koska en käytä niitä. Kevyen takin sain paikalliselta kaveriltani lainaan.
Pidän kuitenkin autolla ajamisesta ja loputtomista automatkoista, ja Yhdysvallat on tähän paras maa kaikkine liittyvine palveluineen. Hotellilta Key Westiin oli n. 3.5 tunnin ajomatka, mikä oli välillä varsin tylsäkin. Key West tai sen länsiosa ainakin taas on hyvin viehättävä pieni kaupunki, vaikkakin täynnä turisteja. Se muistutti paljon Guadeloupea, mutta siellä puhuttiin englantia ranskan sijaan. Yleinen hintataso tuntui halvemmalta myös kuin kotona.
Matka oli tiivis,; olimme joka yö eri hotellissa, enkä oikein ehtinyt asettumaan mihinkään. Pidempi matka Yhdysvalloissa on ollut mielessäni pitkään, ja toteutan sen joskus.
Guadeloupessa bändiltämme CHLRDCN on ilmestynyt juuri EP, ja meillä on ensimmäinen keikka maaliskuun puolessavälissä. Bändin myötä olen päässyt mukaan toiseenkin bändiin luotettuna miksaajana, jonka lisäksi tulossa voi olla myös taideprojekteja, mihin toteutan äänimaisemia. Oman heimon löytyminen tuntuu hyvältä kuten myös vahvistuksien saaminen omasta osaamisesta., jota on voinut näin peilata menoon muuallakin kuin Suomessa.
Vaval on karnevaalien kuningas. Se symboloi ja ilmentää kaikkia kuluneen vuoden ongelmia. Karnevaali päättyy neljän päivän jaksoon, joka alkaa laskiaissunnuntaina, jolloin Vaval näyttäytyy ensimmäisen kerran. Tuhkakeskiviikkona Vaval kuolee. Vavalin polttohautaus on sielujen puhdistamisen symboli.
Laskiainen ja varsinkin laskiaistiistai on sama kuin Mardi Gras, mikä tarkoittaa suoraan suomennettuna lihavaa/rasva- tiistaita. Se juontuu siitä miten seuraavaksi alkaisi paaston aika kohti pääsiäistä. Karnevaali juontuu latinasta carne vale = jäähyväiset lihalle.
Nämä neljä karnevaalin päättävää päivää tunnetaan ranskaksi nimillä Dimanche Gras, Lundi Gras, Mardi Gras eli lihavat/rasva- sunnuntai, maanantai ja tiistai sekä lopuksi tuhkakeskiviikko. Kaksi viimeistä ovat täällä virallisia juhlapyhiä ja myös maanantai käytännössä. Se on katolinen perinne pääasiassa, mihin sekoittuu Suomen laskiaisenkin tapauksessa varhaisempaa pakanallisuutta.
Täällä aikoinaan orjien sallittiin osallistua karnevaaliin ja silloin roolit on käännetty hetkeksi päin vastoin ja on ollut mahdollista ilmaista tyytymättömyyttä ja itseään ilman rangaistusta. Vaval on tämän tyytymättömyyden symboli, ja sillä on jokin tietty muoto vuosittain mikä kuvastaa tätä. Tapahtuma ja prosessi on ollut siten myös tapa purkaa sosiaalisia jännityksiä, ja toisaalta se päättyy symbolin tuhoon ja paluuseen entiseen järjestykseen.
Laskiainen ja varsinkin laskiaistiistai on sama kuin Mardi Gras, mikä tarkoittaa suoraan suomennettuna lihavaa/rasva- tiistaita. Se juontuu siitä miten seuraavaksi alkaisi paaston aika kohti pääsiäistä. Karnevaali juontuu latinasta carne vale = jäähyväiset lihalle.
Nämä neljä karnevaalin päättävää päivää tunnetaan ranskaksi nimillä Dimanche Gras, Lundi Gras, Mardi Gras eli lihavat/rasva- sunnuntai, maanantai ja tiistai sekä lopuksi tuhkakeskiviikko. Kaksi viimeistä ovat täällä virallisia juhlapyhiä ja myös maanantai käytännössä. Se on katolinen perinne pääasiassa, mihin sekoittuu Suomen laskiaisenkin tapauksessa varhaisempaa pakanallisuutta.
Täällä aikoinaan orjien sallittiin osallistua karnevaaliin ja silloin roolit on käännetty hetkeksi päin vastoin ja on ollut mahdollista ilmaista tyytymättömyyttä ja itseään ilman rangaistusta. Vaval on tämän tyytymättömyyden symboli, ja sillä on jokin tietty muoto vuosittain mikä kuvastaa tätä. Tapahtuma ja prosessi on ollut siten myös tapa purkaa sosiaalisia jännityksiä, ja toisaalta se päättyy symbolin tuhoon ja paluuseen entiseen järjestykseen.
Matkalla kotibileisiin. Ne sijaitsivat pääsaaren vieressä olevalla maakaistaleella, jonne on matkaa pari minuuttia. Taloilla on omat laiturit.
Miinuspuolena kaistaleen vähittäinen vajoaminen mereen ja myrskyjen aikaan alakerrat voivat tulvia.
Miinuspuolena kaistaleen vähittäinen vajoaminen mereen ja myrskyjen aikaan alakerrat voivat tulvia.
Välipäivät ovat sujuneet täällä varsin rennoissa merkeissä. Alunperin dominikalainen mies oli lähtenyt ajamaan autoa ilman turvavyötä ja oletetusti kannabissätkä palaen. Vastaan oli tullut poliisiratsia, ja poliisit olivat huomanneet mainitut puutteet liikenneturvallisuudessa. Mies oli pysäyttänyt auton, lähtenyt juoksemaan ja saanut kuningasidean hypätä mereen karkuun lähimmältä laiturilta. Dominika on tästä etelään n. 70 kilometrin päässä eli paljon pidempi matka kuin kanaali Englannin ja Ranskan välillä. Liekö sitten ollut taustalla ajatus paluusta kotiin, ja veteen liittyy muutenkin äidillistä ja rauhoittavaa symboliikkaa panikoituneelle mielelle.
Joka tapauksessa, oli mies uiskennellut rantaviivan tuntumassa ilmeisesti tosissaan myös yrittäen paluuta maalle kolme kertaa. Aina vastassa olivat olleet virkavallan edustajat, joiden työ toki oli vain rauhallisesti kävellä pitkin rantaa miehen polskiessa edestakaisin.
Lopulta hänen väsyttyäään hän pyysi apua päästäkseen pois vedestä, ja niin myös tapahtui. Myöhemmin kävi ilmi, että miehen ajokortti oli myös kuivilla.
Tapauksesta tuli mieleen Studio Julmahuvin sketsi Roudasta rospuuttoon. Härmäläisessä versiossa tilanne voisi mennä jotakuinkin näin:
- Tuuhan nyt sieltä veestä
- EN TUU (polskii muutaman metrin)
- Tuuhan nyt vaan, vai pittääkö koko päivä ootella
- NO ENPÄS TASAN TUU MENKÄÄ ITE SIITÄ (polskii toiseen suuntaan muutaman metrin)
- Alapas nyt tulla
- ENPÄ... EI KU EN TOSIAAN JAKSA ENÄÄ TULKAA HAKEMAAN
(https://www.guadeloupe.franceantilles.fr/actualite/faits-divers/pointe-a-pitre-un-conducteur-se-jette-a-leau-pour-echapper-a-un-controle-de-police-968346.php)
Joka tapauksessa, oli mies uiskennellut rantaviivan tuntumassa ilmeisesti tosissaan myös yrittäen paluuta maalle kolme kertaa. Aina vastassa olivat olleet virkavallan edustajat, joiden työ toki oli vain rauhallisesti kävellä pitkin rantaa miehen polskiessa edestakaisin.
Lopulta hänen väsyttyäään hän pyysi apua päästäkseen pois vedestä, ja niin myös tapahtui. Myöhemmin kävi ilmi, että miehen ajokortti oli myös kuivilla.
Tapauksesta tuli mieleen Studio Julmahuvin sketsi Roudasta rospuuttoon. Härmäläisessä versiossa tilanne voisi mennä jotakuinkin näin:
- Tuuhan nyt sieltä veestä
- EN TUU (polskii muutaman metrin)
- Tuuhan nyt vaan, vai pittääkö koko päivä ootella
- NO ENPÄS TASAN TUU MENKÄÄ ITE SIITÄ (polskii toiseen suuntaan muutaman metrin)
- Alapas nyt tulla
- ENPÄ... EI KU EN TOSIAAN JAKSA ENÄÄ TULKAA HAKEMAAN
(https://www.guadeloupe.franceantilles.fr/actualite/faits-divers/pointe-a-pitre-un-conducteur-se-jette-a-leau-pour-echapper-a-un-controle-de-police-968346.php)
Tein jotain mitä Suomessa en ole koskaan tehnyt eli pesin katon. Olohuoneen ja samassa tilassa sijaitsevan keittiön katon olivat vallanneet jonkinlaiset pienen pienet hyönteiset. Niitä ei niinkään erityisen paljon ollut, mutta ne jättivät jätöksiään tai pesiään tai jotain kattoon ja se oli pilkuttunut mustilla pisteillä pidemmän ajan kuluessa. Täällä kodissa elää kaikenlaisten hyönteisten kanssa, mutta niistä suurin osa on lähes näkymättömiä ja asuttuun puhtaaseen tilaan eivät suuremmat eksy. Ihmisestä ne eivät välitä paitsi hyttyset.
Vaihtaessani jokin päivä sitten uimahousuja jalkaan kuntoilua varten niistä putosi ravistellessa scolo! Näytti samalta kuin mistä aiemmin jaoin videon. Onneksi muistin ravistella. Melko taidokkaasti tehty otukselta, koska uikkarit roikkuvat yleensä terassin poikki vedetyllä pyykkinarulla.
Suomessa ehdotellaan ruoan arvonlisäveron nostamista. Viimeisimmässä Ranskan budjettiehdotuksessa tänne ehdotettiin ruoan arvonlisäveron puolittamista. Se on näillä Ranskan ulkoalueilla ja departementeilla erikoisalennettuna muutenkin ja on 2.1% tällä hetkellä. Normaalisti Ranskassa se on 8.5%. Suomessa 14%.
Tästä päästäänkin aiheeseen eli asumiskuluihin täällä.
Kokonaiskeskiarvo mukaanlukien kahden kuukauden vuokratakuu sekä autoon liittyvät kulut on ollut 12 kuukauden ajalta 1520€/kk. Ilman vuokratakuuta 1410€/kk, ja vielä ilman auton kuluja 1260€/kk. Tähän sisältyvät muut satunnaiset kulut (esimerkiksi lisäproteiini ja kreatiini kuntoiluun ja kodin tarvikkeet), vaatteet, sisustus, vakuutukset, sähkö, internet ja puhelinkulut. Lopulta summa on hyvin lähellä mikä meni aikaisemmin Suomessa asuessani kuukaudessa, vaikka toki auto on täällä käytännössä pakollinen olla lisäksi.
Ruokaan on mennyt keskimäärin 280€/kk, mikä on enemmän kuin mitä Suomessa ennen lähtöäni meni, ja pitää valikoida mitä oikeastaan ostaa ruoaksi. Ruoan hinta on täällä siten huomattavasti korkeampi yleensä. Suomessa oli kiva kasata esimerkiksi kuivahedelmiä ja pähkinöitä purtavaksi, mutta täällä niitä tulee nautittua pienemmässä määrin. Joidenkin tuore-elintarvikkeiden hinnat voivat olla moninkertaiset suomalaiseen hintatasoon nähden. Teen yleensä ruokaa paljon kerralla ja laitan suurimman osan pakastimeen.
Suomessa kauhistellaan välillä korkeita sähkönhintoja, kun täällä siitä maksaa vähän päälle 20 senttiä/kwh. Sähköyrityksiä on vain yksi eli EDF. Sähköä ei mene paljoa, koska en käytä ilmastointia lainkaan, ja kulutukseni on vähän päälle 900kWh vuodessa. Joka toinen kuukausi saan vajaan 60€ laskun mikä sisältää siirtokulut ja muut.
Vuokraa olen maksanut 650€ 50 neliön kaksiosta, ja se nousee nyt 850€:n vuodenvaihteessa. Tämä on pitkälle kalustettu asunto, ja sen vuoksi se tarkistetaan. Olen vähän katsellut tarjontaa ja uusi vuokra on suhteellisen linjassa vastaavista, vaikka aika iso summahan tuo on. Pienempiä kalustamattomia asuntoja saisi halvemmalla, ja pidän vähän silmiä auki tarjonnan suhteen. Nykyinen asuntoni on kuitenkin hyväkuntoinen ja mukavalla sijainnilla, minkä puolesta kynnys muuttaa on korkeampi. Nostoa kompensoi nousseet säännölliset tulot uusien asiakkaiden myötä, joten lopputuloksena mikään ei oikeastaan muutu tai on vähän paremmin jopa keskimäärin.
Bensa ja diesel täällä tosiaan ovat piirun verran halvempia kuin mantereella. Loppujen lopuksi täällä asuminen on kulujen puolesta sama kuin asuisi Suomessa, mutta ylimääräisenä saa jatkuvan lämmön ja valon. Nyt talven syventyessä tuntuu kuin se kaikista kaikkein paras kesäpäivä olisi ohi. Kausi on selvästi vaihtunut, ja ilmassa on uusi vire. Turistikausi on alkumetreillä, ja myrskykauden epävakaus on vaihtunut puolen vuoden leppoisuuteen.
Vaihtaessani jokin päivä sitten uimahousuja jalkaan kuntoilua varten niistä putosi ravistellessa scolo! Näytti samalta kuin mistä aiemmin jaoin videon. Onneksi muistin ravistella. Melko taidokkaasti tehty otukselta, koska uikkarit roikkuvat yleensä terassin poikki vedetyllä pyykkinarulla.
Suomessa ehdotellaan ruoan arvonlisäveron nostamista. Viimeisimmässä Ranskan budjettiehdotuksessa tänne ehdotettiin ruoan arvonlisäveron puolittamista. Se on näillä Ranskan ulkoalueilla ja departementeilla erikoisalennettuna muutenkin ja on 2.1% tällä hetkellä. Normaalisti Ranskassa se on 8.5%. Suomessa 14%.
Tästä päästäänkin aiheeseen eli asumiskuluihin täällä.
Kokonaiskeskiarvo mukaanlukien kahden kuukauden vuokratakuu sekä autoon liittyvät kulut on ollut 12 kuukauden ajalta 1520€/kk. Ilman vuokratakuuta 1410€/kk, ja vielä ilman auton kuluja 1260€/kk. Tähän sisältyvät muut satunnaiset kulut (esimerkiksi lisäproteiini ja kreatiini kuntoiluun ja kodin tarvikkeet), vaatteet, sisustus, vakuutukset, sähkö, internet ja puhelinkulut. Lopulta summa on hyvin lähellä mikä meni aikaisemmin Suomessa asuessani kuukaudessa, vaikka toki auto on täällä käytännössä pakollinen olla lisäksi.
Ruokaan on mennyt keskimäärin 280€/kk, mikä on enemmän kuin mitä Suomessa ennen lähtöäni meni, ja pitää valikoida mitä oikeastaan ostaa ruoaksi. Ruoan hinta on täällä siten huomattavasti korkeampi yleensä. Suomessa oli kiva kasata esimerkiksi kuivahedelmiä ja pähkinöitä purtavaksi, mutta täällä niitä tulee nautittua pienemmässä määrin. Joidenkin tuore-elintarvikkeiden hinnat voivat olla moninkertaiset suomalaiseen hintatasoon nähden. Teen yleensä ruokaa paljon kerralla ja laitan suurimman osan pakastimeen.
Suomessa kauhistellaan välillä korkeita sähkönhintoja, kun täällä siitä maksaa vähän päälle 20 senttiä/kwh. Sähköyrityksiä on vain yksi eli EDF. Sähköä ei mene paljoa, koska en käytä ilmastointia lainkaan, ja kulutukseni on vähän päälle 900kWh vuodessa. Joka toinen kuukausi saan vajaan 60€ laskun mikä sisältää siirtokulut ja muut.
Vuokraa olen maksanut 650€ 50 neliön kaksiosta, ja se nousee nyt 850€:n vuodenvaihteessa. Tämä on pitkälle kalustettu asunto, ja sen vuoksi se tarkistetaan. Olen vähän katsellut tarjontaa ja uusi vuokra on suhteellisen linjassa vastaavista, vaikka aika iso summahan tuo on. Pienempiä kalustamattomia asuntoja saisi halvemmalla, ja pidän vähän silmiä auki tarjonnan suhteen. Nykyinen asuntoni on kuitenkin hyväkuntoinen ja mukavalla sijainnilla, minkä puolesta kynnys muuttaa on korkeampi. Nostoa kompensoi nousseet säännölliset tulot uusien asiakkaiden myötä, joten lopputuloksena mikään ei oikeastaan muutu tai on vähän paremmin jopa keskimäärin.
Bensa ja diesel täällä tosiaan ovat piirun verran halvempia kuin mantereella. Loppujen lopuksi täällä asuminen on kulujen puolesta sama kuin asuisi Suomessa, mutta ylimääräisenä saa jatkuvan lämmön ja valon. Nyt talven syventyessä tuntuu kuin se kaikista kaikkein paras kesäpäivä olisi ohi. Kausi on selvästi vaihtunut, ja ilmassa on uusi vire. Turistikausi on alkumetreillä, ja myrskykauden epävakaus on vaihtunut puolen vuoden leppoisuuteen.
Erikoisemman laidan hyönteinen illan valosta nauttimassa. Tämän otuksen tai sen toverin olen nähnyt nyt kahdesti vuoden aikana.
Tällaisten lajinimi on kävelevä keppi englannista käännettäessä, ja suomeksi laji on kummitussirkka. Tämä tapaus on noin puhelimen tai vajaan vaaksan pituinen. Muualla päin maailmaa vastaava voi olla puolikin käsivartta tai sitä luokkaa pitkä.
Ensimmäisellä kerralla kaverin oltua seinällä aivan siinä kiinni ei pystynyt edes läheltä ymmärtämään että kyseessä on elävä olento. Pienesti sitä häiritsemällä sen liike vasta rikkoi illuusion.
Tällaisten lajinimi on kävelevä keppi englannista käännettäessä, ja suomeksi laji on kummitussirkka. Tämä tapaus on noin puhelimen tai vajaan vaaksan pituinen. Muualla päin maailmaa vastaava voi olla puolikin käsivartta tai sitä luokkaa pitkä.
Ensimmäisellä kerralla kaverin oltua seinällä aivan siinä kiinni ei pystynyt edes läheltä ymmärtämään että kyseessä on elävä olento. Pienesti sitä häiritsemällä sen liike vasta rikkoi illuusion.
Melko aikaisen herätyksen joku oli tilannut. Paikat natisivat hetken ja sänky heilahteli, mutta ei sen enempää. Pienemmältä tuntui kuin ensimmäinen täällä kokemani järistys n. vuosi sitten. Vuoden aikana ollut nyt kolme-neljä maanjäristystä, mitkä olisi voinut aistia.
Heräsin varmaankin vasta loppuvaiheessa maanjäristystä, kun se ilmeisesti kesti 30-40 sekuntia. Paikallisen vulkanologian ja seismologian observatorion mukaan järistyksiä on ollut kaksi. Ensin myöhään eilen illalla ja sitten aamuyöstä. Nämä ovat toistaiseksi olleet sellaista suuruusluokka, että ei olisi aistinut jos itse ei ole paikoillaan.
Heräsin varmaankin vasta loppuvaiheessa maanjäristystä, kun se ilmeisesti kesti 30-40 sekuntia. Paikallisen vulkanologian ja seismologian observatorion mukaan järistyksiä on ollut kaksi. Ensin myöhään eilen illalla ja sitten aamuyöstä. Nämä ovat toistaiseksi olleet sellaista suuruusluokka, että ei olisi aistinut jos itse ei ole paikoillaan.
Illalla oven takana jokin odotti kiltisti sisäänpääsyä. En ollut varmaankaan kuullut koputusta. Kyseessä on vähän aikuisempi tuhatjalkainen. Se on ranskaksi scolopendre ja tuttavallisesti näitä kutsutaan nimellä scolo. Saaren toiseksi vaarallisin otus tiikerihyttysen jälkeen. Puremasta voi tulla pieni reaktio aikuiselle ihmiselle. Joku oli kokenut sen toistuvana sähköiskun tapaisena. Vähän riippuen paikasta täällä on kenkien lisäksi hyvä ravistella vaatteet mitkä ottaa kaapista.
Täällä yleinen säätyyppi on selvästi muuttunut ja myrskykausi on päättymässä. Ilmassa on jokin uusi vire. Meriveden lämpötila on edelleen koholla niin voi tulla vielä yllätyksiäkin.
Keskimääräinen kosteus % on noin 80, mutta vuoden mittaan sen tuntee oikeastaan vain heinä-elokuussa jonkin aikaa. Silloin sisällä paikallaan oleminen alkaa hikoiluttaa.
Muutoin tähän on ehkä sitten tottunut, kun nyt tekee mieli laittaa vähän peittoakin päälle välillä, vaikka yölämpötilassa on vain asteen tai kahden ero normaaliin. Tuntee talven tulevan.
Keskimääräinen kosteus % on noin 80, mutta vuoden mittaan sen tuntee oikeastaan vain heinä-elokuussa jonkin aikaa. Silloin sisällä paikallaan oleminen alkaa hikoiluttaa.
Muutoin tähän on ehkä sitten tottunut, kun nyt tekee mieli laittaa vähän peittoakin päälle välillä, vaikka yölämpötilassa on vain asteen tai kahden ero normaaliin. Tuntee talven tulevan.
Tammy meni, mutta sen jälkeen tuli suositus olla juomatta hanavettä. Kyseessä on varotoimenpide hurrikaanin jälkeen, ja veden laatu mitataan. Siihen meni viisi päivää. Täällä on muutenkin satanut välillä paljon, joten pelkästään tietylle tasolle nouseminen käynnisti tuonkin varotoimenpiteen. Olen saattanut onnellisesti myös olla huomaamatta näitä suosituksia. Satamisen vuoksi vedet voivat samentua ja puhdistamot toimia vajaateholla tai olla sähkökatkoksien vuoksi pois käytöstä. Normaalistikaan kaikilla saaren asukkailla ei ole joka hetki puhdasta juomavettä saatavilla kotona. Join tuon ajan vesivarastojani mistä seurasi jännä ilmiö: kainaloni alkoivat haisemaan moottoriöljyisiltä. Ilmeisesti juomani hanaveden klooraus ja muu bakteerikanta sopii paremmin minulle, tai sitten pullovesi poisti myrkkyjä kehostani.
Nous vous prions d'agréer, Monsieur, l'expression de nos salutations distinguées - päättyi vakuutusyhtiön kirje, jossa he toimittivat laskut vakuutuksille taas vuosi eteenpäin. Suoraan suomennettuna tuo kuuluisi: anomme teitä hyväksymään, hyvä herra, arvokkaiden tervehdyksiemme ilmaisun. Prier on myös rukoilla, mutta arkikielessä käytetään je vous en prie: eipä mitään (hieman hienostuneempi vastine kiitoksille). Virastojen ja liikelaitoksien kirjeiden kielestä tulee mieleen monimutkaisesti elehtien tervehtivä keskiaikainen asukas, joka teoillaan ja sanoillaan kunnioittaa toisen olemassaoloa inhimillisessä järjestelmässä mahdollisimman hienotunteisesti.
Ranskassa tervehdyksillä sinänsä on tietty hierarkia, jotka eivät ole niinkään sekoittuneet tai hälvenneet ajan kuluessa. Kun aloin käyttämään puhelintani ranskaksi kaikki sovellukset alkoivat teititellä minua: teille on viestejä ja niin edespäin.
Asuntoni aiemmalle asukkaalle tuli jonkin aikaa muistutuslaskuja, joiden sävy säilyi koko ajan yhtä kunnioittavana. Yhdessä laskussa minkä näin selitettiin hyvin hienostuneesti ja hienotunteisesti, että jos maksua ei ala tulla on heidän väistämätön ja ikävä pakko kääntyä perintätoimiston puoleen. Ranskan sähkölaitoksen EDF:n viimeisimmässä näkemässäni muistutuslaskussa sävy oli sellainen, että ajateltiin laskun vastaanottajan joutuneen jonkinlaisen syvän epäonnen kynsiin, minkä vuoksi maksua ei ole voitu suorittaa. Kirjeen mukana tuli ohjeet miten hakea sosialiapua laskun summan pienentämiseksi. Tykkään kyllä tuosta perusolettamuksesta.
Sosiaalista etäisyyden lyhentämistä olen harjoitellut sen verran, että tervehdin pihan poikki vähän kovempaa huudahtaen samassa pihapiirissä asuvaa naapuria. Tuntui vähän liialliselta, kun Suomessa tervehtii puhe-etäisyydellä ja muuten heilauttaa kättä yleensä. Täällä käsien heilautuksien sijaan reippaasti käytetään ääntä.
Autoillessa on oikeastaan mukavaa, miten paljon enemmän erilaista viestintää kuskien välillä on käsien ja torvien sekä valojen vilkautuksien avulla. Tuntuu, että ollaan tiellä yhdessä. Torvia ei paljon käytetä, ja pääasiassa hyvin lyhyinä viesteinä ilmaisemaan, että esimerkiksi odottaa toisen kääntyvän edessään ja luopuu itse etuajo-oikeudestaan. Siihen vastineeksi saa samanmoisen lyhyen torven töräytyksen - asia ymmärretty, kiitos. Vastaavan voi tehdä väläyttämällä valoja, kun täällä valottomina muuten päiväsaikaan liikutaan. Hauskasti tässäkin huomaa, miten isompi kynnys on käyttää ääntä kuin valoja tai heilauttaa kättä. Käsielehdintä onnistuu helposti, koska tapana on enimmäkseen ajella ikkunat auki. Harvemmin kädet ovat ulkona ikkunasta kuten Italiassa, jossa se oli autoon liittyvä orgaaninen elementti. Useimmiten se on pieni heilautus tai katse. Kerran eräs kiitti ohi mennessä sanomalla kiitos (kun kerran ikkunat auki ajetaan). Tuntuu hankalalta ajella ikkunat kiinni isomman sateen sattuessa, kun kadottaa yhteyden muuhun maailmaan - ääneen, tuuleen, pakokaasuihin...
Auto (ensimmäinen oma auto elämässäni) on nyt minulla ollut vähän päälle vuoden, ja vuodessa ajokilometreja kertynyt hieman päälle 9000km. Täällä Grande-Terren puolella ei ole vuoristoa, mutta monenlaista kumpuilua riittää lähti minne suuntaan tahansa. Kun ensimmäisiä kertoja ajoin täällä luulin, että autossa on jotain vikaa ja se hyytyy tielle. En ollut vielä oppinut teiden korkeusvaihteluita, jotka voivat olla yllättävänkin isoja sitä tajuamatta aluksi. Kotikulmilla en enää varmaankaan paremmin voisi ajaa, kun olen oppinut paikat missä voi laskea vapaalla pitkiäkin matkoja. Alaspäin keskimäärin mennessä välillä pääsee uudenkin mäen toiselle puolelle kuten vuoristoradalla. Tasaista nopeutta se ei tapahdu, minkä vuoksi tämä onnistuu parhaiten kun muita liikkujia ei ole.
Kulutus on asettunut jonnekin 4.2 - 4.3 litran tuntumaan sadalle kilometrille, ja tankilla (40 litraa) käyn yleensä kun mittarissa on 800-900km ajoa. Taloudellinen ajo kiinnostaa varsin paljon, kun itse maksaa siitä. Auto on joka tapauksessa yli 10-vuotias dieselvetoinen Peugeot 206+, ja luulen että olen lähellä optimia sen kanssa.
En tiedä yhtään miten tämä vertautuu, mutta auton vakuutus on nyt toisena vuonna 67,51€/kk. Tankilla tulee käytyä nykyään joka toinen kuukausi, ja polttoaineeseen on mennyt 752€ vuodessa. Täällä tosiaan polttonesteiden hinnat määrätään joka kuukausi ja ne maksavat kaikilla asemilla saman verran. Hinnat eivät paljoakaan poikkea mantereen hintatasosta, ollen ehkä ihan hivenen alhaisemmat. Muuten täällä syntyisi nopeasti kapina, koska saaren kaikki toiminta pohjautuu autoiluun. Tälle vuodelle sattui vähän isompia korjauksia niin huoltoihin ja sellaisiin on mennyt 1554€ vuoden aikana. Vastikään vaihdoin ensimmäistä kertaa elämässäni auton pyyhkijät. Näistä jos laskee suurinpiirtein niin maksan ajamisesta n. 34 senttiä/kilometri. Palaan asumiskuluihin joulukuussa, kun olen asunut samassa paikassa vuoden.
Ajamisesta ja kuluista puheenollen, Ranska juuri hyväksyi puolen miljardin tuen lentolippujen hintojen alentamiseksi tai pitämiseksi alempana lentoliikenteessä merentakaisille alueille. Lentojen hinnat on eräs sosiaalinen kysymys täällä, koska yhteyksiä mantereelle on ylläpidettävä. Täällä tiedostetaan ilmastolliset seikat ja kehitetään pyöräilyverkkoa ja julkista liikennettä. Samalla tasapainoillaan yhteiskunnallisen liikehdinnän kanssa. Termi on minusta aika kätevä. Mikäli esimerkiksi ihmiset lähtevät jonkin asian puolesta tai vuoksi kaduille ja autoja palaa, sitä kutsutaan mouvement social - yhdenlainen ilmiö yhteiskunnassa muiden muassa. Ei niinkään erityisen dramaattinen merkitykseltään, eikä ihmiset turhaan lähde kaduille. Liikkeen dynamiikka voi vain olla aika iso. Täällä oli tänä vuonna vastaava tapaus yhdessä koulussa kuin muistaakseni Suomessa, missä eräs oppilas häiriköi muita. Täällä vanhemmat saartoivat koko koulun ja estivät sisäänpääsyn kaikilta, kunnes kyseinen tapaus oli siirretty muualle.
Paikallista mielenlaatua syvemmin voi avata äskettäin tehty tutkimus, missä havaittiin 55% 11-18 vuotialla guadeloupelaisilla olevan synkkiä ajatuksia tai ajatuksia itsemurhasta. Luku voi olla yllättävän suuri, vaikkakin Suomen lukuihin verrattuna synkimmältä osaltaan vähäisemmät. Kaikki täällä ei ole siten aurinkoa. Tilastoista puheenollen, täällä on n. 18% työttömyysaste, mutta hoitohenkilökunnan tarve kasvaa tulevaisuudessa paljon. Nuorisotyöttömyys taisi olla lähemmäs 30%. Nuorille ja muutenkin täällä on vähemmän tai kapeampia mahdollisuuksia, minkä vuoksi saaren väkiluku vähenee joka vuosi jonkin verran (vähän alle 1%) ja väestö ikääntyy. Jollain tavalla saaresta tulee iso hoitolaitos. Ilman Ranskan tukea tilanne olisi kestämätön, mutta se jatkuu geopoliittista syistä varmasti. Toisaalta polttonesteet toimittaa Total ja sähkölaitos on EDF, joten raha kiertää siinä kehää.
Hiljattain kävin vihdoin tutustumassa saaren ytimeen eli rommituotantoon. ”Une dynastie finlandaise” kuvailee hieman yllättäen Reimonenq rommituottaja itseään, ja todellakin yhden saaren maailmanlaajuisesti tunnetuista ja huippupalkintoja saaneista tislaamoista perustivat suomensukuiset veljekset 1800-luvun lopulla. Suku itsessään on muutaman sataa vuotta vanhempi.
Yhden tänne muuttaneen suomalaisen aviomiehellä on tislaamoon sukuyhteyksiä, ja sen vuoksi suvun pää Leopold Reimonenq piti meille saaren suomalaisille esittelykierroksen ja pitkän lounaan (kreolilaisittain possua, riisiä ja punaisia papuja) residenssissään.
Mukaan lahjaksi sai kokoelman tuotteita (Rento valikoima, josta tosin puuttuu vähänkin iäkkäämpi rommi). Rommin tuotanto on paljolti viljelystaitoa ja käsityöläisyyttä, eikä niinkään isosti teollistettua. Tislaamoita ympäröivät sokeriruokopellot.
Rommi ei toisaalta ole suosikkini paikallisten sokerijuomien joukossa vaan se on Anisette, joka on tehty sokerisiirapista ja 1. sokeriruokotisleestä. Se ei ole paikallinen keksintö, mutta tehty paikallisista raaka-aineista. Juoma maistuu nimensä mukaisesti anikselle ja on hyvin makea likööri (25%), vähän kuin salmiakkivodka, missä alkoholi ei maistu lainkaan. Loistava juoma suoraan kylmästä jäiden kanssa.
Nous vous prions d'agréer, Monsieur, l'expression de nos salutations distinguées - päättyi vakuutusyhtiön kirje, jossa he toimittivat laskut vakuutuksille taas vuosi eteenpäin. Suoraan suomennettuna tuo kuuluisi: anomme teitä hyväksymään, hyvä herra, arvokkaiden tervehdyksiemme ilmaisun. Prier on myös rukoilla, mutta arkikielessä käytetään je vous en prie: eipä mitään (hieman hienostuneempi vastine kiitoksille). Virastojen ja liikelaitoksien kirjeiden kielestä tulee mieleen monimutkaisesti elehtien tervehtivä keskiaikainen asukas, joka teoillaan ja sanoillaan kunnioittaa toisen olemassaoloa inhimillisessä järjestelmässä mahdollisimman hienotunteisesti.
Ranskassa tervehdyksillä sinänsä on tietty hierarkia, jotka eivät ole niinkään sekoittuneet tai hälvenneet ajan kuluessa. Kun aloin käyttämään puhelintani ranskaksi kaikki sovellukset alkoivat teititellä minua: teille on viestejä ja niin edespäin.
Asuntoni aiemmalle asukkaalle tuli jonkin aikaa muistutuslaskuja, joiden sävy säilyi koko ajan yhtä kunnioittavana. Yhdessä laskussa minkä näin selitettiin hyvin hienostuneesti ja hienotunteisesti, että jos maksua ei ala tulla on heidän väistämätön ja ikävä pakko kääntyä perintätoimiston puoleen. Ranskan sähkölaitoksen EDF:n viimeisimmässä näkemässäni muistutuslaskussa sävy oli sellainen, että ajateltiin laskun vastaanottajan joutuneen jonkinlaisen syvän epäonnen kynsiin, minkä vuoksi maksua ei ole voitu suorittaa. Kirjeen mukana tuli ohjeet miten hakea sosialiapua laskun summan pienentämiseksi. Tykkään kyllä tuosta perusolettamuksesta.
Sosiaalista etäisyyden lyhentämistä olen harjoitellut sen verran, että tervehdin pihan poikki vähän kovempaa huudahtaen samassa pihapiirissä asuvaa naapuria. Tuntui vähän liialliselta, kun Suomessa tervehtii puhe-etäisyydellä ja muuten heilauttaa kättä yleensä. Täällä käsien heilautuksien sijaan reippaasti käytetään ääntä.
Autoillessa on oikeastaan mukavaa, miten paljon enemmän erilaista viestintää kuskien välillä on käsien ja torvien sekä valojen vilkautuksien avulla. Tuntuu, että ollaan tiellä yhdessä. Torvia ei paljon käytetä, ja pääasiassa hyvin lyhyinä viesteinä ilmaisemaan, että esimerkiksi odottaa toisen kääntyvän edessään ja luopuu itse etuajo-oikeudestaan. Siihen vastineeksi saa samanmoisen lyhyen torven töräytyksen - asia ymmärretty, kiitos. Vastaavan voi tehdä väläyttämällä valoja, kun täällä valottomina muuten päiväsaikaan liikutaan. Hauskasti tässäkin huomaa, miten isompi kynnys on käyttää ääntä kuin valoja tai heilauttaa kättä. Käsielehdintä onnistuu helposti, koska tapana on enimmäkseen ajella ikkunat auki. Harvemmin kädet ovat ulkona ikkunasta kuten Italiassa, jossa se oli autoon liittyvä orgaaninen elementti. Useimmiten se on pieni heilautus tai katse. Kerran eräs kiitti ohi mennessä sanomalla kiitos (kun kerran ikkunat auki ajetaan). Tuntuu hankalalta ajella ikkunat kiinni isomman sateen sattuessa, kun kadottaa yhteyden muuhun maailmaan - ääneen, tuuleen, pakokaasuihin...
Auto (ensimmäinen oma auto elämässäni) on nyt minulla ollut vähän päälle vuoden, ja vuodessa ajokilometreja kertynyt hieman päälle 9000km. Täällä Grande-Terren puolella ei ole vuoristoa, mutta monenlaista kumpuilua riittää lähti minne suuntaan tahansa. Kun ensimmäisiä kertoja ajoin täällä luulin, että autossa on jotain vikaa ja se hyytyy tielle. En ollut vielä oppinut teiden korkeusvaihteluita, jotka voivat olla yllättävänkin isoja sitä tajuamatta aluksi. Kotikulmilla en enää varmaankaan paremmin voisi ajaa, kun olen oppinut paikat missä voi laskea vapaalla pitkiäkin matkoja. Alaspäin keskimäärin mennessä välillä pääsee uudenkin mäen toiselle puolelle kuten vuoristoradalla. Tasaista nopeutta se ei tapahdu, minkä vuoksi tämä onnistuu parhaiten kun muita liikkujia ei ole.
Kulutus on asettunut jonnekin 4.2 - 4.3 litran tuntumaan sadalle kilometrille, ja tankilla (40 litraa) käyn yleensä kun mittarissa on 800-900km ajoa. Taloudellinen ajo kiinnostaa varsin paljon, kun itse maksaa siitä. Auto on joka tapauksessa yli 10-vuotias dieselvetoinen Peugeot 206+, ja luulen että olen lähellä optimia sen kanssa.
En tiedä yhtään miten tämä vertautuu, mutta auton vakuutus on nyt toisena vuonna 67,51€/kk. Tankilla tulee käytyä nykyään joka toinen kuukausi, ja polttoaineeseen on mennyt 752€ vuodessa. Täällä tosiaan polttonesteiden hinnat määrätään joka kuukausi ja ne maksavat kaikilla asemilla saman verran. Hinnat eivät paljoakaan poikkea mantereen hintatasosta, ollen ehkä ihan hivenen alhaisemmat. Muuten täällä syntyisi nopeasti kapina, koska saaren kaikki toiminta pohjautuu autoiluun. Tälle vuodelle sattui vähän isompia korjauksia niin huoltoihin ja sellaisiin on mennyt 1554€ vuoden aikana. Vastikään vaihdoin ensimmäistä kertaa elämässäni auton pyyhkijät. Näistä jos laskee suurinpiirtein niin maksan ajamisesta n. 34 senttiä/kilometri. Palaan asumiskuluihin joulukuussa, kun olen asunut samassa paikassa vuoden.
Ajamisesta ja kuluista puheenollen, Ranska juuri hyväksyi puolen miljardin tuen lentolippujen hintojen alentamiseksi tai pitämiseksi alempana lentoliikenteessä merentakaisille alueille. Lentojen hinnat on eräs sosiaalinen kysymys täällä, koska yhteyksiä mantereelle on ylläpidettävä. Täällä tiedostetaan ilmastolliset seikat ja kehitetään pyöräilyverkkoa ja julkista liikennettä. Samalla tasapainoillaan yhteiskunnallisen liikehdinnän kanssa. Termi on minusta aika kätevä. Mikäli esimerkiksi ihmiset lähtevät jonkin asian puolesta tai vuoksi kaduille ja autoja palaa, sitä kutsutaan mouvement social - yhdenlainen ilmiö yhteiskunnassa muiden muassa. Ei niinkään erityisen dramaattinen merkitykseltään, eikä ihmiset turhaan lähde kaduille. Liikkeen dynamiikka voi vain olla aika iso. Täällä oli tänä vuonna vastaava tapaus yhdessä koulussa kuin muistaakseni Suomessa, missä eräs oppilas häiriköi muita. Täällä vanhemmat saartoivat koko koulun ja estivät sisäänpääsyn kaikilta, kunnes kyseinen tapaus oli siirretty muualle.
Paikallista mielenlaatua syvemmin voi avata äskettäin tehty tutkimus, missä havaittiin 55% 11-18 vuotialla guadeloupelaisilla olevan synkkiä ajatuksia tai ajatuksia itsemurhasta. Luku voi olla yllättävän suuri, vaikkakin Suomen lukuihin verrattuna synkimmältä osaltaan vähäisemmät. Kaikki täällä ei ole siten aurinkoa. Tilastoista puheenollen, täällä on n. 18% työttömyysaste, mutta hoitohenkilökunnan tarve kasvaa tulevaisuudessa paljon. Nuorisotyöttömyys taisi olla lähemmäs 30%. Nuorille ja muutenkin täällä on vähemmän tai kapeampia mahdollisuuksia, minkä vuoksi saaren väkiluku vähenee joka vuosi jonkin verran (vähän alle 1%) ja väestö ikääntyy. Jollain tavalla saaresta tulee iso hoitolaitos. Ilman Ranskan tukea tilanne olisi kestämätön, mutta se jatkuu geopoliittista syistä varmasti. Toisaalta polttonesteet toimittaa Total ja sähkölaitos on EDF, joten raha kiertää siinä kehää.
Hiljattain kävin vihdoin tutustumassa saaren ytimeen eli rommituotantoon. ”Une dynastie finlandaise” kuvailee hieman yllättäen Reimonenq rommituottaja itseään, ja todellakin yhden saaren maailmanlaajuisesti tunnetuista ja huippupalkintoja saaneista tislaamoista perustivat suomensukuiset veljekset 1800-luvun lopulla. Suku itsessään on muutaman sataa vuotta vanhempi.
Yhden tänne muuttaneen suomalaisen aviomiehellä on tislaamoon sukuyhteyksiä, ja sen vuoksi suvun pää Leopold Reimonenq piti meille saaren suomalaisille esittelykierroksen ja pitkän lounaan (kreolilaisittain possua, riisiä ja punaisia papuja) residenssissään.
Mukaan lahjaksi sai kokoelman tuotteita (Rento valikoima, josta tosin puuttuu vähänkin iäkkäämpi rommi). Rommin tuotanto on paljolti viljelystaitoa ja käsityöläisyyttä, eikä niinkään isosti teollistettua. Tislaamoita ympäröivät sokeriruokopellot.
Rommi ei toisaalta ole suosikkini paikallisten sokerijuomien joukossa vaan se on Anisette, joka on tehty sokerisiirapista ja 1. sokeriruokotisleestä. Se ei ole paikallinen keksintö, mutta tehty paikallisista raaka-aineista. Juoma maistuu nimensä mukaisesti anikselle ja on hyvin makea likööri (25%), vähän kuin salmiakkivodka, missä alkoholi ei maistu lainkaan. Loistava juoma suoraan kylmästä jäiden kanssa.
Yhteiskunnallinen liikehdintä näkyy vähintään punaisina lippuina. Niitä on sijoitettu pääsiassa silloille ja liikenneympyröihin. Ne saavat olla ilmeisen paikoillaan säiden riepottelemana, ja viime vuonna muistelen samoihin aikoihin kiinnittäneeni huomiota lippuihin. Ne organisoi jokin paikallinen etujärjestö.
Päätän hurrikaanivideoraporttini täältä tähän. Saarella on palattu violetista valppaudesta harmaaseen jälkitilaan. Hurrikaaniluokitus myrskylle selvästi käynnisti kaikenlaisia toimenpiteitä, jotka hyvä tehdä, mutta joille ei onneksi ollut enimmäkseen tarvetta.
Trooppinen myrsky kehittyi I luokan hurrikaaniksi, ja tänä aamuna saarella on täysi sulkutila eli kaikki paikat ovat kiinni ja kotona pitäisi pysyä. Vaarataso on korkein eli punaisen jälkeen violetti. Pahin vaurio kotonani yön aikana on kynnysmaton rullautuminen.
Jos Dengue oli yksi initiaatioriitti trooppiseksi ihmiseksi, niin toinen täällä on omistaa taiteltava ja kannettava tuoli. Yksi keino erottaa turistit paikallisista on, että kuka kantaa tuolia ja kuka ei. Kaverini jokin aika kysyi, että missä minun tuolini on, ja lienee siis aika hankkia sellainen. Niille on kaupoissa oma osastonsa. Erityisesti karnevaaliaikaan tämän huomaa, koska jokainen istuu reitin varrella omalla tuolillaan - muutoin rannoilla, jonne paikalliset pääasiassa kokoontuvat viikonloppuisin ja juhlapyhinä perheineen koko päiväksi sopivan varjon alle.
Jokin aika sitten mietin kuinka monta asiaa on muuttunut normaaliksi tänne tulon jälkeen. Tähän liittyy vaikkapa se miten oppii automaattisesti tietyille tavoille. En juurikaan esimerkiksi käytä paitaa päivisin, paitsi jos menen käymään kaupassa joskus. Jaloissa on korkeintaan nykyään juoksushortsini. Iltaisin kotona olen alushousuissani. Hikiset vaatteet kotiin tulemisen jälkeen annetaan kuivua ulkona huolellisesti, jotta ne eivät homehtuisi. Asunnon hyönteistilannetta tarkkailee aktiviisesti ja tilanteen mukaan lisätään myrkkyjauhoa paikkoihin, mistä muurahaiset ovat löytäneet jonkin reitin. Huoneiden katonrajaan vähitellen keräytyy pienten hämähäkkien asuinalueita, jotka pitää imuroida parin viikon välein vähintään. Vessapaperirullan paperi on hyvä työntää takaisin osittain rullaan, jotta tuuli ei joskus rullaisi sitä lattialle asti. Vessanpöntön kansi kannattaa olla kiinni tai nostettavat asiat kokonaan ylhäällä, jotta sade ei kastelisi istumaosaa, jos sattuu satamaan (sälekaihtimen kaltainen ikkuna on suoraan sen yläpuolella). Ikkunat on hyvä panna kiinni pimeän laskeuduttua. Jumppamatto kierrettynä lieriöksi ja pystyasennossa eli mustana objektina sisältä käsin on hyvä hyttysmagneetti, joka pitää ne pois ainakin muualta. Sänky on hyvä pitää erillään seinistä.
Varmaan paljon muitakin tällaisia arkisia asioita olen omaksunut, joita ei enää omassa käytöksessään huomaa, mutta jotka olivat joskus tänne tullessa merkittäviä tottumista vaativia havaintoja.
Tästä minulla ei ole paljon kokemusta, mutta jos jokin ammattilainen on tulossa tekemään jotain asuntoosi tai vastaavaa, niin se tapahtuu joko sen päivän aikana tai seuraavana, oli sovittu aika mikä tahansa.
Käytännön opeista olennainen on ainakin ollut, että kaasupulloa vaihtaessa pitää muistaa kiristää siitä ulostuleva liitin. Kaasupullon kestoaika piteni kuukaudesta neljään kuukauteen.
Kokemuksen pohjalta ruokaa on nykyään aina riittävästi moneksi päiväksi ja myös varavettä on ainakin viikoksi tällä hetkellä. Tämän on erityisen tärkeää myrskykautena, joka nyt on meneillään. Saarelle on suoraan iskemässä kovimman luokan trooppinen myrsky Tammy, jossa jatkuva tuulen nopeus nousee yli sataan kilometriin tunnissa tai suomalaisittain yli 30 metriin sekunnissa. Tuuli ei täällä ole sinänsä ongelma, vaan sateet. Kasvusto on rannikoilla varsin karua ja muutenkin jalostunut olosuhteisiin. Pilvien etureuna on saapunut nyt ja itse myrsky saapuu vuorokauden päästä, ja on vielä n. 700 kilometrin etäisyydellä. Käytännössä yksi päivä tuulee 10-30 metriä sekunnissa kiihtyen päivän aikana yhteen suuntaan ja toinen päivä sama hidastuen toiseen suuntaan. Kyseiset nopeudet ovat siis minuutin keskiarvonopeuksia, eivätkä hetkittäisiä puuskia. Sateet tulevat vaakatasossa jonkin aikaa. Myrsky vastaa viime vuoden Fionaa aika lähelle, ollen vähän rajumpi. Tällä hetkellä Tammyn arvioidaan saavuttavan 110km/h tuulennopeuden Guadeloupen kohdalla, ja 120 km/h olisi ensimmäisen luokan hurrikaani, eli melkein sama asia. Guadeloupe ja lähisaaret ovat alueita, jotka ylittäessään Tammy kehittyy ensimmäisen luokan hurrikaaniksi.
Integroidun vähitellen paikalliseen maailmaan myös liiketoiminnan kautta, sillä sain ensimmäisen paikallisen yritysasiakkaan, johon on syntymässä pidempiaikainen liikesuhde! Muutoin tavallaan tasaan rahaliikennettä maailmassa, kun maksan veroni Suomeen, mutta kulutan pääasiassa Suomesta saamani tulot täällä. Pian on vuosi vakituista asumista takana, niin käyn läpi sitten tarkemmin kuluja.
Satunnaisiin kuluihin liittyen sain toiset ylinopeussakot täällä; tällä kertaa 10% ylityksestä. 5% maksaa 45€ ja 10% 90€, jos maksaa oliko kahden vai kolmen viikon sisään. Sen jälkeen tuplautuu sakko. Tämä tapahtui hidastaessa 70 alueelta 50 alueelle paikassa, jonne oli jokin aika sitten palautettu tutka-asema. Sakkojen maksaminen on kätevää, kun vapaasti suomennettuna Ranskan valtion tilitoimisto on tuottanut sakkojen maksamiseen erityisen puhelinsovelluksen.
Kyseinen asema ja moni muu oli tuhottu pari vuotta sitten chlorodeconiin ja covidiin liittyvässä mellakassa. Paikallisilla on heti suosikkikohteet mielessä.
Jokin aika sitten mietin kuinka monta asiaa on muuttunut normaaliksi tänne tulon jälkeen. Tähän liittyy vaikkapa se miten oppii automaattisesti tietyille tavoille. En juurikaan esimerkiksi käytä paitaa päivisin, paitsi jos menen käymään kaupassa joskus. Jaloissa on korkeintaan nykyään juoksushortsini. Iltaisin kotona olen alushousuissani. Hikiset vaatteet kotiin tulemisen jälkeen annetaan kuivua ulkona huolellisesti, jotta ne eivät homehtuisi. Asunnon hyönteistilannetta tarkkailee aktiviisesti ja tilanteen mukaan lisätään myrkkyjauhoa paikkoihin, mistä muurahaiset ovat löytäneet jonkin reitin. Huoneiden katonrajaan vähitellen keräytyy pienten hämähäkkien asuinalueita, jotka pitää imuroida parin viikon välein vähintään. Vessapaperirullan paperi on hyvä työntää takaisin osittain rullaan, jotta tuuli ei joskus rullaisi sitä lattialle asti. Vessanpöntön kansi kannattaa olla kiinni tai nostettavat asiat kokonaan ylhäällä, jotta sade ei kastelisi istumaosaa, jos sattuu satamaan (sälekaihtimen kaltainen ikkuna on suoraan sen yläpuolella). Ikkunat on hyvä panna kiinni pimeän laskeuduttua. Jumppamatto kierrettynä lieriöksi ja pystyasennossa eli mustana objektina sisältä käsin on hyvä hyttysmagneetti, joka pitää ne pois ainakin muualta. Sänky on hyvä pitää erillään seinistä.
Varmaan paljon muitakin tällaisia arkisia asioita olen omaksunut, joita ei enää omassa käytöksessään huomaa, mutta jotka olivat joskus tänne tullessa merkittäviä tottumista vaativia havaintoja.
Tästä minulla ei ole paljon kokemusta, mutta jos jokin ammattilainen on tulossa tekemään jotain asuntoosi tai vastaavaa, niin se tapahtuu joko sen päivän aikana tai seuraavana, oli sovittu aika mikä tahansa.
Käytännön opeista olennainen on ainakin ollut, että kaasupulloa vaihtaessa pitää muistaa kiristää siitä ulostuleva liitin. Kaasupullon kestoaika piteni kuukaudesta neljään kuukauteen.
Kokemuksen pohjalta ruokaa on nykyään aina riittävästi moneksi päiväksi ja myös varavettä on ainakin viikoksi tällä hetkellä. Tämän on erityisen tärkeää myrskykautena, joka nyt on meneillään. Saarelle on suoraan iskemässä kovimman luokan trooppinen myrsky Tammy, jossa jatkuva tuulen nopeus nousee yli sataan kilometriin tunnissa tai suomalaisittain yli 30 metriin sekunnissa. Tuuli ei täällä ole sinänsä ongelma, vaan sateet. Kasvusto on rannikoilla varsin karua ja muutenkin jalostunut olosuhteisiin. Pilvien etureuna on saapunut nyt ja itse myrsky saapuu vuorokauden päästä, ja on vielä n. 700 kilometrin etäisyydellä. Käytännössä yksi päivä tuulee 10-30 metriä sekunnissa kiihtyen päivän aikana yhteen suuntaan ja toinen päivä sama hidastuen toiseen suuntaan. Kyseiset nopeudet ovat siis minuutin keskiarvonopeuksia, eivätkä hetkittäisiä puuskia. Sateet tulevat vaakatasossa jonkin aikaa. Myrsky vastaa viime vuoden Fionaa aika lähelle, ollen vähän rajumpi. Tällä hetkellä Tammyn arvioidaan saavuttavan 110km/h tuulennopeuden Guadeloupen kohdalla, ja 120 km/h olisi ensimmäisen luokan hurrikaani, eli melkein sama asia. Guadeloupe ja lähisaaret ovat alueita, jotka ylittäessään Tammy kehittyy ensimmäisen luokan hurrikaaniksi.
Integroidun vähitellen paikalliseen maailmaan myös liiketoiminnan kautta, sillä sain ensimmäisen paikallisen yritysasiakkaan, johon on syntymässä pidempiaikainen liikesuhde! Muutoin tavallaan tasaan rahaliikennettä maailmassa, kun maksan veroni Suomeen, mutta kulutan pääasiassa Suomesta saamani tulot täällä. Pian on vuosi vakituista asumista takana, niin käyn läpi sitten tarkemmin kuluja.
Satunnaisiin kuluihin liittyen sain toiset ylinopeussakot täällä; tällä kertaa 10% ylityksestä. 5% maksaa 45€ ja 10% 90€, jos maksaa oliko kahden vai kolmen viikon sisään. Sen jälkeen tuplautuu sakko. Tämä tapahtui hidastaessa 70 alueelta 50 alueelle paikassa, jonne oli jokin aika sitten palautettu tutka-asema. Sakkojen maksaminen on kätevää, kun vapaasti suomennettuna Ranskan valtion tilitoimisto on tuottanut sakkojen maksamiseen erityisen puhelinsovelluksen.
Kyseinen asema ja moni muu oli tuhottu pari vuotta sitten chlorodeconiin ja covidiin liittyvässä mellakassa. Paikallisilla on heti suosikkikohteet mielessä.
Load More