Täällä oli toissapäivänä maanjäristys. Koin sen riippumatossani, jonka itsenäinen liike oli huomattava. Järistys oli suhteellisen pitkäkestoinen. Niitä oli itse asiassa useita n. 160 kilometrin päässä itään mannerlaattojen kosketuskohdassa. Voimakkain oli paikallisen seismologian laitoksen mukaan voimakkuudeltaan 6.6 richteriä. Viime yönä oli 4.7 tasoinen maanjäristys ja päivän aikana on ollut saman tasoisia vielä pari kappaletta. Kaikki nämä ovat olleet melko matalalla n. 10 kilometrin syvyydessä. Somen perusteella jotkut sanoivat huomanneensa ainakin jonkun viimeöisistä järistyksistä. Ensimmäisen järistyksen on US Geological Survey merkinnyt tapahtuneeksi klo 3:33:01 paikallista aikaa.
Ehkä heräsin siihen tai johonkin muuhun, mutta päätin taas kokeilla kehosta irtautumista. Asetuin siis selälleni ja annoin kehoni vaipua uneen. On hankala kuvailla sitä tunnetta, kun irtoaa kehostaan. Osaan ottaa sen aika rauhallisesti nykyään, ja pääasiassa sillä hetkellä pitää malttaa innostustaan ja riemuaan. Oikea käteni irtosi ensin, ja sitten muu osa kehoani. Tapahtumassa on selvä kynnys, vaikkakaan siinä ei ole mitään fyysistä elementtiä. Olo muuttuu rajattomaksi, mutta samalla tiedostaa kehonsa koko pinnan. Sen tuntee eheänä kokonaisuutena. Samaan aikaan on sekä läsnä ja ei ole. Henkikehon läpi käy jonkinlainen hienovarainen mutta selvä väreily. Joskus oman henkikehonsa näkee selvemmin ja joskus ei niin selvästi, kun raajojaan liikuttaa silmiensä edessä. Ympäröivä tila näyttää hyvin paljon siltä kaikilta osin kuin se näyttäisi silmien ollessa auki. Senkin tarkkuudessa on vaihtelua.
Yleensä ensin vien kämmeneni toisiaan vasten. Kun kämmenet vastaavat toisiaan syntyy rajaton ja esteetön ykseyden tunne. Haluan vähintään kokea aina tämän, kun se on mahdollista. Sillä hetkellä kaikki on sanoinkuvaamattoman täyteläistä. Kämmeniensä lisäksi voi myös yhdistää jalkapohjansa, mikä nostaa kokemusta vielä vähän. Tuloksena on syvä hiljainen rauha ja häivähdys vapaudesta.
Olin ehkä liian väsynyt, koska näkymät olivat vähän hämäriä, mutta annoin vihjeen itselleni ja nousin tässä tilassa jonnekin korkeammalle. Olin kuin ylös menevässä hississä. Ehdin hetken huolestua asunnon katosta, mutta nousin sen läpi. Hyttysverkon läpi menin vähemmällä huolestumisella. Katosta eteenpäin olin jo unenkaltaisessa tilassa. Näkemäni ei varsinaisesti vastannut mitään maisemaa, mutta nousin jonnekin pilvien tai sumumaisten elementtien luokse.
En heti tajunnut mikä edessäni näkyi, mutta nopeasti tajusin sen olevan joutsen, joka oli asettunut näennäisesti odottamaan minua. Joutsen oli tietyllä tasolla pilvien luona, ja ne näyttivät avautuvan sen ympärille. Yllättävän suuri valkoinen joutsen oli melko lähellä; korkeintaan parin metrin päässä. Se oli asettunut suoraan minuun päin siivet osittain lepoasennossa. Hissimatkani oli päättymässä. Tunsin miten olin saavuttanut lakipisteeni.
Joutsenella ratsasti hahmo, jonka tunnistin naiseksi. Sillä hetkellä, kun tajusin joutsenella olevan ratsastajan ja kun olin noussut hänen kohdalleen, laitoin kämmeneni uudestaan yhteen yhtäkkisen kiitollisuudentunteen vallassa. Koin kokevani jonkinlaisen pyhyyden läsnäolon; halusin kunnioittaa sitä ja antaa sille kaikkeni. Tilanteessa oli jonkinlainen kiireen tuntu, ja halusin ehtiä vähintään laittaa kämmeneni yhteen uppoutuakseni näkymään. Ehdin hetken miettiä miten minun pitäisi korrektisti reagoida tai toimia joutsenella ratsastavan naisen edessä, ja kämmenien yhteen laittaminen tuntui soveliaalta ja tuli ensimmäiseksi mieleeni.
Nainen oli vaalea ja hänen valkoiset vaatteensa tuntuivat laskostuvan joutseneen, vaikkakin hän oli selvästi erillinen joutsenesta. Hänenkin katseensa oli joutsenen lailla kohdistunut minuun. Siinä oli jotain puhdistavaa ja samalla haastavaa.
Muistikuvani päättyvät juuri lakipisteen saavutettuani ja oltuani siinä pienen hetken.
Aiempi kokemus: Kehosta irtautuminen, unihalvaus ja astraalitaso