Huomaa olevansa tropiikissa, kun sairastuu trooppiseen kuumetautiin.

Tiikerihyttyset lopulta saivat minut ja Dengue iski viikko sitten sunnuntaina kuumeella ja säryillä. Hyväksi onneksi kuumeilua jatkui pääasiassa vain pari päivää, kuten myös suurin osa säryistä päättyi siihen. Jokaista niveltä ja osaa jollain tavalla särki ja vihloi - eikä mikään asento ollut nukkumiseen hyvä. Pienesti on vieläkin paha olo ja huimaa, mutta onneksi ei mennyt oksenteluun saakka. Muuten vatsa meni aivan sekaisin, ja hankaluuksia edelleen saada itsensä syömään.

Vuokraemäntäni neuvoi paikallaan pysymisen ja lepäämisen sijaan juoksemaan ja uimaan, ja varsinkaan mitään lääkkeitä ei pidä syödä. Päädyin kompromissiin missä paracetamolin voimalla menin mereen kellumaan. Kuumenousussa auringonpaiste tuntui hyvältä, ja lämmin merivesi aivan ihmeellisen hyvältä. Tykkään kyllä tuosta taisteluasenteesta ja elämänvoiman osoituksesta sinänsä.

Jännästi päässä tuntuu edelleen olevan jokin raja, joka tulee nopeasti vastaan, kun tekee jotain vähänkin aivotyötä vaativaa. Dengue on vaarallisin lapsille ja nuoremmille, joilla se voi helpommin edetä aggresiivisempaan ja vakavaan muotoon, missä verenkiertoelimistöön tulee häiriöitä. Tätä jännitin ensimmäisen vaiheen laannuttua, koska vakava muoto voi puhjeta sen jälkeen. Nenästäni ei vuotanut verta eikä sitä näkynyt sille kuulumattomissa paikoissa, joten kaikki hyvin. Sairastelun tuloksena minulla nyt ainakin on elinikäinen immuniteetti Denguen serotyyppi 2:ta vastaan, mikä täällä nyt vallitsee epidemiana. Serotyyppejä on neljä erilaista, ja yhden sairastaminen ei anna suojaa muita vastaan.

Dengueen liittyvä ihottuma voimistui kuumeilun laannuttua, ja katosi lopulta yhdessä yössä viikon kuluttua oireiden alusta.

Kuvassa pressokeittimen kahvassa lepäilee jotain mitä asunnossaan ei haluaisi nähdä, nimittäin tiikerihyttynen tai keltakuumehyttynen (aedes aegypti). Dengue-kuume -tapaukset ovat räjähtäneet parissa paikassa Guadeloupessa viime viikkoina, ja tänne dengue on pikku otuksen mukana saapunut ilmeisesti etelästä Martiniquesta meren yli. Kyseessä on Wikipedian mukaan yksi maailman sadasta vaarallisimmasta vieraslajista. Kyseinen hyttynen on suorastaan viruspesäke. Valikoimaan kuuluu täällä päin maailmaa mahdollisesti myös zika ja keltakuume. Käytän öisin pistorasiaan laitettavaa biologista höyrystintä, mikä tuntuisi toimivan hyvänä karkotteena. Olen täällä asuessani kahdesti tai kolmesti nähnyt tiikerihyttysen, joten kovin säännöllinen vieras se ei ole ollut.

Tällä hetkellä täällä ilma on varsin epävakaa kolmen eri trooppisen matalapaineen liikkuessa lähistöllä, mikä tuulettaa asuntoa varsin tehokkasti paikoitellen ja pitää kevyemmät otukset jossain muualla.

Huomaa olevansa tropiikissa, kun vuokraemäntä tuo tuoreita maracudja tai kotoisammin passionhedelmiä pihapuusta. Olen nyt ollut Karibialla vuoden. Saavuin tänne 6.7.2022. Vuoden aikana olen ainakin oppinut, että samaa kesäpäivää voi viettää joka päivä kyllästymättä. Tänä aamuna nukuin tosin varmasti pisimpään täällä, koska taivas oli sopivan harmaa, enkä siten herännyt auringonnousuun. Lisäksi yö oli varsin levoton ukkosen vuoksi. Myrskukausi on toistaiseksi näkynyt parin trooppisen myrskyn laitaloiskeina ja säiden pienenä levottomuutena, kun matalapaineet vaeltavat alueella idästä länteen. Tämä sekoittaa lämpimät ja viileät ilmavirtaukset toisiinsa.

Ukkoset eivät ole kovin aktiivisia ja niitä on ollut vain muutama puolen vuoden aikana, mutta yksittäiset salamaniskut ovat todella voimakkaita. Ne ovat niin häikäiseviä, että salamaa on hankalaa edes nähdä, koska välähdys on sama kuin ottaisi silmästään valokuvan salamavalolla. Niistä tulevat pamaukset ovat todella jyrkkiä ja koko talo tärähtää ja kaikki siinä - astiat ja ikkunat helisevät. Asun korkeammalla ja avoimessa ympäristössä niin ilmakehän ilmiöt tuntuvat hyvin. Salamointia tapahtuu 1-2 minuutin välein tai hieman harvemmin, eli aina juuri kun on vaipumassa takaisin uneen niin välähtää ja pamahtaa. Viime yön salamointi tuli lähemmäksi kuin koskaan aikaisemmin, ja asunnon vikavirtakatkaisin napsahti kahdesti, mikä piti käydä erikseen aina nollaamassa, koska muuten asunnossa ei olisi lainkaan sähköä. Jokin salama iski vain parin sadan metrin päähän. Erikoinen vaikkakin looginen ilmiö, miten vikavirtakatkaisin kolahtaa pienesti (siinä on jokin rele tai vastaava) ja sen jälkeen kuuluu iso pamaus.

Joka tapauksessa sain unen päästä kiinni vasta ukkosen mentyä ohitse. Koko ajan vallitsevaa ihmistä syleilevää lämpöä on hankala kuvitella vaihtavansa mihinkään ja se minut Karibialle myi heti, kun astuin lentokentän ovesta ulos vuosi sitten. Vuoden aikana elämäni on asettunut uomiinsa, olen voinut tehdä työtäni ja minulla on paikallisia kavereita sekä olen myös mukana bändissä täällä. Meidän tekno-metalli -bändimme toisten jäsenten suurin huoli on, että lähtisin pois täältä. Bändin nimi on CHLRDCN ja ensimmäinen julkaisumme on tulossa tänä vuonna - toivottavasti myös ensimmäiset keikat (täällä ja muualla). Näen itseni täällä helposti myös tulevaisuudessa. Jonkin verran on matkailutoiveita, mutta olen nauttinut olostani täällä todella paljon ja päivät ovat rutinoituneet työnteon, kuntoilun, taiteentekemisen ja riippumattoilun lukujärjestykseksi.

Mukavuusalueelle päästäkseen on pitänyt poistua mukavuusalueelta.

Pohjois-Atlantin myrskykausi alkoi kesäkuun ensimmäinen päivä. Olen luullut sen alkavan vasta paljon myöhemmin. Tästä kaudesta ennustetaan tavanomaista, jonka lisäksi El Nino vaikuttaa tälle osalle palloa siten, että myrskyilyjä olisi vähemmän.

Aurinko laskee nyt jo niinkin myöhään kuin puoli seitsemältä, ja kohta onkin kesäpäivänseisaus. Laskeva aurinko paistaa etuovestani suoraan sisään loppuvaiheessa, ja sitä on ollut mukava ihailla olohuoneen sohvalta. Olen pitänyt valoisana aikana asunnossani ikkunoita ja ovia auki, jotta kävisi mukava läpiveto. Täällä omakotitalot voivat olla täysin avoimia malleja, missä ei varsinaisesti ole kuin osa ulkoseinistä ja huoneet ovat yhteisen katon alla erillään toisistaan. Hankala kuvitella asumista enemmän sisätiloissa kuin mihin nyt olen tottunut täällä valon ja ilmavirran hellimänä.

Jokainen päivä täällä vastaa ehkä lähinnä suomalaista elokuista myöhäiskesän ihanaa lämmintä päivää. Nythän siellä päin voi olla jopa lämpimämpää kuin täällä, vaikka aurinko ei niinkään säteile. Täällä kesän sydämessä aurinko kiertää korkealla, mutta selvästi pohjoisen taivaan puolelta vielä muutaman päivän matkallaan kohti Kravun kääntöpiiriä. Pidin kirjaa kuinka paljon juon vettä päivässä, ja noin 3,5 litraa näköjään menee ja tuntuu tavalliselta määrältä.

Joillain linnuilla on muistuma keväästä, kun äskettäin lienee ollut pariutumiskausi. Parin viikon ajan piti olla tarkkana ettei terassin sisäkatolle synny linnunpesiä. Kovasti urospuoliset linnut (luulen) yrittivät näyttää ehdokkaille, kuinka hyvin he osaavat pesiä rakentaa.

Koululaiset erottuvat katukuvassa valkoisissa koulupaidoissaan. Koulupukua ei ole, mutta kaikilla on valkoinen paita ja jonkinlainen yhteinen puku siitä syntyy. Täällä päin koululaiset kerätään kyytiin aamukuudelta, tai varmaankin ensimmäinen kierros ainakin on jo siihen aikaan liikkellä. Reippaasti he tervehtivät ohikulkevaa aamulenkkeilijää.

Pisin sykli täällä lienevät kuitenkin tulivuoren liikkeet. Jotain maanalaista toimintaa on aktivoitunut nyt parin vuoden ajan, mutta toistaiseksi tilanteen ei nähdä olevan lähelläkään mitään erikoisempaa tapahtumaa.

Guadeloupe mainittu tässä uutisessa: https://yle.fi/a/74-20030491

Paikallisten ennusteiden tulossa on paha sargassovuosi. Täällä on laskettu lähivesiin pitkiä puomeja estämään sargasson kulkua. Tällaisina hetkinä sitä on erityisen tyytyväinen, että asuu sisämaassa päin, koska siten välttyy rikkivedyltä ja ammoniakilta, mikä syntyy levän mädäntyessä. Näiden pitoisuuksia paikallinen ympäristölaitos seuraa, ja ne voivat helposti kohota tasolle, mikä aiheuttaa jo hengitystieoireita herkemmille. Pääasiallinen havainto on mädän kananmunan haju, mikä luo sopivan kontrastin trooppiseen rantaelämään...

Tänään on tullut kuluneeksi tasan vuosi, kun poistuin Suomesta nomadisen elämän polulleni. Viimeiset 7 kuukautta olen ollut Guadeloupessa. Tarkoitukseni oli olla täällä vuosi, mutta nyt se tuntuisi todella lyhyeltä ajalta. Aina yhtä ihmeellistä mitä kaikkea voi tapahtua yhden vuoden aikana, ja mitä ei koskaan pysty ennakoimaan. Ehkä ennakoitavin tilanne olisi olla vankilassa tai vastaavassa.

Vaikka kaikki kokemani täällä on ollut erittäin arkista, olen kuitenkin vieraalla maaperällä ja tekemässä jotain uutta. Koska lähtöni viivästyi kaksi vuotta, oli minulla aikaa totutella ajatukseen, ja heti ensimmäisenä päivänä vuosi sitten minusta tuntui, että kotini on nyt tässä missä minäkin. Tämä tunne ei ole laantunut. Mietin ennen saapumista tälle trooppiselle saarelle, että miten tottuisin ikuiseen kesään. Ei voisi paremmalta tuntua kuin nyt. Päivän rytmi osuu omaani hyvin, ja herään auringonnousun kajoon joskus puoli kuuden jälkeen ja viimeistään kuuden aikoihin, kun aurinko valaisee makuuhuoneeni. Jos taivas on pilvinen nukun vähän pidempään. Paikallisilla on täällä muuten tapana käydä nukkumaan varsin aikaisin, jo kahdeksan aikoihin.

Valo on tehnyt minusta tuotteliaan ja olen jatkuvasti hyvässä vireystilassa. Töideni luonteen vuoksi en ole aikaan varsinaisesti sidottu. Vapaus ajasta ja nyt myös paikasta ainakin jonkin verran, kun nyt olen tänne saarelle pysähtynyt, sekä fyysinen aktiivisuuteni ja luova toimeliaisuuteni on tehnyt minusta entistä onnellisemman. Onnellisuutta on jostain syystä minun hankala myöntää itselleni. Ehkä pelkään, että olisin saapunut perille? Jossain kohtaa lapsuudessa aloin kokea tyytymättömyyttä, kun matka päättyi. Ne olisivat aina voineet jatkua pidempään kohti uusia paikkoja.

Talven n. 20 asteesta on nyt yölämpötila noussut 25:en, ja tästä eteenpäin vuorokauden lämpötilavaihtelu pysyttelee n. 25-30 välillä pitkälti vuoden loppua kohden, luulen. Täällä oli pieni kevätsää ilmeisesti, kun sadetta riitti joissain paikoissa. Tähän kohtaan ei onneksi osunut, mutta rannikoille tuli paikallisesti Suomen sateisinta kesäkuukautta vastaavat sateet muutamassa tunnissa. Sen verran lämmin on ollut yöllä, että olen nukkunut ilman peittoa. Ilma itsessään tuntuu kuin ihanalta peitolta. Se ettei koskaan ole kylmä on mukavuuttani paljon kasvattava seikka. Mereen voi mennä, jos kaipaa viileämpää.

Lähimpään rantaan olisi tästä vajaa kuusi kilometriä, ja olen ajatellut juoksevani sinne joku aamu. Täällä lyhyeltä vaikuttavat matkat ovat haastavia maiseman kumpuilun vuoksi. Olen aloittanut aktiivisemman juoksemisen taas, ja tykkään usein käydä aamulla puolisen tuntia kestävällä lenkillä lähinaapurustossa. Aamuinenkin lämpö uuvuttaa myös aika nopeasti, mutta koko päivä alkaa paremmalla vireellä.

Lämpö ja 60-90% välillä heilahteleva kosteus aiheuttavat uudenlaisia pulmia. Huomasin vastikään, että kankainen vyöni oli osittain homeessa. Olin sen luultavasti laittanut hikisenä kaappiin. Näkkileivät ja kurkkupastillit pehmenevät ajan myötä. Yksi lisä kuitenkin ihanuuteen on, että täällä voi aina kuivata pyykit ulkona. Toisaalta näin on hyvä tehdä, koska sisällä eivät pyyhkeet ja vaatteet välttämättä kuivu edes parissa päivässä. Käytännön vinkkinä tropiikkin menijöille myös, että kannattaa heti ostaa puisia pyykkipoikia. Ostamani muoviset ovat alkaneet katkeilemaan alle puolessa vuodessa luultavasti auringon vaikutuksesta.

Mitä seuraavana vuonna tapahtuu, en osaa sanoa. Sen tiedän, että korvaan pyykkipojat puisilla vastaavilla ainakin.

Ensimmäinen kirjoitus Matkatilaan oli 6.5.2022:
https://www.facebook.com/Matkatila/posts/pfbid029oNakB2EDMCBQ21iGLAqW6VdZWFvNpxdhBKx6y4kTzcXwu14vYey3KLWNe5cG5ril

Ensimmäisenä päivänä 2.5. jaoin tuntemuksiani Instagramissa:
https://www.instagram.com/p/CdC3Avttpsj/?igshid=YmMyMTA2M2Y=

Suomalaisen demokratian lonkerot eivät ole kohdalleni ulottuneet tänne asti, sillä tilaamani äänestyspaperit eivät ole tulleet perille. Tein tilauksen hyvissä ajoin ja sain siitä vahvistusviestin, mutta laivaa ei liene niillä lastattu. Joskus kaupassa ei saata välillä olla esimerkiksi tomaatteja, niin sillä kirjaimella silloin ei ainakaan. Paikallisen demokratian näytöksiä on ollut jonkin verran liittyen eläkeiän nostamiseen. Kaduilla on marssittu ja jonkin verran lakkoiltu, mutta yllättävän vähän kuitenkin ovat tänne mantereen läikehdinnät kantautuneet.

Hieman yllättäen täällä oli muutaman viikon ajan niin kuiva kausi, että veden ylimääräistä käyttöä alettiin rajoittamaan sakon uhalla. Rajoitukset liittyivät siihen miten vettä käytettiin muuten kuin päivittäin käyttövetenä kotona. Tilanne ei ilmeisesti ollut uusi, koska kuivuuden varalle oli olemassa kolmiportainen asteikko, jonka perusteella hallinto viestitti miten vettä sai käyttää. Jatkuva paikallinen huolenaihe on sargassoruoho, ja tästä vuodesta ennustetaan huonoa sargassovuotta. Tällä hetkellä jännitetään massiivisen Afrikan länsipuolelta tänne päin tulevan sargassoesiintymän liikkeitä. Sargasso on itsessään luonnollinen osa meren ja rannikon ekosysteemiä, mutta se kasvaa suureksi esiintymäksi, koska veteen lasketaan lannoitteita ja vastaavia.

Paikallisuutisista huomasin, että ongelman ratkaisemiseksi järjestettiin ideakilpailu, ja sargassosta voi tehdä erään prosessin myötä polttoainetta. Toisaalta kuulemma vähän samoin kuin voi Suomessa sanoa, että ilmastonmuutos on "kiva", kun tulee lämpimämpää, niin täällä voi sanoa että "kiva", kun isot myrskyt kulkevat lämpenemisen vuoksi vähän pohjoisempana keskimäärin, eivätkä osuisi tänne niin usein.

Matkatila on taas yksikössä, kun olemme Reetan kanssa takaisin ystäviä. Päätös oli yhteinen ja kypsä. Mutta, nytpä tietää ainakin ja kaikki on aina jonkinlainen oppimiskokemus. Lupaus oli niin kaunis ja hyvä. Olen vielä vähän surullinen, mutta viisaampi.

Tästä pienellä hypyllä pääsee itsestään huolehtimiseen, ja olen jatkanut lihaskuntoharjoituksia suuremmalla intensiteetillä. Vuoden 2021 loppupuolella aloin opetella kehopainoharjoituksia, ja viime syksynä otin mukaan jumppakuminauhan. Kun toistojen määrä alkoi olemaan ärsyttävän suuri päätin hankkia mukaan käsipainot. Tykkään käsipainoista paljon, koska niiden kanssa aina joutuu vähän tasapainoilemaan ylimääräistä, ja siten kehitystä tapahtuu yllättävän nopeasti monissa paikoissa, vaikka keskittyisi yhteen kehonosaan aina kerrallaan. Teen peräkkäisinä päivinä eri lihasryhmiä ja pidän 1-2 vapaapäivää, joiden aikana teen jonkin yleissarjan. Salille ei tarvitse mennä, ja liikevalikoima painojen kanssa on niin suuri, että ei tarvitse aina tehdä samoja liikkeitä yhden lihasryhmän kanssa. Käsipainoja ei helposti kanna mukana, ja paljon muutakin massaa täällä kertynyt. Suurimpana omaisuutena auto, joka onneksi on toiminut hyvin.

Ilmastointilaitetta ei ole tarvinnut nyt pitää päällä jo neljään kuukauteen. Lämpötila aaltoilee edelleen 20-30 asteen välillä ja kosteus pysyy kohtuullisena. Kuntoilu onnistuu hyvin terassilla, vaikkakin auringossa palaa edelleen nopeasti huomasin, kun pesin auton keskellä päivää kerran taas.

Kevätpäiväntasaus oli pari päivää sitten. Täällä koittaa kevään ja kesän välillä hetki, kun aurinko on täsmälleen pään yläpuolella, ja kesää kohden se alkaa paistamaan hieman pohjoisen taivaan puolelta päivisin. Lämpimät yöt tuntuvat aina hyvältä, ja taivaankappaleiden liikkeet seuraavat ikuisia ja tuttuja ratojaan.

Onko matoistanne koskaan pudonnut sammakkoa niitä pudistellessa? Täällä matalasta nukkamatostamme putosi minisammakon jäänteet. Niitä välillä voi olla terassilla muutamia. Sammakko on vain muutaman sentin pituinen, ja toisinaan niiden kuivuneita jäänteitä löytyy lattioilta, kun ovat jostain päässeet sisälle pujahtamaan. Nukkamatto lienee ollut sammakolle aikoinaan vaellus tuntemattomassa tiheässä metsässä.

Aamukävelyllä tai juoksulla kuuluu usein lehmien ammuvan. Tähän lomittuvat ohi ajavien peltilehmien ammuminen toisilleen. Yhden sävelen ja äänenvärin torvessa on ilmaisuvoimaa. Pääsääntöisesti sillä on rennon kaverillinen merkitys. Tiet käyvät täällä nopeasti tutuiksi, koska niitä on varsin rajallinen määrä. Mielenkiintoa tuo joko vähitellen syventyvät ja ilmaantuvat uudet kuopat tai peitetyt kuopat, joita jo valmistautui väistämään tai niitä varten hidastamaan. Pääteiden ulkopuolella tiet ovat varsin vaihtelevassa kunnossa. Kaikilla kulkijoilla on sama missio: kuoppien väistäminen, ja tällä tavalla voi yhdessä jakaa ajamiseen kuuluvaa olennaista harmia täällä. Sateen jälkeen on oltava erityisen varovainen, koska kuopat voivat olla todella syviä. Kuinka kiintyneeksi voikaan tulla tutulla tiellä olevista kuopista. Vieraat alueella tunnistaa usein siitä miten he ajavat varovaisemmin. Kuoppien väistämisen ennakoiminen oikealla ajoreitin valinnalla tuo pienesti tyytyväisyyttä hetkeen.

Työtilanne on vähän hidastunut, mutta samalla menotilanne on vakioitunut. Kaikki kuukausittaiset kulut ensimmäisen tapahtumiltaan tasapainottuneen kuukauden osalta olivat n. 1200€. Tämä osuu hyvin arviooni siitä miten kulut täällä olisivat samat kuin mitä minulla oli Suomessa. Yleisesti täällä tulee toimeen ja pystyy säästämäänkin, mikäli tulot ovat vastaavat kuin Suomessa.

Kävimme vihdoin Guadeloupen pääkaupungissa. Niitä on täällä kaksi. Pointe-à-Pitre on nimellinen pääkaupunki ja Basse-Terre on hallinnollinen pääkaupunki. Edellisessä sijaitsee saaren lentokenttä ja sen ympärillä ovat suurimmat kauppakeskukset. Basse-Terre sijaitsee saaren lounaisnurkassa. Pointe-à-Pitre ei ole kovin hehkeä asutuskeskus, ja ero rantapaikkojen idylliin on huomattava. Tuntuu kuin olisi saapunut täysin eri todellisuuteen ja paikkaan. Kaupunki on melko ankea, eikä ole ollut eroa kävikö siellä sunnuntaina tai arkipäivänä. Katujen varren taloista iso osa on maalaamatonta betonia. Sunnuntaina siellä kävellessämme tyhjät kadut ja suljetut liiketilat toivat mieleen post-apokalyptisen elokuvan kulissit. Ainakin enemmän kuin puolet kaupungin ydinkeskustan liiketiloista vaikutti olevan pysyvästi pultattu kiinni. Jossain oli auki vaateliike. Miten arvokas voisikaan alusvaate olla maailmanlopun jälkeiselle ihmiselle, kunhan ensin saa tuhottua zombiet tieltään.

Joulukuun ja tammikuun ajan sää on ollut jonkinlaisessa siirtymätilassa, ja nyt tammikuun lopulla ja helmikuun alussa tuntuu alkaneen uusi kausi. Tämä vähemmän kosteampi jakso jatkuu nyt muutaman kuukauden ajan. Varsinaisesti täällä ei ole kosteaa samalla tavalla kuin esimerkiksi Kaakkois-Aasiassa, vaan vuorokauden aikana kosteus vaihtelee 60-80% välillä. Yö on nyt sydäntalvella kylmimmillään 20 asteen tuntumassa, ja viilentyminen tiivistyy sateina silloin tällöin. Sateisuus johti myös hyttysten vähän isompaan läsnäoloon, mutta nyt jo monena yönä ne eivät ole öitämme häirinneet.

Hyödyllisiäkin yllätyksiä voi tulla vastaan - asioillamme laitettuani auton parkkiin erään kentän laidalle Reetta huomasi vieressä kaksi jättimäistä ja kypsää kurpitsaa. Oletettavasti siinä oli villi kurpitsapalsta, jossa käyntimme jälkeen oli niitä pari vähemmän.

Karnevaaliaika on alkanut täällä ja se jatkuu useita viikkoja huipentuen helmikuussa sunnuntain ja tiistain pääkarnevaaleihin ensin Pointe-à-Pitressä ja sitten Basse-Terressä. Tiistai on ranskaksi Mardi, ja siitä tuleekin tiistain karnevaalin monelle tuttu nimi Mardi Gras, eli lihava tiistai. Karnevaaliperinne juontaa orjuuden aikoihin ja sillä on täällä syvällinen ja historiallinen merkitys. Karnevaalikulkueita on kaikissa isoissa kaupungeissa ja erikseen vielä päivä ja yökarnevaalit. Yhteensä tätä jatkuu lähes kaksi kuukautta tammikuun alusta lähtien, ja isoimmissa kaupungeissa on pienempiä kulkueita joka viikonloppu.

Eilen täällä oli sähköt poikki yli 80 000 tilaajalta, mikä Suomeen suhteutettuna tarkoittaisi noin miljoonaa sähkönkuluttajaa. Ranskan sähkölaitoksen paikallinen yksikkö on ollut lakossa joulukuusta lähtien. Käytännössä he pitävät yhtä voimalaitosta kokonaan kiinni. Kun kulutus ylittää tarjonnan, menevät sähköt poikki aina jossain. Sähköt ovat olleet kodissamme poikki keskimäärin muutaman päivän välein n. tunnin verran. Nyt tähän vieläkin ratkaisemattomaan työtaisteluun on tullut sytyke Ranskan aikeesta nostaa eläkeikää. Täällä viimeksi tätä vastustavat lukiolaiset ovat järjestäytyneet ja rakentaneet barrikadeja ja estäneet pääsyn joihinkin kouluihin. Yhdessä paikassa barrikadi oli myös sytytetty tuleen, joten Ranskan elävä demokratia käy vähitellen taas tutuksi.

Aamun herätys itse maankuoren toimesta. Monenlaisten luonnonvoimien kanssa ihminen voi tuntea itsensä kovin pieneksi. Pelottavinta miten ei voi tehdä mitään. Hetken luulin että talo valuu rinnettä alas. Tärinää kesti parikymmentä sekuntia parilla isommalla heilahduksella. Kokoluokka oli tasoa kaapit helisivät ja parempi pysyä vaan sängyssä hetki. Tärähdys oli varsin syvällä myös. Toisessa kuvassa näkyy miten viimeinen vuorokausi ollut melko aktiivinen näillä seuduilla.

Ranskalaisen byrokratian labyrintti on kuljettu loppuun asti, kun käsissäni on nyt vihdoin la carte grise eli auton rekisteriote. Kyseessä lienee virallisin ranskalainen asiakirja nimelleni tällä hetkellä. Se myös poistaa lopullisesti Randyn kaikista elämääni liittyvistä asiakirjoista. Kyseessä oli lopulta varsin outo tapaus, missä hän "Samuel-veljenään" esiintyen oli ilmoittanut omasta kuolemastaan; ja myös Facebook-ryhmässä, jonka aktiivinen jäsen hän oli ollut yli vuoden täällä. Luulen hänen jotenkin näin päättäneen tarinansa Guadeloupessa, jonne jäljelle jäi myös maksamattomia vuokria usean kuukauden ajalta. Someen hän jakaa elämästään edelleen asioita aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut.

Hänen toimintansa sai minut ajattelemaan, minkälaisia rooleja meillä on elämässä. Perin hänen puitteensa täällä ja ajoitus siihen on ollut erikoisen hyvä, ja näin olen saanut tänne pysyvän jalansijan varsin lyhyessä ajassa. Kuitenkin hän samalla hylkäsi minut kokonaan, ja toisaalta olen hänelle kiitollinen. Asuntoni omistavan pariskunnan kanssa olemme asiaa ihmetelleet myös, ja minun tehtäväni on ollut vakuuttaa heidät luotettavuudestani (toimitin kolmelta viime vuodelta ja kuluvalta vuodelta verotustiedot ja muut tarvittavat asiakirjat). Luulen, että heille olin ihan ensimmäiseksi Randyyn enemmänkin liittyvä tyyppi, vaikka lopulta olemme tässä sopassa samassa veneessä.

Lopputuloksena asun täällä vuokralla vuoden vuokrasopimuksella, jota automaattisesti uusitaan ellei mitään ilmene. Asunnon omistava pariskunta on avulias ja ystävällinen, ja he myös siivosivat täällä useita päiviä huolellisesti ennen asuntoon muuttamistani.

Kun aiemmin kävin läpi Randylle tulleita papereita oli niiden joukossa ollut sakkolappu. En aluksi kiinnittänyt siihen huomiota, mutta tajusin tarkistaa tapauksen päivämäärän. 10 kilometrin ylinopeus oli kirjattu silloin, kun Randy oli jo poistunut maasta, eli se olin oikeasti minä, mutta rekisteritiedot eivät vielä olleet valmiita. Maksoin 45€ sakon, koska en halunnut tilanteen eskaloituvan. Seuraava taso olisi ollut 150€ muistakseni, jos pienempää summaa ei ole maksettu ajallaan. Kuitenkin yllättäen toisena iltana täällä illalla ovelleni koputettiin, ja minulle ojennettiin jotain paperia kuriirin toimesta. En ymmärtänyt mikä paperi oli kyseessä, mutta hän kysyi että olenko pihalla olevan Peugeot 206 omistaja. Pelästyin, että onko tämä jokin Randyyn liittyvä juttu ja että nyt auto ollaan viemässä minulta. Sanoin olevani auton omistaja, mutta ostaneeni sen äskettäin ja että en liity tähän asiaan millään tavalla ja en tiedä asiasta yhtään mitään. Onneksi vuokraemäntäni Nita oli lähistöllä, ja hän tuli myös kertomaan Randysta asioita tälle kuriirille. Kerroimme hänen poistuneen maasta ja olevan tavoittamattomissa. Täällä toistuu usein sanonta pas de souci ("padsusi"), minkä voi vapaasti kääntää tilanteesta riippuen: älä huoli, kaikki on kunnossa. Tilanteen näin ratkettua kuriiri/virkahenkilö silmin nähden helpottui ja kuittasi asian jollain tavalla maksupäätteellään, sanoi pas de souci, bonne soirée ja poistui paikalta. Vasta myöhemmin kääntäessäni asiakirjan nimen, jonka olin painanut mieleeni, ymmärsin sen olleen sakkolappu. Päättelin, että henkilö oli tullut perimään jotain isompaa osaa tästä sakosta, johon minä olin ollut syyllinen. Ranskalaisen byrokratian rattaat jäivät hyrisemään ainakin osittain tyytyväisesti, joten tilanne lienee ohi. Loppujen lopuksi kaikki taitavat vain haluta kotiin.

Oman nimen lisääminen postilaatikkoon oli yllättävän liikuttava hetki. Tuli mieleen lipun nostaminen vieraaseen paikkaan tutkimusretken päätteeksi. Olen ollut pois Suomesta nyt 8 kuukautta ja koti on ollut abstrakti käsite (vähän kuin lumi ja kylmyys nyt jossain kaukaisessa Pohjolan maassa), ja nyt ensimmäisen kerran sitten lähdön koin asettuvani paikoilleni. Pysyvyyden kaipuu lienee yksi pysyviä asioita ihmisen mielessä.

Rekisteriote toimitettiin minulle kirjattuna kirjeenä, ja paikalliseen käytäntöön kuuluu ilmeisesti se, että postihenkilö tööttää torvella laatikoiden lähellä tien laidalla, ja tuo ääni pitäisi huomata ja mennä hänen luokseen, kun postina sattuu olevan jotain mihin pitää kirjoittaa nimi alle. Käytäntö on mielestäni vähän hassu, koska siihen reagoivat kaikki pihapiirin asukkaat, jotka sitten lähtevät postiauton luokse kysymään, että mitä asiaa. Luulen, että käytännön on keksinyt vain tämä posteljooni, jotta ei tarvitse jalkautua parinkymmenen metrin verran kävelemään ovelle. Vuokraemäntäni äiti johdatteli postihenkilön ovelleni ensimmäisellä kerralla, kun en ollut tajunnut tätä tööttäyskäytäntöä. Postihenkilö kuitenkin huomasi muistuttaa, että minähän tööttäilin kyllä. Ilmeisesti tästä pitäisi aina aavistaa, että ketä tavoitellaan, mutta ajatuksena lienee tavoittaa edes joku, ja sitten kysyä että olisiko itse tavoiteltava täällä paikalla. Naapureiden kanssa on hyvä olla tuttuja.

Yksi postilaatikkoon tipahtanut kirje kuvaa hyvin ranskalaista paperinpyöritystä. Olin tehnyt sähkösopimuksen EDF:n kanssa, ja siihen liittyi maksaminen sähköisesti eli suoraan tililtäni (ranskalaiset tilitiedot ovat välttämättömät, ja palvelut eivät useinkaan hyväksy muita kuin ranskalaisia puhelinnumeroita). Olin antanut toimistossa liittyvät pankkitietoni ja muut. Sain EDF:ltä silti erikseen postia, joka sisälsi A4-kokoisen kirjeen, jonka eräs osa oli revittävissä irti. Tähän osaan minun piti kirjoittaa päivämäärä, paikka ja allekirjoitukseni. Kirjeen mukanan oli tullut myös vastakuori (postimaksu piti maksaa itse), jossa tämä allekirjoitus pelkästään lähetettiin EDF:lle Ranskaan, jotta heillä sitten olisi valtuutus suoraveloitukseen tililtäni.

Allekirjoituksista puheen olleen, kun tein nettiliittymäsopimusta piti minun allekirjoittaa päätteellä kaksi eri asiakirjaa. Luulisi, että yksi sähköinen allekirjoitus riittäisi. Useisiin asiakirjoihin täällä pitää vielä erikseen kirjoittaa lu et approuvée - luettu ja ymmärretty. Pakollisen kotivakuutuksen sopiminen oli silti mukavan yksinkertainen toimenpide ja edellytti minulta lähinnä odottelua virkailijan näpytellessä tietoja koneelle, ja vakuutettuna pystyin todistamaan asumiseni nykyisessä osoitteessa rekisterioteprosessia varten. Vakuutustodistuksia olin saanut toimistolta erikseen kysymättä mukaan parikin kappaletta.

Rakennus, jonka alempi huoneisto on minun, sijaitsee kukkulan harjanteen yhdessä erkanemiskohdassa. Tiet ja rakennukset on sijoitettu näillä seuduin harjanteille, ja rakennus on yksi pihapiirin kolmesta. Elämä on maaseutumaista, kun aamun aloittavat tienoon kukot; naapuri pitää kahta sikaa ja vuohia, jotka terassin vieressä syövät välillä ruohoa (naapuri välillä vaihtaa vuohien paikkoja). Toisinaan pihan laidalla kävelee lehmä ja asujaimistoon kuuluu myös kaksi koiraa, joista toinen on varsin seurallinen ja ystävällinen. Toinenkin on, mutta sitä harvoin tapaa pihalla. Keskimääräiset tulot ja elinkustannukset huomioidaan myös mainosjulkaisuissa, joiden skaala menee Applen tietokoneista kanaloihin ja niiden tarvikkeisiin.

En ihan aluksi oikein pitänyt tästä nimenomaisesta paikasta, mutta nyt kun olen asunut täällä pidempään olen tykästynyt tähän enemmän ja enemmän. Paikka sijaitsee jonkin verran syrjässä paikallisesti ja seutu on pimeän laskeuduttua todella pimeä ja varsin hiljainen. Lisäksi pidän siitä mikä avaruus ympärillä on. Kukkuloiden harjanteet eivät ole toista korkeammalla, vaan samassa tasossa n. 100 metriä merenpinnan yläpuolella. Merta tänne ei näy. Auto on täällä välttämättömyys, mikä ei ole niin kiva asia, mutta pyörällä voisi päästä varsin hyvin paikkoihin, vaikkakin kaupat ovat aivan liian kaukana.

En asu täällä enää yksin, kun pitkäaikainen ja monipolvinen ystävyyssuhde ja taiteellinen yhteistyökumppanuus on muuttunut ja jalostunut elämänkumppanuudeksi, ja ajallisesti osuvasti ja ennakoimatta yhteinen elämämme alkoi täällä minulle ja Reetalle uudessa paikassa 2.12. Matkatila toteutuu nyt monikossa.

Vierailimme La Soufriere -tulivuorella, mikä tarkoitti nousemista ensin maanteitse n. kilometrin korkeuteen, mistä matka jatkui n. kahden tunnin patikoinnilla 1467 metriin (matkana vähän päälle 3 kilometriä suuntaansa). Kyseessä oli erityisesti sunnuntaina varsin suosittu kohde, jossa usein toisille annettiin tietä polun ollessa kinttupolun tapainen keskellä vehreää ja kivistä vuorenrinnettä. Tulivuoren huipulla ei ole laavaa vaan siellä suihkuaa rikkikaasuja, joiden mädän kananmunan lemu loi siellä täällä lähiseutua kokemukseen uuden ulottuvuuden. Ylhäällä on kirjaimellisesti myös pilvien keskellä ja yläpuolellakin ja näkyvyys voi olla varsin heikko. Polun varrella kasvoi tuttuja jäkäliä, kun lämpötila jonkin verran putosi kohti korkeuksia. Karibia n. puolentoista kilometrin korkeudessa on hyvä simulaatio Lapista, tai Lappi vastaavasti Karibiasta.

Kävimme kuuntelemassa harpunsoittoa iltahämärässä eräällä rannalla. Yleisö asettui makuulle harpun ympärille peitteineen ja tyynyineen, ja soitto alkoi. Tarjolla oli keksejä ja mehua. Taivaaan lakipisteessä paistoi kirkkaasti Jupiter, ja muuten näkyi kirkkaampia tähtiä. Täällä tähtitaivas ei ole erityisen kirkas. Katsellessani tähtitaivasta ja pitäessäni rakastani kädestä kiinni kysyin itseltäni haluaisinko olla jossain muussa paikassa kuin tässä, ja koin vahvasti että missään muussa paikassa en halua olla. Puitteet eivät liity siihen, vaikka voisi ajatella miten niitä voisi käyttää tilanteen korottamiseen: tropiikin yötä, harpun säveliä, tähtitaivasta... Ensimmäistä kertaa pitkähköön aikaan pysähdyin paikoilleni ja hain paikkani maailmankaikkeudessa, ja kokemuksen merkitys tuli tietoisuudesta itse hetkestä kuin sen puitteista. Nyt olen tässä. Sain kiinni tästä tunteesta ainakin kolme kertaa, ja joka kerta koko kehoni kihelmöi ja irtauduin hetkeksi ollen samalla hyvin kiinni ajassa ja paikassa, tai niiden pysyvässä virtauksessa.

Kävin pitkästä aikaa juoksemassa muutama päivä sitten, ja jaksoin merta reunustavaa tietä viiden aikoihin iltapäivällä vajaa kolme kilometriä ennen kuin oli pakko siirtyä kävelemään hetkeksi. Ilmasto voi olla varsin tukahduttava, jonka lisäksi reitti on varsin tylsä, koska koko vajaan neljän kilometrin reitin näkee edessään koko ajan, kun tie kaareutuu saaren reunaa seuraten. Vaikka pääasiassa täällä ei huomioida kevyttä liikennettä niin tämän tien vieressä on levennys liikkujia ajatellen. Juoksemisesta tuli kuitenkin hyvä olo, kun sitä pitkään aikaan en ole tehnyt. Moni liikkuja oli tullut paikalle autolla muualta, ja meri vieressä tarjosi viilennysmahdollisuuden, mitä varmasti käytän seuraavalla kerralla. Olen myös löytänyt lähirantani mahdollisuudet loputtomaan meressä kellumiseen, jonka lisäksi siellä on kuntoiluvälineitä. Pienehkö ranta on vulkaanista hiekkaa, eli se on musta.

Kaikki tämä on hyvä pakokeino siitä syvästä päädystä, mihin yhtäkkiä ranskalaisen byrokratian ja säätämisen kanssa jouduin. Randy, jonka kanssa olin tehnyt alivuokrasopimuksen yllättäen ilmeisesti menehtyi palattuaan Sveitsiin. Auton rekisteröinti oli jäänyt kesken, ja sen katsastus oli juuri ja juuri yli kuusi kuukautta sitten tehty viimeksi, minkä vuoksi se pitää tehdä uudestaan. Olen Randylle kiitollinen, koska hän johdatti minut Gwadan kuvioihin.

Koska en ole ranskalainen täytyy minun myös todistaa olemassaoloni täällä muilla keinoin, kuin käyttäen paikallista tunnistautumiskäytäntöä FranceConnectia. Todisteluuni tarvitsen mm. sähkö- tai nettilaskun, mutta tätä ennen joudun tekemään vuokrasopimuksen suoraan asunnon omistajan kanssa. Sopimuksen allekirjoittanen tulevalla viikolla, kun tällä viikolla selvitttelimme siihen liittyviä käytännön asioita.

Randy oli jäänyt velkaa kolmelta kuukaudelta, ja ratkaisuni pulmaan oli ehdotus että maksan vuokravakuuden kolmelta kuukaudelta, niin lukko aukeaa ja hekin saavat pankkinsa kanssa asiat paremmalle tolalle. Tämä kelpasi asunnon omistajalle. Omistajapariskunta on todella mukava. Vuokraamisprosessi on moniportainen, kun yleensä edellytetään säännöllistä paikallista tuloa ja suosittelijoita, ja joudun todistamaan tuloni ja sellaista. Bändikaverini ja syntyperäinen guadeloupelainen Brendan jakoi minulle linkin vielä erilliseen monisivuiseen lomakkeeseen, jota yleensä käytetään vuokraustilanteissa, missä pikkutarkasti kirjataa asunnon kunto töpseleitä myöten muistiin kaikille osapuolille. Täällä luottamusta ei ole helppo ansaita. Kysyin vuokraemännältä että voinko olla varma että pääsen muuttamaan niin vastaus oli myöntävä. Voin hengähtää sitten, kun nimet ovat paperissa.

Ranskassa auton rekisteröinti on lain mukaan tapahduttava sähköisesti 2017 jälkeen, mutta käytännössä lähetän kuitenkin yhdeksän tulostettua tai kopioitua asiakirjaa kirjeitse Ranskan sisäministeriöön. Ilman FranceConnectia ainoa keino saada rekisteriote eli paikallisesti la carte grise (harmaa kortti) on tehdä se jonkin yksityisen palvelun kautta, ja ne perivät siitä käsittelymaksun. Laki kätevästi ulkoisti byrokratian, mutta paperitöitä ranskalaiset tuntuvat rakastavan. Brendanin mukaan järjestelmä on monimutkainen, koska melko moni oli mikä osapuoli hyvänsä yrittää huijata muita jollain tavalla. Vuokraemäntäni ja -isäntäni tapauksessa tunnen kuitenkin löytäneeni hyviä ihmisiä.

Yksi lähettävistä asiakirjoista on autovakuutustodistus, ja tosiaan hoidin vakuutusyhtiön toimistossa tämän kokonaan ranskaksi. En vieläkään oikein osaa ilmaista tai reagoida kaikkeen, mutta ymmärrys on varsin hyvällä tasolla. Jos kuitenkin tosielämän vastaavaa dialogitilannetta harjoiteltaisiin oppitunnilla niin se ei kestäisi 1.5 tuntia, mistä suurin osa ajasta menisi asiakkaan roolissa olevan odotteluun, kun virkailija näpyttelee päättellä asioita.

Jotta asia ei olisi niin yksinkertaista, niin vakuutus edellyttää paikallista tai ranskalaista pankkiyhteyttä, minkä sain kätevästi kuitenkin tehtyä ranskalaisen netttipankkiyrityksen kautta vähän aiemmin. Auton rekisteröintasiat taas vaativat ranskalaista puhelinnumeroa, ja minulla nyt on täältä sellainen. Suomalainen numeroni on nyt parkissa ja paikallinen liittymä tulee halvemmaksi joka tapauksessa.

Tulevana tiistaina on auton huolto ja katsastus, mitkä tapahtuvat saman yrityksen puitteissa, joten se on sitten hoidettu. Täällä näkee teillä kaikenlaisia autoja, ja luulen että aika isoa osaa ei ole katsastettu useisiin vuosiin ja moni ajanee kortitta. Poliisia ei juuri näy, ennen kuin joku hölmöilee todella pahasti. Asteikko ulottuu kuitenkin aseellisiin kansanliikkeisiin.

Kaikki järjestelyt ovat tuoneet yllättäviä kuluja, ja nyt ei tee mieli poistua täältä mihinkään todella pitkään aikaan, jotta vaivalla ja sijoituksella olisi jokin merkitys. Tällä hetkellä ajattelen, että Guadeloupe voisi olla pidempiaikainen tukikohta, josta sitten poistua muualle tai ainakin lähialueille kuten Pohjois- ja Etelä-Amerikkaan väliaikaisesti. Seuraavaksi solmin sähkö- ja nettisopimukset (alunperin tarkoitus oli maksaa näitä Randylle, jonka nimelle ne olivat olleet) sekä pakollisen kotivakuutuksen. Täytyy myös tutkia voisinko lopettaa matkavakuutukseni Suomesta ja ottaa täältä korvaavan paikallisen vakuutuksen. Olen nyt ollut täällä neljä kuukautta, ja rakennan uutta elämää tänne.

Hetken aikaa tämän kuun alussa pelotti, että onko minulla jatkomahdollisuuksia täällä, kun asumiskuviot yhtäkkiä katosivat ja olin jo ostanut autonkin ja pitänyt tulevaa osoitettani varmana. Lisäksi la carte grise byrokratialla on aikaraja, jonka jälkeen joudun maksamaan käsittelymaksun uudestaan. Lain mukaan teen järjestelyä jo nyt myöhässä, koska auton myynnin jälkeen aikaa on kuukausi uuteen rekisteröintiin. Tästä tulisi sakkoja, jos poliisi jostain syystä tarkastelisi papereitani, mitä vahvasti epäilen. Nykyinen airbnb-paikkani päättyy 30. marraskuuta.

Kaikki tämä lamaannutti minut vähäksi aikaa. Parin päivän jälkeen tajusin, että teen tämän tunteen vain itselleni ja oikeasti kaikki on järjesteltävissä ja siihen on vain ryhdyttävä. Järjesteltäviä asioita on kuitenkin rajallinen määrä ja kun kaiken tekee tietyssä järjestyksessä niin ne on hoidettu.

Varsinkin vieraassa maassa kun olo on vähän epävarma, on kaikki mainittu lisännyt epävarmuutta, ja varminta on nyt esimerkiksi nimi paperissa, mikä vielä vuokrasopimuksesta puuttuu. Autoasiasta en ole niin huolissani, mutta en haluaisi uudestaan maksaa vähän päälle sadan euron käsittelymaksua.

Muuten olen integroitumassa ja löytänyt ystäviä ja varsinkin meitä on nyt kolmen jäsenen bändi, joka on tuottamassa varsin erikoista mutta kovaa teknoblackmetallia hyvällä draivilla, ja siitä voi tulla jotain. Brendan jo ranskalaisen levy-yhtiön kirjoilla, ja tekemämme musiikki melko varmasti päätyy julkaisuun asti. Lisäksi minulla on liiketoimintasuunnitelmia toisen bändikaverini ja laulaja Robbien kanssa täällä.

Muutakin iloa elämään on löytynyt, ja siitä kenties lisää myöhemmin.

Yksi syy miksi täällä kannattaa käyttää aktiivihiiltä juomavetensä ylimääräiseen puhdistukseen on, että Guadeloupe ja myös Martinique ovat valitettavasti melko myrkytettyjä paikkoja. Myrkyn nimi on Chlordecone, ja tänä kesänä oikeus Ranskassa totesi valtion toimineen asiassa piittaamattomasti. Myrkkyä käytettiin täällä banaaniviljelmillä torjumaan hyönteisiä senkin jälkeen, kun se muualla oli jo kielletty vakavien seurauksiensa vuoksi. Kun Ranska virallisesti vihdoin myös kielsi sen, jatkui myrkyn käyttö senkin jälkeen salaa jonkin aikaa.

Suuri osa Guadeloupesta on viljelykiellossa, ja kalastaakin voi vain hyvin rajoitetuilla alueilla. Näin hiljattain uutisen, missä kalastajan toimet oli keskeutetty viranomaisten toimesta. Ongelma on, että pienimuotoinenkin kalastus on monelle tärkeä elinkeino. Chlordecone-jäämiä löytyy käytännössä jokaisesta asukkaasta, ja pitoisuutensa voi tarkistuttaa ilmaiseksi. Mietin, että joskus myöhemmin voisin näin tehdä itsekin mielenkiinnon vuoksi.

Aktiivihiili sitoo aineen lähes kokonaan, ja se kuuluu vesilaitoksien peruskalustoon. Sitten on tilanteita kuten naapurialueella kävi syyskuun alussa, että aktiivihiilisuodatus lopetti toimintansa ja myrkyn määrä 10-kertaistui juomavedessä. Tästä ehdittin ilmoittamaan asukkaille hieman jälkikäteen. Myrkyn on arvioitu hajoavan pois muutamien satojen vuosien aikana. Guadeloupessa ja Martiniquessa eturauhasssyöpää on huomattavasti enemmän kuin tavallisesti on odotettua, ja se johtuu tästä. Pääasiassa uhreina ovat olleet viljelmillä työskennelleet, jotka oikeutta itselleen hakevat. Myrkkyä kuitenkin liukenee vesistöihin kaikkialla jokin määrä. En söisi täällä laiduntavaa eläintä tai kalaa lainkaan, ja suhtautuisin satunnaiseen hedelmien, vihannesten ja muiden ruokatarpeiden myyntiin varauksella.

Minua kiinnostaa paikoissa saada kiinni paikallisesta syvästä mielenmaisemasta, ja tämä on saaren suuri kansallinen tragedia, joka on jatkunut useita vuosikymmeniä. Asian oppiminen muutti omaa todellisuuttani aika paljon ja koin tulleeni petetyksi. Chlordeconen aiheuttamaan mielipahaan sekoittuu jollain lailla kaikki kritiikki Ranskaa kohtaan, ja vuosi sitten hoitajien pakkorokotukset liipaisivat mellakan, kun luotto ei ole kovin korkealla alunperinkään. Pakkorokotuksia ei sitten tullut, vaan osa irtisanottiin, ja heidän työnsä palauttamista yrittää kansanliike edistää vielä. Fionan jälkeen eräässä kaupungissa aloiteltiin vesiongelmien takia pientä mellakkaa olikohan toissaviikolla, ja paikallinen vesilaitos ei ole kovin suosittu täällä. Osalla ei ole juomakelpoista vettä muutenkaan, oli myrskyä tai ei. Tänään 21. lokakuuta on itse asiassa Guadeloupen lipun päivä, ja se edustaa monella tavalla haaveita itsemääräämisoikeudesta. Hankala uskoa, että Guadeloupe koskaan itsenäistyisi, mutta itsenäisyyshaave on yksi taustalla vaikuttavista virtauksista.

Chlordeconesta on paljon tietoa ja tutkimusdataa löydettävissä, ja Wikipediasta on aiheesta tiivistelmä erikseen Ranskan Antillien tilanteesta: https://en.wikipedia.org/wiki/Chlordecone

Chlordecone-tapaus on todella surullinen ja muistuttaa minua kotikaupungistani Kuusankoskesta, jonka läpivirtaava Kymijoki on Euroopan myrkyllisimpiä jokia puunjalostusteollisuuden pitkällä ajalla aiheuttaman suuren dioksiini- ja elohopeapitoisuuksien vuoksi. Kun miettii kuitenkin kuinka tärkeä vesi on elämän kannalta, niin miten voi olla niin piittaamaton, että pilaa sen. Tässä kyseessä ei ole etteikö olisi tiedetty, vaan pilaamista jatkettiin tahallisesti. Koskematonta luontoa ei liene enää missään. Pientä harkintaa toivoisin, että miten siihen kosketaan.

Ilma on ollut täällä erityisen kostea nyt, mikä lienee tavallista tähän vuodenaikaan. Tarvitsee olla vain varjossa lyhyehkösti niin hiki alkaa virrata. Ulkoilmaa on mukava välillä annostella - ainakin mukavampi kuin jos se olisi kylmää. Pidin aikaisemmin jonkin aikaa ilmastointilaitetta pois päältä osan yöstä, mutta nyt sitä on pidettävä päällä koko yö ja nukun parhaiten. Asuinalueeni keskustassa puolen kilometrin päässä kävely vastaa jotakuinkin saunaa, ja sen jälkeen on aivan litimärkä. Säät ovat olleet suotuisat ja myrskyjä ja matalapaineita ei ole näkynyt Fionan jälkeen.

Isoja askeleita tapahtunut, kun tein viime viikon lopussa vuokrasopimuksen täällä ja muutan "omaan" enkä ""omaan"" kotiin marraskuun lopussa. Samoin ostin oman auton ja molemmat samalta uudelta tuttavuudeltani Randylta, joka lähti pois saarelta vuodeksi. Tapahtumaketju on ollut varsin myötämielinen.

Se alkoi ensimmäisestä AirBnB-paikastani täällä, kun isäntäni kysyi mistä olin kotoisin. Vastasin, että Suomesta, jolloin hän sanoi tietävänsä täältä muita suomalaisia. Heitä muuten tapasin viime viikolla, ja on kiva että on kanssakansalaisiakin paikalla ja tunnen oloni vähän turvallisemmaksi. Eräs heistä, Mirva, on asunut täällä muistaakseni kahdeksan vuotta ja perustanut englanninkielisen chat-ryhmän facebookiin, mihin sain nyt vinkin isännältäni. Tehtyäni tähän ryhmään tervehdysviestin siihen vastasi eräs brittiläinen Christiann, jota ja jonka tuttua Randya näin seuraavalla viikolla.

Randyyn tutustuin enemmänkin, ja hän otti tehtäväkseen opastaa minua välttämään kaikki ne vastoinkäymiset mitä hän oli täällä kohdannut. Hän on asunut täällä vuoden. Perin tavallaan hänen elämänpuitteensa täällä. Oma toiveeni ennen tänne tuloa oli vähitellen laskeutua AirBnB:stä mahdollisesti vuokralaiseksi ensin tutustuttuani vähän paikkaan. Toinen tavoitteeni oli tutkia löytyisikö täältä muita suomalaisia. Kolmas oli, että ostaisin auton, koska vuokraaminen tulee kuitenkin pidemmällä ajalla kalliimmaksi. Tämä kaikki mahdollistui Stephanen, AirBnB-isäntäni myötä. Tästä mitään tietämättä olin toki valinnut hänen paikkansa Guadeloupessa ensimmäiseksi majoituskohteekseni, ja Randy taas suhteellisen melko lyhyen ajan jälkeen havaitsi minut varsin luotettavaksi tyypiksi.

Kuusankoskelaisittain asiat siis lutviutuivat.

Vuokraaminen täällä ei ole helppoa ja pääasiassa siinä vaaditaan paikallista säännöllistä toimeentuloa useamman kuukauden ajalta ja mahdollisesti myös suosittelijoita. Tulevan asuntoni omistaja on mukava vanhempi pariskunta, ja asuntoni on talon alempi huoneisto pohjoisella valoisalla ja avaralla rinnenäkymällä itäisellä saaren osalla. Siellä ei Fionan aikana kuulemma menneet sähköt tai vesikään poikki.

Puhutaanpa hetki kuluista mitä täällä menee elämiseen. Tilaa on ehkä 50-60 neliötä, mistä maksan 650€/kk, saman minkä Randy maksaa. Sähkö maksetaan kolmen kuukauden välein ja se on kuulemma 80-120€. Täällä sähkölaskun suuruus määräytyy käytännössä lähes suoraan siitä kuinka paljon käyttää ilmastointia ja missä asennossa. Vedestä en maksa mitään. Tuollakin ja nykyisessä paikassani on käytössä kaasuliesi, johon ostetaan oma pullo silloin tällöin (jotain 20-30€ taitaa olla). Netti on täällä oikeastaan yhtä halpaa tai kallista kuin Suomessa, ja asuntoon tuleva 500 Mbps valokuitu maksaa muistaakseni vähän päälle 50€/kk (siihen kuuluisi myös tv-paketti). Puhelinliittymän vaihdan paikalliseksi, mikä maksaa vajaan 10€/kk (siihen kuuluu 150 Gt dataa ja roaming ja puhelut yms Eurooppaan). DNA:lle saan suomalaisen numeroni parkkiin parilla eurolla ja ohjattua uuteen. Näitä Ranskan ulkoalueita on valloittanut eräs operaattori, ja keskimääräinen hinta muuten olisi noin 20€/kk. Uusin asetus bensan hinnalle oli n. 1.5€ ja dieselille 1.7€ tai vähän päälle. Auton vakuutus on 30€/kk ja auto, valitettavasti dieseliä käyttävä mutta rallirattinen Peugeot 206+ maksoi 3000€, ja siihen Randy oli teettänyt perusylläpitohuoltoja jo pari kappaletta.

Ruokakulut mukaan laskien täällä pärjää varsin kohtuullisin kustannuksin kuitenkin lopulta, ja omat kuluni pysyvät hyvin arviossani, että ne eivät Suomen kuluistani muuttuisi.

Kyseessä on muuten ensimmäinen oma autoni koskaan!

Alivuokralaissopimus on tehty 2023 marraskuun loppuun asti. Pelkäsin, että Randy lähtisi pois vain puoleksi vuodeksi, mutta nyt minun ei tarvitse stressata jatkosuunnitelmia. Koko saarelta poistumista ei tee mieli miettiä yhtään. Aina kun sisällä on ilmastoinnin takia viileämpää ja ulkona tuulee tai sataa tuntuu syksyiseltä, mutta riittää kun avaa oven niin tajuaa taas olevansa ikuisen kesän maassa. Viimeisin heijastuma on tuntea elävänsä uudestaan lapsuuden ikuista kesää mummolassa.

Olen nyt ehkä ymmärtänyt miksi elämänmeno täällä etelämmässä on kiireetöntä. Luulen sen johtuvan siitä miten ajattomalta täällä tuntuu. Aika on kuin pysähtynyt. Vaikka minulla on nyt töitäkin melko paljon, niin kaikki tuntuu jotenkin silti rennommalta ja mukavammalta. Alustavia kontakteja musiikki-ihmisiin olen myös tehnyt, ja toivon pääseväni paremmin sisään skeneen ja esiintymäänkin täällä.

Sain eilen kiittää varautumistani, kun kaupan kassalla korttini ei yhtäkkiä toiminutkaan. Arvelin, että sille asettamani raja tai käyttötilini kate olisi tullut vastaan, kun en halua pitää saatavilla paljoa rahaa ja avasin mobiilisovelluksen korjatakseni tilanteen, mutta siinä oli huoltokatko! Kysyin missä olisi pankkiautomaatti ja kävin siellä kokeilemassa ja varmistui, että rahaa ei ole saatavilla. Myöskin S-Pankin nettisivut olivat pois käytöstä!

No, sain jätettyä ostokseni kassalle talteen, kun lähdin hakemaan kotoani n. 20 minuutin edestakaisen ajomatkan päästä luottokorttiani kokeillakseni sillä. Siinä oli myös käyttörajat mihin en päässyt nyt käsiksi, mutta toivoin että Visa olisi niin ketku firma että luottoa saisi silti. Olin tässä oikeassa, ja sain sillä ostokseni maksettua.

S-pankin huoltokatko oli tietysti juuri alkanut, kun Suomessa oli yöaika. Vastaavan olisivat kokeneet hekin Suomessa, jotka olisivat samaan aikaan käyneet kaupassa.

Pieni muutos kielenkäytössäni on tapahtumassa, koska en oikein osaa puhua englantia vaan solkkaan vähintään varmaan epäselvää ranskaa, mitä toistan niin kauan sanoja etsien että syntyy ymmärrys. Samalla korviini tarttuu sanoja mitkä olin jännityksessäni unohtanut. Usein heti jälkeenpäin tulee mieleen miten olisi voinut sanoa paremmin. Toisaalta taas on mukavia onnistumisia, kun menee kerralla oikein. Palautin vuokra-autoni ja selitin siihen liittyviä asioita esimerkiksi hyvin ja uskalsin myös pyytää virkailijaa puhumaan hitaammin. Ymmärrän hyvin kun kieltä puhutaan hidastetusti. Ranskan osaaminen on täällä joka tapauksessa olennaista, mutta myös englanti sujuu monelta.

Huoltoasemat ovat täällä muina päivinä paitsi sunnuntaina oikeita palveluasemia, ja kun asiaa kysyin kerran niin nyt osaan pyytää tankin täyteen ranskaksi. Se on le plein tai pidempänä ilmaisuna faire le plein, minkä opin kun sitä käytettin paikallismedian otsikossa liittyen Fiona-myrskyyn. Siinä kerrottiin miten kansalaiset kävivät kaupoissa faire le plein.

Lö plään silvuuplee suomeksi siis vokaaleja venyttäen. Duolingon puheharjoituksien myötä (mitä välillä täydennän puhumalla googlen käännössovellukselle ranskaa ja katson mitä se tulkitsee mongerruksestani) olen tajunnut kuinka ranskaa puhuessa pitäisi osata lyhentää vokaalien kestoja mihin on tottunut. Jännä aivoharjoitus, kun sitä pitää osata kuunnella omasta puheestaan.