Talvi on täällä syvimmillään, ja ilma rauhoittumaan päin, kun kostea kausi on vaihtunut kuivemmaksi kaudeksi. Pasaatituuli puhaltelee välillä voimallisestikin, mutta koko ajan. Myrskykauden aikana sen pysähtyessä sää muuttuu nopeasti raskaammaksi ja voi syntyä ukkosia. Välllä tuntuu jopa liian kylmältä kuitenkin, ja itse asiassa jokin aika sitten tänne valui niinkin kylmää ilmaa, että yöllämpötila oli 16-17 astetta.

Tykkään kyllä paikallisesta liikennekulttuurista siltä osin, että siihen kuuluu välillä yhteisöllisyys, mutta sain kokea toisenlaisenkin tapauksen äskettäin. Ajoin moottoritiellä ja väistin yhtä nopeasti ajavaa pakettiautoa oikealle kaistalle. Kun se oli mennyt ohi palasin takaisin vasemmalle kaistalle. Tiellä on pätkä missä kannattaa ajaa vasenta kaistaa melko pitkä matka, koska tielle liittyy muita teitä ja oikea kaista on aina rajoitusta hitaampi. Taakseni tuli nopeasti henkilöauto, jolla oli ilmeisesti samanlainen kiire pakettiauton kanssa. Ajoin tiellä nopeusrajoituksen mukaisesti, ja jossain siinä kohden on myös tutka.

Tämä ei riittänyt kuskille, vaan ilmeisesti hän ajatteli minun jollain lailla tahallisesti ajavan “hitaasti” hänen edessään. Kun tilaisuus koitti tämä kuski meni oikealta ohitseni ja palasi suoraan eteeni ja painoi jarrua, jolloin minunkin piti jarruttaa äkillisesti. Tämä toistui vielä toisen kerran, ja jonkin aikaa olimme lähes pysähdyksissä moottoritien vasemmalla kaistalla. Ensimmäinen kerta, kun joku on tehnyt minulle ns. brake checkin. Kuski siitä meni oikealle kaistalle jonottamaan seuraavasta liittymästä ylös.

Ilmeisesti pilasin jonkinlaisen hyvän flown hänelle sinä päivänä. Kuulin häneltä jotain kommentteja oikean puolen avoimesta ikkunastani, mutta en kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Joskus viime vuonna kerran lähdin stop-merkin takaa oikealle, ja perääni ilmestyi poiminopeutta ajanut auto, jota en mitenkään nähnyt kääntymisen aloittaessani. Siitäkin tuli töötin muodossa jotain huomiota hänen ohittaessaan minut.

Levottomimmillaan liikenne on joskus yöllä tai aamuyöllä, ja hyvin harvoin tulee silloin ajettua onneksi.

Muutoin trooppinen ilmapiiri on ollut mukava, ja mielen kausivaihtelut ovat kadonneet kokonaan. Nyt ajattelin asiaa ekan kerran viimeiseen vuoteen ainakin.

Sähkölaitoksen työtaistelu johti lopulta siihen, että saaren päävoimala pantiin lakkolaisten toimesta kokonaan pois linjoilta. Koko saari meni pimeäksi, ja esimerkiksi keskussairaala käynnisti varageneraattorinsa. Saaren hallinto pakkomääräsi työntekijöitä töihin käynnistämään päävoimalan, ja tätä turvaamaan lähetetettiin osasto santarmeja.

Sähkökatko alkoi perjantaina aamulla vähän ennen yhdeksää ja jatkuu edelleen puoli seitsemältä illalla. Iltapäivästä minulta katkesi myös puhelinliittymä, kun tukiaseman varavoima ilmeisesti ehtyi. Kävin ajamassa autolla jonkinlaisen kierroksen, että sain ladattua puhelimeen lisää virtaa. Muilla lienee ollut samoja ajatuksia, sillä lähimmän paratiisirantakeskukseni Sainte-Annen keskusta ja ympäristö oli täynnä autoilevia. Rantatie oli paluumatkallani erittäin tukossa, ja onni onnettomuudessa: opin reitin kiertää päätie seuraamalla paikallisia, jotka näyttivät tietävän mitä tekevät. Minulta on tällä hetkellä poikki sähkö, vesi ja kaikki yhteydet. Onneksi on kuitenkin lämmintä.

Näin isoa katkoa ei ole ollut täällä ollessani. Karibian jännempi puoli on sitenkin näkynyt, että Martiniquella monta kuukautta jatkuneet mielenosoitukset korkeita elinkustannuksia vastaan ovat levinneet osittain tänne. Siellä tilanne on välillä ollut varsin levoton ja saarella on voimassa öinen ulkonaliikkumiskielto. Täällä pääkaupungissa Pointe-à-Pitressä on poltettu autoja ja kuulunut laukauksia. Välillä joissain paikoissa tehdään palavia barrikadeja. Toiminta ajoittuu aina yöaikaan, ja barrikadit on siivottu aamulla.

Liikehdintä on johtanut siihen että n. 6000 päivittäistavaran hinnat ovat laskemassa 20%, ja siitä on tännekin vaikutuksia. Säätövaraa lienee rahtikustannuksissa ja ns meriverossa, jolla ulkoalueet keräävät rahaa. Alv on täällä jo todella alhainen vain muutamia prosentteja ja joissain tuotteissa nolla. Tällä lienee kompensoitu saaren ylläpidon logistisia kustannuksia.

Täällä elämisessä kotivaraa pitää olla niin luonnonmullistuksia ja sosiaalisia mullistuksia varten. Liikehdintä ei kohdistu ihmisiin vaan asioihin. Toiminnan laajuus on vain jotain mihin ei ole tottunut. Jos lentokenttä vielä sammuttaisi valonsa niin taivas olisi täysin valosaasteeton toisaalta.

Viritin kännykän jalustalleen lukuvaloksi kynttilöiden valaistessa seinämiä, ja syvennyin meneillään olevaan Stephen Kingin kirjaan The Dead Zone. Se on sopivan helppoa luettavaa. Muita keskeneräisiä kirjoja on Voltairen Candide ja Alexandre Duma’n Les Trois Mousquetaires. Molemmat ovat kirjallisesti sen verran edistyneitä ja sanastoni riittämätön, että lukeminen etenee hitaasti. Tiesittekö muuten, että Alexandre Dumas on Haitissa asemapaikkaa pitäneen ranskalaisen sotilaskomentajan ja orjan pojanpoika. Alexandren isä, jolle hänen isänsä antoi hyvät eväät, palveli kenraalina Ranskan vallankumoussodissa menestyksekkäästi ja tunnettiin itävaltalaisten keskuudessa ”mustana paholaisena”. Olen yrittänyt käynnistää lukuharrastustani uudelleen, ja nyt kirjaan keskittyessäni sähköjen paluu tuntuisi pettymykseltä.

Yhteydet palasivat viiden tunnin katkon jälkeen joksikin aikaa ja sähköjä palautetaan vähitellen santarmien suojeluksessa ja valvomana. Yleinen sähkökatko on alueellani jatkunut yli 12 tuntia. Täksi yöksi on varmuuden vuoksi asetettu ulkonaliikkumiskielto klo 19-06.

Pimeää ja lähes liikkeetöntö seutua läpileikkaa ainoastaan jonkun lähistöllä asuvan aggregaatin matala surina tutun yöäänimaiseman lisäksi.

Sähköt palasivat kahdelta yöllä. Kävin nukkumaan yhdeksältä ja nukuin varsin hyvin. Onneksi kuitenkin heräsin ajoissa aamiaiselle, koska sähköt menivät uudestaan poikki ennen kahdeksaa ja ovat poikki edelleen. Juttelin vuokraemännän kanssa ja hänenkin mielestään tämä alkaa olla vähän liikaa. Työtaistelun tavoite lienee nostaa yleistä painetta tilanteen ratkaisemiseksi, mutta sosiaalisessa mediassa kaivataan nyt sähkön turvaamista lailla. Ulkonaliikkumiskiellosta huolimatta jokin porukka oli kiertänyt pääkaupungin katuja ryöstämässä liikkeitä kauhakuormaajan avulla. Pointe-à-Pitreä en muutenkaan suosittelisi kaupunkilomakohteeksi, paitsi jos ns urban decay kiinnostaa. Kaupunki tuntuu olevan hitaasti vain hajoamassa. Se on kaukana siitä trooppisesta paratiisista, jota voi kokea paljon muualla.

On käynyt ilmi, että voimalan valvomossa oltiin sabotoitu jotain ohjausjärjestelmiä, jonka lisäksi se oli ajettu alas hallitsemattomasti. Tästä syystä sähköjen palauttaminen jatkuu edelleen, ja paikalle piti eilispäivän ja illan aikana saada ulkoinen generaattori, millä voimalalle saatiin virtaa. Aputurbiini oli edeltäneiden katkojen seurauksena ylikuormittunut. Voimalaa ei voi yhtäkkiä täysin käynnistää. Vaikka työläisten oikeuksien puolella olen niin menee mielestäni jonkin rajan yli, kun työtaistelu alkaa sabotoimaan tuotantovälineitään, koska se ei palvele enää ketään. Ilmeisesti mielipaha on kuitenkin todella merkittävä.

Tätä kirjoittaessani sähköt palasivat juuri ja kello on nyt 12 päivällä lauantaina. Sähkökatkon alkamisen jälkeen viimeisen 27 tunnin aikana minulla on ollut sähköä noin 6 tuntia.

Katselen sudenkorentoja, perhosia ja lintuja ja mietin miten jatkavat eloaan kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ihmisen vuosikymmenien, vuosisatojen ja vuosituhansien aikana kerrytetty virtuaalinen lisäarvokerrostuma voi romahtaaa hetkessä. Onneksi on kuitenkin lämmintä.

Yksi asia mikä yhdistää Guadeloupelaisia sen lisäksi, että jokaisella ja minullakin varmasti nyt on jokin pitoisuus hyönteismyrkky Chlordeconia verenkierrossaan, on rantatuoli. Se pistää erityisesti silmään ihmismassojen vaeltaessa seuraamaan karnevaalikulkueita. Tervetuloa rantatuolikauteni avajaisiin. Katso kuvat ja lue lisää!

Sähkölaitos EDF:n paikallinen osasto on jälleen lakossa. Käytännössä saaren suurin (ja samalla saastuttavin) voimala käy vain osateholla tai sen turbiinit ovat kokonaan pois käytöstä, ja sähköt menevät poikki 2-4 tunnin jaksoissa. Ne osuvat päivittäin vähän eri puolille saarta. Lakkoon ryhdyttiin, koska työnantajaosapuoli ei ole ilmeisesti toteuttanut kaikkea mitä 1.5 vuotta sitten sovittiin. Tähän mennessä parhaimmillaan puolet saaren kotitalouksista on ollut yhtäaikaa pimeänä. Katkojen tarkoitus on pakottaa työnantaja neuvottelypöytään, ja työnantaja puolestaan haluaa katkojen päättyvän ennen neuvottelujen aloittamista. Väestö on jonkin verran vastahakoinen tälle käsitykseni mukaan, ja jotain addressia on myös kerätty. 1.5 vuotta sitten sähkökatkoja oli päivisin kahden kuukauden ajan, ja siitä ei ole niin pitkä aika kuitenkaan.

Kun sähköt menevät sopivasti poikki niin myös vedentulo lakkaa tai paineet häviävät putkistosta, ja tällöin jonkin aikaa olenkin ollut ilman sähköä ja juoksevaa vettä. Asumassani kiinteistössä on kuitenkin oma vesisäiliö, jonka jotain teknistä yksityiskohtaa on käyty korjaamassa ja luullakseni sieltä riittää vettä jonkin aikaa. Nopeasti mukautuu kaikenlaiseen, ja huomaan miten hieman kuin itsekseen tulee suunnitteltua elämäänsä sähkä- ja vesikatkojen mukaan. Hella toimii kaasulla, mikä täällä on yleinen tapa, joten ruokaa saa aina laitettua. Kynttilänvalossa voi tuntea olevansa kuin mökillä, ja sysipimeää lähiseutua valaisee näinä aikoina vielä lähes täysi kuu.

Täällä on nyt vuoden kuumin aika. Päivälämpötila voi nousta 33-34 asteeseen. Myrskykausi on ollut todella leuto, vaikka odotukset olivat päinvastaiset. Sen verran ilmavirroissa on vaihtelua, että pasaatituuli on mennyt hetkeksi epäkuntoon. Pasaatituuli on ranskaksi alize, ja kun se häiriintyy on se panne d’alize, ja samaa voi sanoa vaikkapa auton moottorista tai muusta laitteesta. Ilma on heti kosteampi ja raskaampi, kun Atlantti ei tuo helpotusta. Nyt on tuullut vähän Karibian meren suunnalta, mikä on lämpimämpi. Jos on ulkona terassilla tai sisälläkin paikoillaan niin hiki saattaa virrata. Olen harkinnut ilmastointilaitteen ottamista käyttöön ainakin vähentämään kosteutta, kun toimeliaisuus hidastuu kohti iltaa. Pidän nykyään olohuoneen isoa ikkunaa auki päivisin, ja pari kertaa poikittain huoneen läpi terassille on oikaissut lintuja.

Korkeat elinkustannukset ovat lähisaarella Martiniquessa roihahtaneet kirjaimellisesti liekkeihin, ja pääkaupunkiin on määrätty osittaisia ulkonaliikkumiskieltoja. Mielenosoitukset alkoivat syyskuun alussa, ja tällä viikolla siellä on barrikoitu teitä ja katuja ja poltettu paikkoja. 11 poliisia on haavoittunut luodeista. Täällä on ollut vähän vastaavaa liikehdintää, mutta ei samassa laajuudessa. Pääteitä on parista kohtaa suljettu palavin barrikadein ja jokin silta, mutta ei sen dramaattisempaa. Kaksi nopeuskameraa on poltettu. Ulkoalueiden edustajat ovat järjestäneet myös Pariisissa mielenosoituksia samasta aiheesta. Martiniqueen on Ranskasta lähetetty puolisotilaallinen kaupunkiväkivaltaan erikoistunut osasto auttamaan järjestyksenpidossa.

Erittäin kiinnostavaa ja vähän jopa hassua miten vähän näistä tietää paikallisuutismedioiden nettisivujen kautta. Mikään ei ole erikoisnosto tai vastaava, vaan yksi uutinen muiden paikallisuutisten joukossa samantasoisesti. Uutisia maailmalta ei juuri näy. Sen olen pannut merkille, että toimituslinja yleensäkin on faktapohjaista eikä sensaatiohakuista. Kuvateksti barrikoidusta sillasta kertoo miten silta on kätevä paikka barrikadeille (Le pont de La Boucan est un emplacement pratique pour les barrages.).

Sähkäkatkojen vaikutusta pehmentämään vuokraemäntäni antoi minulle keskikokoisen rasiallisen tuoreita kirsikoita, joita olen lisännyt jokaiseen ateriaani aamusta iltaan.

Kahdeksan päivää Ernesto-nimisen trooppisen myrskyn jälkeen täällä päättyi vihdoin suositus olla käyttämättä hanavettä - ainakaan ilman huolellista keittämistä. Suositus koski lähes koko saarta ja joissain paikoissa jaettiin pullopakkauksia asuinpaikkatodistusta vastaan. Suositus annetaan aina suurten sateiden jälkeen, koska ne voivat samentaa vesiä. Testauksissa on mennyt yleensä noin viikon verran.

Ernestosta kehittyi vähän myöhemmin kohti koillista Atlanttia suunnannut hurrikaani. Kausi on ollut poikkeuksellisen hiljainen toistaiseksi

Heräsin yksi aamu hämähäkinseittiä kädessäni. On suloista ajatella olevansa niin rauhallinen nukkuja, että hämähäkin mielestä voisin olla osa seittiä. Luulen kuitenkin, että makuuhuoneeni katon nurkkauksessa majaileva otus oli leikannut edellisen seitin pois uuden tieltä (tekevätkö ne niin?). Täällä kannattaa sisällä pitää tiettyjä hämähäkkejä. Kuvattu tapaus vastaa suomalaista lukkia jollain tavalla, mutta on hennompi ja pienempi. Toinen tyypillinen sisähämähäkki on pienempi, paksumpi eikä niin kivan oloinen. Vuoden aikana on useita iltoja, kun sisälle saattaa säleikköikkunoiden raoista valon perässä yrittää paljonkin lentäviä pieniä hyönteisiä, ja silloin sisävalojen ripustimissa päivystävät hämähäkit ovat hyvä apu. Niiden suhteen pitää harjoittaa luovaa kannanhoidollista siivousta, mutta seitit voi välillä imuroida jättäen niiden tekijät turvaan. Toisaalta olohuoneen sohvani alle kasvaa kokonainen yhteiskunta siihen mennessä, kun sen siivoan pari kertaa vuodessa, mutta sille tielle lattialla kulkevat hyönteiset sitten jäävätkin.

Sänky on hyvä pitää etäämmällä seinistä, ja lisäksi sen jalkojen ympärille olen ripotellut jauhemaista hyönteismyrkkyä. Nykyisessä paikassa yli 1.5 vuotta asuttuani ei ole hyönteisiä sänkyyn eksynytkään. Seiniä ja kattoja ei kannata liian läheltä katsoa, kun niissä saattaa nähdä mikroskooppisen kokoisia hyönteisiä liikuskelemassa. On ollut mielenkiintoista seurata miten käsitykseni siitä mikä on hyväksyttävää ja mikä ei on muuttunut. Erilaisiin hyönteisiin on täällä tottunut sekä oppinut miten minä ja ne asettuvat omiin ekologiseen lokeroihinsa.

Isompia torakoita ei ole näkynyt pitkään aikaan (kaikki torakat poistan nopeasti), ja ulkohämähäkitkin ovat pysyneet ulkona. Välillä terassilla näkyy yöllisten eeppisten kohtaamisten tuloksia, kun isojen kuoriaisten tai torakoiden raajoja on irrotettu tai joltain on katkaistu pääkin. Iso hämähäkkilaji on kypsimmillään leveydeltään selvästi suurempi kuin juomalasi. Se käy läpi monia kasvuvaiheita, ja on kiehtovaa löytää sen entisiä kokonaisia läpikuultavia “kuoria”, jotka muistuttavat hienomekaanista konetta ilman sitä ohjaavaa teknologiaa - ne ovat kuin dynaamisia hämähäkkiveistoksia. Toisaalta välillä löytää kyseisen hämähäkin suloisesti ja hienosti kutomia munapussukoita. Ihmettelin pitkään mitä kyseiset pehmeät sormenpään kokoiset kukkarot ovat, kunnes näin yhden hämähäkin sellaisen kanssa.

Eläimistä puheenollen täällä oli jokin aika sitten parin viikon välein kaksi barracuda-tapausta, joissa kyseinen 1.5-2m pitkä kenties sama kalayksilö puri kahdelta uimarilta jalat pahasti sairaalakuntoon. Uutisoinnin sävy on usein sellainen, että ihmiset ovat täällä vieraana, mikä on minusta aika hyvä ajattelutapa. Isompia haikaloja täällä ei ole, mutta “hyökkäykset” tapahtuivat matalassa rantavedessä saaren klassisimmalla paratiisirannalla tai sen yhdellä osalla. Se otettiin kokonaan pois käytöstä joksikin aikaa. On varmasti kiva, kun tulee ruokaa kotiovelle toimitettuna jopa lentoteitse.

Toteutin paikallisen taitelijan kanssa yhteisnäyttelyn, mihin loin äänimaiseman sekä myös esiinnyin näyttelyn avajaisissa. Taiteilija Karib on CHLRDCN bänditoverini Brendanin vaimo, joten vähitellen suhteeni paikalliseen skeneen syvenevät. Tuntuu hyvältä olla mukana taidetoiminnassa. Olen löytänyt tieni lähemmäs omaa heimoani.

Centre des arts et de la culture Maryse Condé on nimetty paikallisen kirjailijasuuruuden mukaan. Se on Pointe-a-Pitren keskustassa toimiva monipuolinen kulttuurikeskus, joka toimii entisen vastaavan tiloissa puolivallattomasti, mutta samalla nimellä. Sisältä löytyi monesta kerroksesta ainakin näyttelytiloja, taide- ja käsityömyyntiä, kahviloita sekä kirjasto. Rakennus on ollut viimeistelty sekä käytössä, mutta jonkin prosessin myötä se on palautunut alkuperäisempään tilaan. Lopulta se prosessiin tyytymättömien kulttuuriaktiivien toimesta vallattiin käyttöön, mikäli oikein ymmärsin. Yhteistyö Karibin kanssa jatkunee, ja toivottavasti poikii myös uusia yhteistyökuvioita.

Matkallani avajaisiin saavuin tuoreimmalle kolaripaikalleni tähän mennessä. Ajoin kohti pääkaupungin keskustaa, kun pienen mutkan takaa tuli savuava auto oman kaistani yli jonkin matkaa edessäni. Sen keula oli osittain tuhoutunut. Vastaantulevien kaistalla oli auto, mihin edellinen oli melko voimakkasti törmännyt. Kyseessä on ehkä kuudes tai seitsemäs tuore auto-onnettomuus, minkä näen täällä. Suomessa en ole nähnyt juuri yhtäkään, mutta toisaalta en ole myöskään ajanut autolla niin paljon kuin täällä. Törmänneen auton kuljettaja valitteli ilmeisesti kipujaan istuen penkillään, ja vierustoveri astui autosta ulos kiroten ja potkaisten sitä. Törmätyn auton kuski poltti tupakkaa katsoen ilmeettömänä kaukaisuuteen. Jouduin ajamaan törmänneen auton savuavien osien yli päästäkseni jatkamaan matkaani.

Aikoinaan pian tänne tuloni jälkeen ajaessani moottoritiellä silloiseen majapaikkaani, tuli vastakkaisella puolella vastaan suurella nopeudella palava tai ainakin voimakkaasti savuttava auto. Se jäi kaistoja erottavan seinämän toiselle puolelle, mutta levitti sen ylle paksun savupilven pitkältä matkalta. Leijuva savu teki maisemasta hyvin kauniin, kun laskevan auringon valo siivilöityi kauempana vuoriston ja lähempänä puiden takaa. Pienessä hetkessä voi tapahtua kaikki mahdollinen ja kaikista näkökulmista. Joku halusi päästä mahdollisimman pitkälle ennen matkansa päättymistä tai epätoivoisesti sammuttaa autonsa ilmavirralla; toinen ihastelee näyttämöä todellisuuteen, jossa muutoin näkymätön valo tehdään näkyväksi.

Luonnosta puolestaan puheenollen, yksi kauneimpia ääniä mitä olen saanut kokea ja oppinut kuuntelemaan on lähestyvän sateen kohina. Myrskykausi näyttäytyy epävakautena, ja paikoitellen on tullut rankkoja sadekuuroja. Niiden reunat voivat olla hyvinkin tarkat. Kun pilvi sopivassa kulmassa tulee kohti voi sekä sateen sumun että sen äänen havaita melko paljon ennen kuin se tulee kohdalle, ja sitä ehtii ihailla tovin. Rehevä luonto tarjoaa vesipisaroille rummun tapaisen soittimen, ja yhdessä lähes äärettömät monet iskut luovat uudenlaisen kohinan.

Historiallisen katsauksen jälkeen poliittinen katsaus, ja näillä onkin yhteyksiä.

EU-parlamenttivaalien kautta pääsee tutustumaan hieman syvemmin guadeloupelaiseen poliittiseen todellisuuteen. Ranskassa Le Penin tai nykyään italialaisia ja algerialaisia sukujuuria omaavan Jordan Bardellan Rassemblement National tai Kansallinen kokoontuminen suoraan suomennettuna sai yli kolmanneksen äänistä. Saaren äänestäjät ajattelivat samoin, paitsi seuraavat olivat enimmäkseen vasemmisto-vasemmistoradikaalien listoja. Äänestysprosentti oli toisaalta täällä vähän alle 11. Martiniquella se oli alle 9. Koko Ranskassa äänestysprosentti oli vähän Suomea alhaisempi.

RN on saanut fokusoitua mielipahaa siivottuaan äärioikeistolaitaansa, mutta suomalainen näkökulma siihen johtaa vähän harhaan. Täällä ajattelisin, että presidentin tasavaltalaispuolue/ehdokaslista edustaa kaikkia koettuja epäkohtia - vesi, chlordecon, elinkustannukset, työttömyys, mahdollisuuksien vähäisyys jne. AY-liikkeet ovat toisaalta täällä todella vahvoja, ja jos kaikki vasemmistoon kallellaan olevat olisivat olleet samassa listassa se olisi ollut yhteensä suurempi kuin RN.

Kun puolueen suomalainen serkku Perussuomalaiset flirttailee rasismilla ei tämä agenda eläisi täällä kuin silmänräpäyksen ja todennäköisesti voisi tulla turpiinkin vielä. PS luotaa siltä osin ihmisyyttä syvempiä virtauksia. Äärioikeiston listat olivat erikseen, mutta suomalaisen ja ranskalaisen näkökulman eroja kuvaa vaikkapa vastikään uutisoitu oikeustapaus. Täällä äärioikeistopoliitikko tuomittiin maksamaan vuoden verran palkkoja ja muita kuluja avustajalleen, jota poliitikko oli pitänyt hangarounderina ja avustaja palkattuna työnä. Poliitikko on ulkoiselta olemukseltaan musta nainen.

Lähtökohta politiikalle on tasa-arvoisempi Ranskassa kuin Suomessa mitä tulee ihmiskäsitykseen. Siitä on vuodatettu paljon verta, ja perusoikeuksia puolustetaan herkästi ja voimalla. Martiniquella paikalliset viljelijät osoittivat viime vuoden puolella mieltä, ja eräs sattumalta ulkomaan komennuksella ollut santarmi kommentoi mielenosoittajille takaisin jotain liittyen sosiaalitukiin ja niiden hyväksikäyttöön. Tämä oli videoitu ja se alkoi levitä nopeasti.

Santarmi erotettiin, lähetettiin välittömästi takaisin Ranskaan ja tapausta pyydettiin anteeksi virkavallan toimesta. Ranskalainen identiteetti on moniarvoisempi kuin suomalainen, vaikka äänestyskäyttäytyminen saattaa olla ristiriitaista sen suhteen miten se äänestäjää lopulta auttaa muutoin kuin mielipahan ilmaisukanavana. En pitäisi ihmeenä, että mainittu santarmi ja tyytymätön viljelijä molemmat olisivat RN:n äänestäjiä, mikä kertoo populismin voimasta.

Veteen liittyen täällä pidettiin pieni konferenssi aiemmin keväällä, ja paikalle oli kutsuttu YK:sta asiantuntijoita. Paneelikeskustelu lopulta estettiin, mikä lienee faktojen lisäksi osasyynä YK:n julkaiseman raportin kielteiseen sävyyn - https://www.ohchr.org/en/press-releases/2024/03/un-experts-urge-france-guarantee-safe-drinking-water-guadeloupe Maksamattomia vesilaskuja annettiin hiljattain anteeksi miljoonien eurojen edestä. Tämä on tapahtunut aiemminkin, joten moni jättänee edelleen maksamatta. Olikohan niin että 40% laskuista on jäänyt saamatta. Kuluttajat kyseenalaistavat mistä he maksavat, kun vesijärjestelmä on usein epäkunnossa tai vesi juomakelvotonta. Minun naapurustossani onneksi vesiongelmia ei ole ollut poislukien myrskyjen tai sateiden aiheuttamat laatuselvitykset.

Suomessa tai yleensäkin ranskankielisen maailman ulkopuolella on saattanut jäädä pitkälti huomaamatta miten Ranskan merentakaisella alueella nimeltään Uusi Kaledonia käytiin vastikään raju kamppailu, missä useita myös kuoli. Asia liittyi jollain tavalla äänestysoikeuksiin. Voin yrittää ymmärtää manner-ranskalaisen näkemyksen merentakaisista alueista jollain tavalla, koska näitä pitkälti tuetaan.

Guadeloupe on eräänlaisessa taloudellis-sosialipoliittisessa ekologisessa lokerossa, koska tasavalta ei halua päästää alueistaan irti, ja toisaalta taustalla kummittelee orjuuden synkkä menneisyys, jota ehkä jollain tavalla koetaan hyvitettävän. Samalla varaa ei ole myöskään antaa levottomuuksille tilaa, joten neuvotteluissa on jonkinlaista selkärankaa paikallisten hyväksi.

Kokonaisuus mitataan kohta tarkemmin Macronin julistamissa yllättävissä Ranskan parlamenttivaaleissa.

Viime viikolla 27.5. oli pyhäpäivä orjuuden päättymisen vuoksi. Päivämäärä on mielenkiintoinen, koska se ei ole päivä kun Ranska virallisesti päätti orjuuden 27.4.1848 vaan täällä toukokuussa 1802 käydyn taistelun päättymisen päivämäärä. Muilla merentakaisilla alueille päivää vietetään myös eri päivinä, jotka liittynevät paikallisiin tapahtumiin asiaan liittyen. Tämä on varsin luonnollista, kun sitä vähän ajattelee; yksi tapa määrittää olemassaolon oikeutustaan suhteessa keskushallintoon ja maailmassa.

Orjuus päätettiin ensimmäisen kerran hieman Ranskan vallankumouksen jälkeen 1794. Napoleonin otettua liikkeen haltuunsa vallankaappauksessa hän edisti paljon Ranskaa yhteiskuntana, mutta kehulistasta usein unohtuu miten hän palautti orjuuden 1802 ja miten siihen liittyvät syrjivät asetukset olivat edellisiä ankarampia. Tämä tehtiin turvaamaan merentakaisten alueiden tuotanto ja kauppa tai oikeastaan voitot. Vaihtoehtona olisi ollut ihmisten työllistäminen.

Vapaus ja vallankumouksen aatteet olivat juurtuneet Guadeloupeen, ja Napoleon lähetti laivasto-osaston ottamaan tilanne haltuun ja tuhoamaan vastarinta. Samalla Ranska myös tiukensi otettaan Guadeloupesta, joka oli välillä ollut Englannin ja Ruotsinkin “omistuksessa” hetken aikaa. Vastarintajoukoista täällä nostetaan esiin kaksi historiallista henkilöä. Pitkän sotilasuran tehnyt tasavaltalainen Louis Delgrés ja naisorja nimeltään Solitude.

Ihmisten ns. rodullisia ja niihin liittyviä laillisia ominaisuuksia määriteltiin noihin aikoihin hyvin tarkasti. Delgrés oli nk. vapaa värillinen ihminen (Äiti oli métisse ja isä créole blanc - valkoinen kreoli). Solitude syntyi orjalaivassa tapahtuneen raiskauksen seurauksena, ja biologinen isä oli ranskalainen. Hän oli siis mulâtre eli mulatti. Tämän seurauksena hänen arvoasemansa plantaaseilla oli mustia afrikkalaisia korkeampi, ja hän osallistui kotitöihin plantaasitöiden sijaan.

Täällä on nykyään Fort Delgrès nimellä tunnettu varsin iso linnake. Se nimettiin vastarintakomentajan mukaan paljon myöhemmin, ja tunnettiin heti taistelujen jälkeen pitkään ranskalaisen komentajan nimellä. En tiedä kuinka paljon sotatoimista tapahtui linnakkeen puitteissa, koska taisteluja käytiin myös pääkaupungissa. Delgrès oli kirjoittanut ennen taistelujen alkamista manifestin, missä vaadittiin vapautta ja tasa-arvoa, ja tälle ei löytynyt kaikupohjaa ranskalaisista maihinnousujoukoista ja byrokraateista. Orjuus palautettiin 20. toukokuuta 1802 Ranskan alusmaihin.

Manifesti päättyi Ranskan vallankumouksesta peräisin olevaan ja sittemmin laajalle levinneeseen iskulauseeseen “Vivre libre ou mourir / Elää vapaana tai kuolla”. Solitude liittyi muutaman tuhannen vahvuisiin joukkoihin ollessaan toisella kuulla raskaana.

Lopulta n. 400:n supistunut joukko perääntyi linnakkeesta läheiselle paikkakunnalle korkeammalle vuoristoon, jossa joukko räjäytti itsensä 28. toukokuuta 1802 samalla tarkoituksena tuhota ranskalaisjoukkoja. Näin he kuolivat vapaana - Delgrès 36-vuotiaana. Solitude haavoittui, otettiin kiinni ja pantiin vankilaan. Koska syntymätön lapsi oli hänen omistajansa omaisuutta odottivat viranomaiset, että lapsi oli syntynyt, jonka jälkeen n. 30-vuotias Solitude teloitettiin 29. marraskuuta 1802.

Vuonna 2022 Pariisissa julkistettiin Solitude-patsas, joka samalla on kaupungin ensimmäinen mustaa naista kuvaava patsas.

Ulko-oven vieressä kasvaa tropiikin hibiscus. En olisi muuten tajunnut, mutta vuokraemäntä huomautti että tässä on kukka mitä voi syödä ja mistä saa tehtyä teetä. Välillä lehdenleikkaajamuurahaisia näkee kulkevan punaisten lippujen kanssa. Nyt olen kahdesti liittynyt mukaan joukkoon, ja aamupuurosta voi löytyä yllättäviä värejä.

Huominenkin on täällä pyhäpäivä, kun juhlitaan toista helluntaipäivää perinteisesti.

Mangokausi on näköjään täällä, kun niitä ilmestyi muutama terassin kaiteelle. Varsin makoisia, mehukkaita ja tuoksuvatkin makealta. Täällä on paikallisesti suhteutettuna hyvin kesäinen ilma, kun tämän tasoinen kosteus ja lämpö ovat tuttuja loppukesästä vasta kokemukseni mukaan. Paikalliset ihmettelevät myös. Sääsovelluksen mukaan lämpötila on esimerkiksi tänään vuodenaikaan nähden viisi astetta keskiarvoa korkeampi (32-33).

Tilanne johtunee extralämpimästä Atlantista, mikä hohkaa punaista ilmastokartoilla. Onneksi kotipaikassani tuulee lähes jatkuvasti, ja se tuntuu ihanalta yhtäaikaa lämmittävältä ja viilentävältä hivelevältä halaukselta. Tätä on sitten mukava muistella, kun patoutunut lämpö purkautuu troooppisina myrskyinä. Kausi on kohta täällä.

Olen nyt ollut kaksi vuotta matkatilassa, josta tosin kohta lähes kaksi vuotta Guadeloupessa. Uusin havainto on miten mielentilani on vähitellen muuntunut, ja syklisestä pohjoisen vuodenaikojen muovaamasta käsityksestä maailmasta on tullut jonkinlainen jatkumo. Lämpö ja valo pehmittävät ajatuksia peräänantamattomasti. Päivien toistuvuus saa ne tuntumaan samalta, ja aikakäsitys on kuin olisi sekä paikoillaan että liikkeessä - hetkessä jonka läpi kaikki virtaa.

Säätyyppi on vähitellen muuttumassa ja myrskykausi alkaa virallisesti muutaman viikon kuluttua, vaikkakin ensimmäiset ilmaantuvat yleensä myöhemmin syksyllä tänne. Tänään oli jännästi syksyinen olo toisaalta. Se liittyi tuuleen ja sateisiin. Joidenkin puiden lehtiverho käy jännästi kiertoansa, joka ei osu vuoden kanssa tasan. Pihapiirissä on pari kuukautta jätättävä puu. Aina on kuitenkin lämmintä ja täysin pilvien peitossa olevia päiviä ei vuoden aikana ole tällä puolen saarta kuin ehkä enimmillään kahden viikon verran päivissä mitattuna, jos lähelle sitäkään.

Ajattelun jäyhät rakenteet vähitellen sulavat, ja huomaan olevani entistä rennompi ja anteeksiantavampi. Tuntuu kuin löytäisi paremmin itsensä ja oman perustilansa. Stressittömyys on olennaista. Käänteisesti voi ajatella kuinka paljon kiireellisemmässä maailmassa on asioita, jotka estävät essenssinsä toteuttamisen. Toistuvat päivät vähentävät kiireen tuntua, vaikka tekemistä olisikin yhtä paljon, koska mukana ei ole ulkoista muuttuvaa tekijää.

Se on jotain mitä voi Suomessa kokea mökillä kesällä ainakin, kunhan palautumiseen on riittävästi aikaa. Tai kaupunkien ulkopuolella. Muuttumattomuus tekee olemisesta rajatonta, ja tämä lisää vapauden tuntua.